Sukututkijan Joulukalenteri 22.12.2016

Ei tässä nyt auta muu kuin ylittää Atlantti. Ratsumies hätkähtää... "Ei", hän sanoo, "mennään sumun läpi Atlantikselle". Arveluttavaa. Hyvin arveluttavaa. Nyt ollaan epätosien asioiden äärellä eikä näistä ole hyvä puhua ihmisille.. Toisaalta onhan Korvatunturikin hieman tarunomainen. Kieltämättä niillä on salainen yhteys.


Atlantis ja kuningas Arthur

Ruokahalu kasvaa syödessä – myös sukututkimuksessa. Väistämättä kaikki kansat alkavat pohtia mistä he ovat alun perin päätyneet sinne, minne ovat. Nykyisin vastausta etsitään vaikkapa DNA:n avulla. Sitä ennen apuna olivat Raamatun sukuluettelot, mutta niidenkin taakse piti vain päästä. Löytyisikö vastaus ihmisten alkuperästä kadonneella mantereella?

Filosofi Platonin (427–347eKr) dialogeissa ”Timaios ja Kritias” jälkimmäinen kertoo tarinan, jonka on kuullut isoisältään, joka oli kuullut sen runoilija ja valtiomies Solonilta. Solonin lähde oli egyptiläinen pappi. Aikojen alussa jumalat arpoivat mikä osa maailmaa olisi kenenkin. Meren jumala Poseidon sai Atlantiksen mantereen, joka sijaitsi valtameressä Herakleen pylväiden takana. Poseidon avioitui kuolevaisen naisen Kleiton kanssa ja he saivat viidet kaksospojat. Manner siis jaettiin kymmeneen osaan. Vanhin poika Atlas määrättiin kaiken ylikuninkaaksi.

Atlantis kartassa 1678

Poseidonista polveutuva Atlantiksen kansa oli hyveellistä ja maa kukoisti kuin paratiisi. He kunnioittivat jumalallista alkuperäänsä ja jumalia, mutta inhimillinen aines heissä lisääntyi ajan myötä. Se teki heistä ahneita ja ylpeitä. He pyrkivät sotaisina valloittamaan Euroopan ja Aasian. Kreikassa ateenalaiset taistelivat uljaasti näitä tunkeutujia vastaan. Zeus suuttui Atlantiksen röyhkeään kansaan ja koko manner tuhoutui maanjäristyksessä ja vaipui meren aaltoihin.

Espanjalainen Lopez de Gomara muuten arveli, että asteekit olivat peräisin Atlantikselta, koska atsteekkien kielessä oli sana atl, joka tarkoittaa vettä. Lisäksi asteekit itse uskoivat tulleensa itäiseltä mereltä, saarelta jonka nimi oli Aztlan. No, tarinoita uponneista saarista on kaikissa kulttuureissa ja jokaisessa valtameressä piilee joku kadonnut manner.

Tultaessa 1800-luvulle lähes unohduksiin vaipunut Atlantis nousi uudelleen esiin. Se esiintyi lukuisissa teoksissa ja sille etsittiin kiivaasti todisteita. Atlantista pidettiin mm. ”valkoisen rodun” kotina ja kaikkien korkeakulttuurien lähtökohtana. Egyptin pyramidit, Stonehenge, asteekkien, mayojen ja inkojen pyramidit… kaikkien niiden rakentajat tulivat Atlantikselta ehkä ennen sitä jopa ulkoavaruudesta. Tosin arkeologia on myöhemmin todistanut, että rakennelmat ovat eri ajoilta ja eri aineista, joten niitä ei ole rakennettu yhtä aikaa. Geologiakaan ei tunne maanvajoamia Atlantin pohjassa.

Muinaisissa kelttiläisissä tarinoissa puhutaan myös kadonneesta mantereesta. Sopii hyvin, että tarujen kuningas Arthur on yhdistetty Atlantikseen. Niiden kirjoittaja, 1400-luvulla elänyt Sir Thomas Mallory mainitsi teoksessaan “Le Morte d’Arthur” uponneen Lyonessen saaren ritari Tristanin kotimaana.  Arthurin ruumis lepää mystisessä Avalonissa, joka myös on yhdistetty Atlantikseen. 

Arthur ja hänen isänsä Uther Pendragon samassa kuvassa oikeiden kuninkaiden Northumbrian Oswaldin ja Kentin Aethelbertin kanssa (käsikirjoitus 1200-luvulta)

Englannissa niin Plantagenet-suku ja myöhempi Tudor-suku väittivät olevansa kuningas Arthurin jälkeläisiä. Olkoonkin, että myyttisellä Arthur kuninkaalla ei ollut tarinoissa jälkeläisiä. Kuninkaiden poikia kastettiin Arthureiksi jo 1100-luvulla kunnianosoituksena legendaariselle kuninkaalle. Nykyisen prinssi Williaminkin kolmas nimi on Arthur. Englannin vanhat kuningasluettelot mainitsevat säännöllisesti kuningas Arthurin yhtenä kuninkaana, vaikka tämän olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan - kuten ei ole Atlantiksenkaan.

Atlantiksella 22.12.

Salaperäisin terveisin

Arkistopeikko Lussi