Jesajan puu – onkivapana
Tässä 1100-luvulta olevassa piirroksessa on kuvattuna Kristuksen
sukupuu kuitenkin varsin erikoisessa yhteydessä. Jumala siinä kalastelee
Leviathan petoa ja käyttää onkensa syöttinä Kristusta, joka riippuu
ristiinnaulittuna viimeisenä pyhässä sukulinjassa. Melko lennokas tapa kuvata sukua! Sen takana on nainen. Landsbergin Herrad (1130-1195) oli nunna ja Hohenburgin luostarin abbedissa. Hän aloitti 28-vuotiaana kirjoittaa Hortus Deliciarium nimistä ensyklopediaa, joka oli samalla oppikirja noviiseille.
Jeesuksen sukupuun kuvaaminen oli suosittu aihe keskiajalla.
Oikeastaan juuri Raamatusta onkin peräisin käsitys suvusta puuna. Se perustuu
vanhan testamentin Jesajan kirjan profetiaan: "Mutta Iisain kannosta puhkeaa
virpi, ja vesa vesoo hänen juuristansa" (Jes 11:1). Tähän sitten yhdistettiin Uudesta
Testamentista löytyvät Jeesuksen sukuluettelot.
Kirkkotaiteessa niin kutsuttu "Jesajan
puu" oli suosittu aihe ja länsimaisen sukupuu-ajattelun perusta. Nukkuvan
Iisakin kyljestä kasvavan puun oksille kuvattiin Jeesuksen esi-isät. Suomessa ainakin
Hattulan Pyhän Ristin kirkosta ja Lohjan kirkosta löytyy seinämaalauksena Kristuksen
sukupuu. Siitä kirkkoväki sitten 1500-luvun kuluessa alkoi oppia, että tavallisen ihmisenkin
sukua voi ajatella puuna. Kunnioitamme abbedissa Herradin hienoa työtä ja julkaisemme myös hänen piirtämänsä omakuvan.
Kuudennentoista Päivän Terveisin
Arkistovuorenpeikko Lussi
Lähde: Hortus
deliciarum. 1167-1185. Landsbergin Herrad. Wikimedia Commons.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti