Sukututkijan Joulukalenteri 17.12.2017

Hämäläistä voutisukua oleva aatelinen kantaisä soti ratsumestarina 30-vuotisessa sodassa sillä seurauksella, että häneltä ammuttiin Breitenfeldtin taistelussa suusta kolme hammasta. Leipzigin taistelussa kävi lähes yhtä huonosti: ammuttu kuula jumittui kitalakeen, jossa se oli jumissa vuoteen 1640. Tuolloin sukulaisnainen onnistui irrottamaan sen. Siinäpä sukutarinaa kerrakseen. Mies aateloitiin vuonna 1655.  Ja sen seurauksena suvun vaakunassa on kolme hammasta ja kolme kuulaa. No, voihan sitä toki vaakunakuvansa ja sukunimensä näinkin valita, mikäpä minä olen sitä arvostelemaan.

Jalmari Finne kirjoitti kantaisästä jopa romaanin vuonna 1910 ja siitä näytelmän, jonka Valentin Vaala ohjasi elokuvaksi vuonna 1938. Se on ehdottomasti lempielokuviani! Pääosassa Sirkka Sari ja Olavi Reimas. Sodasta palaava ratsumestari ei tunnista vaimoaan, jolle hänet on lapsena naitettu, ja yrittää vietellä tämän. Myöhemmin hän palkkaa pojaksi pukeutuneen vaimonsa rengikseen. Samaa huvinäytelmää on esitetty myös monien harrastajateatterien voimin, kuten oheisessa kuvassa tekee Koiton Raittiusyhdistyksen teatteri vuonna 1920. Suomen kesäteatterit huomio! Kaivakaapa tämä loistava kappale ohjelmistoonne!!!

Yksi suvun myöhemmistä jäsenistä, joka toimi Turun hovioikeuden presidenttinä 1800-luvun alussa, sai vapaaherran tittelin vuonna 1809. Se periytyi hänen veljenpojalleen. Aatelissuku elää edelleen ja sen piiristä on noussut jos jonkinlaista vaikuttajaa tähän maahan. Upseereita, kirjailijoita, näyttelijöitä, arkkitehtejä ja kaikkea muutakin. 

Säilän säihkeessä Sunnuntaita (varokaa muuten hammaspeikkoja... hyvin ikäviä kavereita)

T:Lussi

Eilen oli tietenkin vuorossa von Alfthan

Kuvat: Wikimedia Commons