Mikäs ihmeen vekotin tässä
vaakunassa on? Kummallinen kapine? Suvussa kulkenut legenda kertoo, että
kantaisät tulivat 1200-luvulla Liivinmaalle ja vaakunassa olisi rautakruunu
kultaisella pohjalla, mutta se vaihtui, kun kantaisä avioitui Kämmicke-suvun
perijättären kanssa. Tämän neitosen vaakunassa oli – hevosen kampa. Huokaus. Höh.
Vaihtaa nyt uljas rautakruunu hevosen harjakampaan!
Tarut ovat taruja. Suvusta
löytyy jokseenkin varmoja mainintoja vasta 1400-luvun Baltiasta Riikan
tienoilta. Eräs suvun jäsen päätyi Ruotsin kuninkaan palvelukseen 1600-luvun
alussa ja aateloitiin vuonna 1635. Venäjällä suvun eräs haara sai jopa kreivillisen
arvon 1853. Suomeen tämä suku ei oikein koskaan kotiutunut. Lähinnä
sotapalveluksessa ovat täällä poikkeilleet. Eräs herra perheineen oli 1850-luvulla
sentään jonkin aikaa Porissa.
Mutta kuitenkin voisin arvella, että sukututkijat
ovat nimen kuulleet useastikin. Kiitos erään 1820-luvulla syntyneen suvun
jäsenen. Häntä jopa kutsutaan modernin genealogian isäksi Ruotsissa. Hänen toimestaan
aloitettiin aateliskalenterin julkaiseminen säännöllisesti vuonna 1854. Hän
myös laati aatelismatrikkelin, jossa joutui vasten tahtoaan tyytymään
määräykseen käyttää vain Ritarihuoneen enemmän tai vähemmän arveluttavia asiakirjoja sukujen alkuperästä.
Toisaalta hänen teoksensa kertoo paremminkin siitä,
kuinka kummallisia tietoja suvuista on Ritarihuoneelle toimitettu.
Rälssipeikkojen mielestä ne ovat sata kertaa hauskempia tietoja kuin Elgenstiernan matrikkelissa.
En riitele. Minä arvostan enemmän totuutta kuin hauskuutta.
Sukututkimusterveisin
Lussi
Viime kerralla vuorossa oli Stålarm
Kuvat: Wikimedia Commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti