Aino
ja omenat
Kohta
on aika juhlia säveltäjä Jean Sibeliusta; ensi vuonna tulee kuluneeksi 150
vuotta hänen syntymästään. Säveltäjämestari on tuttu kaikille, Ainola samoin.
Harsomaisemmaksi hahmoksi on jäänyt nainen kaiken takana, Aino Sibelius (o.s.
Järnefelt; 1871-1969.)
Aikakaudelle
tyypillisesti Aino ei koskaan hankkinut omaa ammattia, vaan keskittyi perheen
ja talouden hoitoon. Voi vain miettiä, mikä määrä luovuutta jäi käyttämättä.
Aino oli nimittäin monilahjakkuus. Hän suunnitteli edelleen Ainolan pihassa
olevan saunan ja monia sisätiloista löytyviä huonekaluja.
Hänen
suurin luomuksensa, oma sinfoniansa, oli kuitenkin Ainolan puutarha.
Säveltäjämestarin
vaatimus hiljaisuudesta hallitsi Ainolan sisätiloja, mutta ulkona Aino sai – ja
joutui – ryskäämään kuokan ja haravan kanssa. Kyse ei ollut mistään
pikkunäpertelystä; Ainoa on jopa tituleerattu Suomen ensimmäiseksi
puutarhuriksi. Hän oli kokeileva ja rohkea viljelijä.
Tuusulan
taitelijakotien naiset - Aino etunenässä - seurasivat tarkkaan
puutarhakulttuurin kansainvälisiä virtauksia. Siemeniä vaihdeltiin ja niitä
tilattiin ulkomailta saakka. Aino Sibeliuksen yksityishuoneen kirjahyllystä
löytyy parisenkymmentä puutarhakirjaa, paitsi kaikki 1900-luvun alun
suomenkieliset perusteokset, myös ruotsin-ja saksankielisiä puutarhaoppaita. Kotimaistenkin
kauppojen siemenluettelot olivat jo tuohon aikaan runsaita.
Ainolan Ainolan puutarha sijaitsee
huvilan alapuolella. Huvilan takana on luonnontilaisena säilytetty metsäinen
Kielomäki. Hyötytarha sijaitsi pitkässä suorakaiteen muotoisessa puutarhassa.
Siellä viljeltiin monenlaisia hyötykasveja, omenapuita, marjapensaita ja
kukkia. Aino rakasti erityisesti sinisiä kukkia. Jean Sibelius piti punaisista
ja niitä Aino istutti paljon miehensä kuoleman jälkeen.
Aino Sibelius
oli kunnianhimoinen puutarhuri; hän harrasti rohkeita hedelmäviljelykokeita.
Ainon omenat saivat kahdesti näyttelypalkinnon. Kuuluisat omenapuut
ovat yhä tontilla. Parhaimmillaan viljelyskelpoista maata oli puoli
hehtaaria.
Omavaraisuus oli myös osa 1800-luvun sivistyneistön elämäntapaa. Se
heijasti myös Aino Sibeliuksen kotoaan omaksumia tolstoilaisia ihanteita.
Tolstoilaisuus korosti yksinkertaisia elämäntapoja ja sitä, ettei toisen työllä
saanut elää.
Ainon
puutarhan tuotteet olivat tärkeitä Sibeliuksen perheen toimeentulolle. Elätettävänä
oli viisi lasta ja taiteilija-aviomies, joka piti sikareista ja samppanjasta. Tekijänoikeuksia ei vielä tuohon aikaan
tunnettu ja Sibeliusten elämä oli pitkään vekselivetoista. Uskomatonta kyllä, vasta
60-vuotiaana Jean Sibelius sai ensimmäistä kertaa tulot ja menot
tasapainoon.
Ainon puutarha muodostikin merkittävän
osan Sibeliusten perheen päivittäisestä toimeentulosta. Arkisin Ainolassa
elettiin kohtuullisen vaatimattomasti, arkiruokana oli usein puuroa, keitettyjä
perunoita ja sianlihakastiketta sekä tietenkin kasviksia ja hedelmiä Ainon
puutarhasta.
Puutarhurina Aino Sibelius oli monessa
mielessä edelläkävijä. Myös kasvihuoneen hän hankki ennen naapureitaan. Parhaimmillaan
Ainolla oli niitä kaksi sekä monia taimilavoja. Talven varalle säilöttiin
ahkerasti.
Kurkkujen säilöntään Aino Sibelius käytti
äidiltään Elisabethilta saamaansa reseptiä, jolle ohje oli kulkeutunut Pietarin
hovista.
”Kurkut kääritään mustaviinimarjan lehtiin ja
ladotaan ruukkuun kerroksittain siten, että ne eivät kosketa toisiaan. Väliin
aina dillin varsia ja kukkanykeröitä kerroksittain. Näiden joukkoon sinne tänne
piparjuuren palasia. Tällä tavalla ruukku ladotaan täyteen ja suolavettä
kaadetaan, kunnes astia täyttyy – ei liian
laimea eikä liian vahva.”
Toimittajana pääsee
aina joskus näkemään asioita, jotka pysyvät muilta piilossa. Olisitteko voineet
kuvitella, että Ainolan kellarissa yhä edelleen on Ainon itsensä tekemiä mehuja
ja säilykkeitä? Siellä niitä nimittäin on, pitkä hyllyrivillinen pulloja ja
reksauspurkkeja. Vähän pölyisinä, mutta päällisin puolin moitteettoman
näköisinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti