Pappilan neitejä

Aurinkokello Marttilan kirkkomaalta

Pappilat antoivat entisaikaan asuinsijan mm. säätyläisperheiden naimattomille tyttärille tai leskille. Heidän ei ollut soveliasta asua yksinään, joten pappilat olivat säädyllisiä paikkoja säätyläisille – ihan kirjaimellisesti. Marttilan pappilassakin näitä ”mademoiselleja” asui ajan mittaan muutamia. Osa heistä meni aikanaan naimisiin, mutta muutamat jäivät naimattomiksi koko iäkseen.

Näitä neitejä oli Marttilan Pappilassa 1820-luvulla mm. Kemiössä 1781 syntynyt Anna Fredrika Weman, jonka isä Carl Gustaf oli ollut tyttärensä syntymän aikaan pitäjän kirkkoherrana. Anna Fredrikan äiti taasen oli Anna Brita Stahre.  Anna Brita jätti jälkensä historiaan olemalla maamme ensimmäisiä ”rokonistuttajia”. 

Vuonna 1800 tiesi ruotsalainen sanomalehti Inrikes Tidningar kertoa  papin rouva Stahren ”istuttaneen rokkoa” lähes 60 hengelle. Anna Fredrikan äiti selittää myös sen, miksi vuonna 1823 Tukholmasta muutti Marttilaan neiti Maria Stahre. Hän oli nimittäin Anna Britan Stahren veljentytär, syntynyt 1803 Tukholmassa.  Täti Anna Brita oli hänkin kotoisin Ruotsista ja syntynyt Tukholmassa 1755.

Anna Maria Stahre ei kauaa ehtinyt Marttilan maisemia katsella, sillä elokuussa 1825 hänet vei vihille Turun kaupungin kasööri Carl Daniel Mesterton. Tämä oli skotlantilaista juurta olevaa sukua. Turussa syntyi seuraavana vuonna heidän ainoa lapsensa, Carl Benedict Mesterton. Carl Benedict muutti Ruotsin puolelle 1843 ja lähti opiskelemaan Uppsalaan. Hänestä tuli yksi ruotsalaisen kirurgian merkittävimmistä hahmoista ja opettajista. Kuollessaan 1889 hän työskenteli kirurgian professorina Uppsalan yliopistossa.

Seuraavalla vuosikymmenellä Marttilan Pappilassa asui edelleen Ruotsissa syntynyt neiti-ihminen, Gustava Charlotta Bylander. Kirkkoherrana oli vuodesta 1832 lähtien Carl Åström, joka tuli Marttilaan Nauvosta. Hänellä oli Seilissä syntyneen vaimonsa Christina Cavoniuksen kanssa omiakin lapsia, mutta perheeseen kuului myös ottotytär Christina Lovisa Hedengren.  Väkeä lähti ja tuli, sillä 1840-luvun alussa näihin yksinäisiin naisiin voidaan liittää leskirouva Christina Fredrica von Köhler.  Hän puolisonsa oli ollut turkulainen varatuomari Henric Vörlund. Tämä oli kuollut jo 1810, mutta leski von Köhler tuli Marttilaan vasta 1839 menehtyen sitten paria vuotta myöhemmin.  1880-luvun alussa kirkkoherra Hildenin aikaan Pappilassa vietti vanhuuden päiviään kirkkoherran leski Katarina Charlotta Aejmeleus. Hänen edesmennyt miehensä Matias Laurillius oli ollut pitäjän kirkkoherrana 1868-1874. Hilden ehti nähdä toisenkin  lesken talossaan, sillä Nummen kirkkoherran Viktor Emil Ahlstedtin puoliso Anna Ahlstedt asusti Pappilassa vuodesta 1898 lähtien eli miehensä kuoleman jälkeen.

Tähän pieneen listaan voidaan vielä lisätä muutamia henkilöitä, ensimmäisenä  ranskalaisen visiitin Marttilassa tehnyt neitokainen Albertina Sandbäck, joka tuli Pappilaan Tyrväältä 1819. Hän oli kirjanpitäjä Thomas Sanbäckin ja Charlotta Federleyn tytär Tyrvään Soukolta.  Marttilan rippikirjoissa sekä muuttotodistuksessakin Albertinan syntymävuotena on 1805, mutta tosiasiassa hän oli syntynyt jo kahta vuotta aiemmin.  Tukholmassa tuli Marttilaan 1810 Maria Elisabeth Kunkel, jonka muut elämänvaiheet ovat selvittämättä. Samana vuonna Raisiosta tuli Margareta Helena Holmberg, joka tosin jatkoi matkaa jo 1811 Kemiöön.

Hän palasikin tuolloin kotikonnuilleen, sinä Margaretan isä oli ollut Kemiön kappalaisena tyttärensä syntymän aikaan 1750. Neiti Holmbergin läsnäolon Pappilassa ymmärtää heti paremmin, kun tietää Marttilan tuolloisen kirkkoherran, Gustaf Johan Hossleniuksen aloitelleen uraansa kappalaisen apulaisena juuri Kemiössä. Tuo kappalainen olikin sitten jo edellä mainittu Margaretan isä, Erik Holmberg.


JP Vuorela