Ei oppi ojaan kaada

Vielä 2000-luvun alussa sukututkijat tapasivat toisia sukututkijoita arkistojen tutkijasaleissa mikrofilmien äärellä. Toiselta saattoi kysyä tulkinta-apua epäselvän sanan kanssa tai muuten vain vaihtaa kuulumisia. Peruslähdeaineistojen lisäksi sukututkijoiden kohtaamisetkin ovat nykyään siirtyneet verkkoon. 

Nuoriso on ehkä kadonnut Facebookista, mutta sukututkimus elää ja voi siellä hyvin kymmenissä sukututkimukseen liittyvissä ryhmissä. Keskustelu on välillä vilkasta, kun sukututkijat kertovat löydöistään, ajatuksistaan ja ongelmistaan tai jakavat toisille vinkkejä esimerkiksi erilaisista hakutietokannoista. Moni myös pyytää apua, kun ei saa selvää vanhasta käsialasta tai ei onnistu löytämään etsimiään henkilöitä kirkonkirjoista. Vastaus tulee parhaimmillaan minuuteissa, sillä sukututkijat ovat yleensä auliita auttamaan toisiaan. 

Auttamisketjuja lukiessani olen kiinnittänyt huomiota kahteen seikkaan. Ensinnäkin hyvää tarkoittavat sukututkijat neuvovat välillä helposti ”liikaa”. Kysymykseen ”Mistä etsisin henkilöä seuraavaksi?” ei vastata vain opastaen oikean lähteen äärelle tai yhdellä suoralla linkillä vaan useammalla, jotka selvittävät valmiiksi henkilön, hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa syntymiset, kuolemiset ja asumiset. Ystävällinen teko vai karhunpalvelus? Minusta näissä ylineuvovissa tapauksissa viedään kysyjältä itse tutkimisen ja itse löytämisen ilo. 

Toinen havaintoni on, että samat ihmiset tuntuvat kysyvän ryhmissä jatkuvasti samoja asioita. Ehkä tämä on seurausta edellä mainitusta. Asiat jäisivät mieleen paremmin, jos niihin liittyisi itse oivaltamisen kokemus. Valmiiksi annetusta vastauksesta ei synny samanlaista muistijälkeä. 

Sukututkimusta oppii parhaiten tekemällä. Mutta ensin pitää tietää, mitä tekee. Tässä auttaa, jos on oppinut sukututkimuksen perusteet. Helpoimmin tämä onnistuu osallistumalla jollekin kymmenistä ympäri Suomea järjestettävistä sukututkimuksen peruskursseista. Kursseja järjestävät niin kansalaisopistot kuin paikallisyhdistyksetkin. 

Peruskurssien lisäksi tarjolla on jatkokursseja, vanhojen käsialojen kursseja, sukutarina- ja sukukirjakursseja sekä esimerkiksi eri lähdeaineistoihin tai ammatteihin liittyviä erikoiskursseja. Kursseille osallistuakseen ei välttämättä tarvitse edes poistua kotoaan: sukututkimuksen tekemistä voi opiskella myös webinaareissa eli verkkokursseilla. 

Moni sukututkimusta harrastava kertoo tulleensa kurssille siksi, ettei tiedä mihin tietoon internetissä voi luottaa. Sukututkimuskurssien tärkein anti onkin mielestäni lähdekriittisyys, joka on avain laadukkaaseen tutkimukseen. Oikeat menetelmät opittuaan voi luottaa itseensä ja siihen, että tutkii oikeita henkilöitä. Kursseille osallistuessaan sukututkija tekee itselleen palveluksen. 

Vanhaa kiinalaista sananlaskua mukaillen: ”Anna ihmiselle vastaus ja hän on tyytyväinen päivän. Opeta hänet tutkimaan sukua itse ja annat hänelle tekemistä loppuelämäksi.” 

Mervi Lampi 

Kirjoittaja on sukututkimuskouluttaja ja Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen

Korona vaikuttaa Seuran toimintaan sekä hyvässä että pahassa

Toiminnanjohtaja tuumailuja

Seuran toiminta käynnistyy jälleen kesätauon jälkeen vilkkaana koronaepidemiasta huolimatta, mutta kaikkea muuta kuin perinteiseen tapaan. Seura on toteuttanut koulutuspalvelujen digiloikan ja uudistanut huomattavasti koulutustilaisuuksiaan. Seuran koulutustarjonnassa on mukana kaksi uutta koulutusmuotoa, etäkoulutuspäivät ja etäluennot.

