”Nyt
läävästä saapuvat Nisset ja Nasset apilan lehti suus,” lauletaan joululaulussa.
Tällä possulla ei ole apilanlehteä suussa, eikä se muutenkaan näytä hauskalta
pikku porsaalta, vaan petomaiselta villikarjulta. Mutta oletteko nähneet tätä jouluisempaa vaakunaa? Ette taatusti.
Siinähän on omenoita, sydämiä, pipareita, havuköynnöstä ja keskellä possu. Väreinä
punaista, hopeaa ja kultaa!
Vaakunan ottanut hämäläisen rälssisuvun poika
aateloitiin vuonna 1588. Tunnus tuli mahdollisesti äidinpuolelta, sillä isällä
oli vaakunassaan kuu ja tähti. Miehen äidin suvusta ei ole tietoa – vain
epäilyjä. Suvun miehiä on pidetty kiivasluontoisina. Ja viimeinen sukunimen
kantaja kuoli vuonna 1731. Toki rälssipeikot ahkerasti etsivät mahdollisia
yhteyksiä myöhempiin samannimisiin sukuihin. Ja tietysti myös sukua edeltävään keskiaikaiseen
mahtisukuun, jonka tunnuksessa tosin oli taipunut käsivarsi.
Tämän aateloidun
miehen kartanossa tunnettiin jo 1500-luvun lopulla tärkeimmät joulumausteet.
Jos ette usko, niin katsokaa oheista maustelistaa, jolla kartanoon tilattiin
lokakuussa jouluisia tarvikkeita Saksasta. Jos ei tuossa listassa tuoksu joulu,
niin ei missään!
Kapriksia, sahramia, sukaatteja, oliiveja, Lissabonin öljyä,
manteleita, muskottia, sokeria, inkivääriä, aniksia, neilikkaa, korintteja,
kanelitankoja…. Ja vielä lopuksi tilattiin rouvalle jalokivikoru, mikä ei tosin tässä
otteessa näy. Fiksu mies. Täydet pisteet!
Myöhemmistä suvuista nostettakoon esiin vaikkapa kreiviksi
noussut suvun jäsen, joka toimi mm. Bernadotte-sukua olevan ja Ruotsin kuninkaaksi
vuonna 1818 kruunatun Kaarle Juhanan adjutanttina.
Jouluntuoksuisin Terveisin
Lussi
Viime kerralla vuorossa oli von Rettig
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti