Elävien tiedot pois internetin sukupuupalveluista, jos ei ole lupaa!

Lähes joka kuukausi törmään tavalla tai toisella siihen, että internetin sukupuupalveluista löytyy julkisena elävien ihmisten henkilötietoja. Osalle toki on lupa – itsensähän sinne jokainen halutessaan voi laittaa - mutta liian monesti muiden tiedot ovat siellä ilman asianomaisen henkilön lupaa saati tietoa. Moni ei myöskään tule ajatelleeksi, että joillakin ihmisillä on sellainen työ, jossa on parempi, ettei kaikkea henkilötietoa ole löydettävissä niin helposti.

Usein on vaikeaa selvittää, miten voi saada omat tietonsa palveluista poistetuksi. Tähän on syynä mm. se, että palvelut ovat englanninkielisiä tai palveluntarjoajaan ei saa yhteyttä, ellei palveluun ole kirjautunut tai maksanut palvelusta ja joskus jopa ei silloinkaan. Toisinaan käy niinkin, että palveluun tiedot syöttänyt henkilö on jo edesmennyt. Joissakin palveluissa ei tahdo millään löytää helpdeskiä ja jos onkin, viesteihin ei vastata.

Internetin sukupuupalveluille on yhteistä se, että tiedon voi helposti parilla painalluksella siirtää omaan sukupuuhunsa tai kopioida toisen käyttäjän sukupuusta omaansa. Elävät henkilöt siirtyvät näissä palveluissa puusta puuhun siinä missä kuolleetkin ja sukupuupalveluissa tieto tosiaan leviää.

Jo ensimmäiseen sukupuun rakentamisessa niin tutkimuskohde kuin tiedon syöttäjä antavat myös kolmannelle osapuolelle eli palveluntarjoajalle mahdollisuuden hallita tietojen. Ja näin tosiasiallisesti tapahtuukin, kun tieto siirtyy aina vain uusille käyttäjille.

Oman sukupuun tiukatkaan yksityisyysasetukset eivät estä palvelun muita käyttäjiä näkemästä ainakin jotakin osaa tiedoista. Sanotaan, että ”se mikä nettiin laitetaan, se siellä leviää”.

Olen kuullut perustelun, jonka mukaan kirjastoissakin on sukukirjoja, joissa on eläviä henkilöitä ja sukukirjasta saa elävien tietoja laittaa myös internetinsukupuupalveluun. Näinhän se tietenkään ei ole, vaan henkilötietojen syöttämiseen internetin sukupuupalveluun täytyy aina olla jokaiselta elossa olevalta nimenomainen lupa.

On hyvä muistaa, että vuonna 2015 kehittyneissä maissa jo yli 80 prosenttia ihmisistä käytti internetiä. Sukukirjaa lukee pieni asiasta kiinnostunut ryhmä, mutta internetiä käyttää valtava määrä ihmisiä, vaikka toki vain pieni osa heistä eksyy näihin sukupuupalveluihin.

Mieleeni on tullut ajatus, että onkohan tulevaisuuden sukukirjoissa enää lainkaan elävien henkilöiden tietoja, koska pelkona saattaa olla niiden päätyminen yhteen tai useampaan internetin sukupuupalveluun. Kuinkahan moni tämän takia tulevaisuudessa kieltää henkilötietojensa käsittelyn sukututkimustarkoituksessa?

Olen törmännyt myös siihen, ettei palveluntarjoaja suostu poistamaan elävän henkilön tietoja tämän itsensä vaatimuksesta. Tiedon poistaminen pitäisi olla automaattisesti selvää, jos henkilö sitä itse pyytää. Miettimisen aihetta antaa myös se, jos sukupuupalveluun syötetään alaikäisten henkilötietoja ilman heidän suostumustaan tai tietoa asiasta. Entä jos sukupuun rakentaja kuolee? Kuinka perilliset voivat hallita sukupuuta?

Suomalaisen perustuslaillinen oikeus on määrätä, miten ja missä hänen henkilötietojaan käsitellään, joten edellä käsittelemiäni asioita asiaa ei voida pitää mitenkään vähäpätöisinä. Henkilötietolainsäädäntö antaa asiassa tarkempia määräyksiä, joista Suomen Sukututkimusseura laatimat sukututkimuksen käytännesäännöt antavat sukututkijoille selväsanaiset ohjeet. Emme tarvitse näistä asioista ennakkotapausta käräjiltä.

Tiedostan, että maalaan tällä kirjoituksella tiettyjä uhkakuvia, mutta on tärkeää, että tieto leviää ja asia otetaan vakavasti, että voimme olla vastuullisia sukututkijoita aloittelijasta konkariin.

Toivon myös, että paikalliset sukututkimusyhdistykset ja sukututkimusopettajat eri puolilla maata ottavat tehokkaammin asiakseen tiedottaa jäsenilleen ja oppilailleen siitä, kuinka tulee toimia oikein ja vastuullisesti.

Sari Heimonen
Sukututkija 

heimonensari.wordpress.com

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Suomen Sukututkimusseuran syyskuun Jäsenviesti Jalmarissa.