Uudet koulutusmuodot tarjotaan etäyhteydellä, tarkemmin sanottuna webinaaritekniikalla, jossa käytetään Zoom-nimistä ohjelmistoa. Lähiopetuksena tapahtuva koulutuspäivä tai työpaja koostuu viidestä tunnista opetusta yhtenä lauantaipäivänä. Etäkoulutuspäivä puolestaan pidetään kahtena arki-iltana peräkkäisinä viikkoina kolmen tunnin jaksossa kerrallaan, jolloin tauot poisluettuna opetusta on yhteensä viisi tuntia. Etäkoulutuspäivissä toteutuu kouluttajan ja osallistujien välinen vuorovaikutus, mutta etäluennot pidetään ilman yleisöä.

Seuran tulevan syyskauden koulutusohjelma koostuu 11 etäkoulutuspäivästä ja neljästä etäluennosta. Mukana on aloittaville sukututkijoille suunnattu etäkoulutuspäivä kirkonkirjojen käyttämisestä sukututkimuksen lähteenä sekä vanhojen käsialojen kurssi. Lisäksi tarjolla on etäkoulutuspäivä sukututkimuksen jatkamisesta kirkonkirjojen jälkeen. Digitaalisen sukututkimuksen lähteistä on kaksi eri koulutuspäivää sekä lisäksi etäkoulutuspäivä Omat Juuret -verkkopalvelun käyttämisestä.

Syyskauden koulutusohjelmassa tarkastellaan kolmen eri etäkoulutuspäivän näkökulmasta sitä, mitä hyötyä DNA-kartoituksesta on sukututkimukselle. Ohjelmassa on myös kaksi eri koulutuspäivää DNA-kartoituksen perusasioista ja testeistä. Syksyn kaikki etäkoulutuspäivät löytyvät täältä. Niihin osallistuminen on maksutonta, sillä Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto ja Kymenlaakson rahasto tukevat niiden toteuttamista.

Seura tuntee vastuuta jäsentensä ja henkilökuntansa terveydestä ja sen vuoksi syksyn koulutuspalveluista on jouduttu peruuttamaan useita tilaisuuksia. Helsingissä lokakuussa pidettäväksi suunniteltu Teemalauantai jää ohjelmasta pois samoin kuin Genomitiedon iltakoulu Turussa ja Tampereella. Myöskään pääkaupunkiseudun paikallisohjelmaan kuuluvia Torstaikerhon kokoontumisia ja tutustumiskäyntejä ei järjestetä. Joulukuulle suunniteltu Geneettisen sukututkimuksen teemapäivä on toistaiseksi suunnitelmissa ja epidemiatilanne näyttää, voidaanko se toteuttaa.

Valitettavasti Seura joutuu syyskaudella karsimaan myös kirjastopalveluitaan. Kirjasto on avoinna vain yhtenä päivänä kuukaudessa kirjojen lainaamista ja palauttamista varten. Kirjastoon voi tulla kerrallaan ainoastaan neljä asiakasta ja sisäänpääsyn ehtona on maskin käyttäminen. Viranomaissuositusten mukaisista turvaväleistä huolehtimisen vuoksi kirjaston lukusali ei ole käytettävissä. Koska ilmanvaihto ei ole tehokas, on suositeltavaa asioida kirjastossa pikaisesti.

Seuran hallitus päätti maaliskuussa, että kevätkokous pidetään syyskokouksen yhteydessä lauantaina 21.11.2020. Nämä tilaisuudet tullaan pitämään ja kokouskutsut julkaistaan Aikakauskirja Genoksen numerossa 3/2020.

Sukutarinakilpailu 2020 on käynnissä vielä runsaan kuukauden verran ja tarinoita voi lähettää Seuraan osoitteella sukutarinakilpailu@genealogia.fi 30.9.2020 asti. Sen jälkeen raati valitsee kymmenkunta tarinaa semifinaaliin ja yleisö äänestyksellä voittajat. Palkintojenjako on syyskokouksessa, jossa myös julkistetaan viimevuotiseen kilpailuun osallistuneista tarinoista koostettu Sukutarinat 2019 -antologia.

P. T. Kuusiluoma

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja