Johan Buren sukukirja – pieni kirja täynnä tuhansia tarinoita

 Ruotsin vuosittaisilla sukututkimuspäivillä Köpingissä julkistettiin viime elokuussa sopimus, joka tuo kokonaan ennen tuntemattoman lähteen sukututkijoiden ulottuville. Keskeinen ruotsalainen sukututkimusjärjestö Genealogiska Föreningen solmi julkaisusopimuksen yhdessä neljän hengen muodostaman ”Bure-grupp” -ryhmän kanssa.

Sopimus siis koskee Suomen kansallisarkistosta vuonna 2008 löytämäni Johan Buren (Johannes Bureus 1568-1652) alkuperäisen sukukirjan julkaisemista. Ruotsissa hanke on saanut paljon julkisuutta sukututkimusalan julkaisuissa ja sanomalehdissä.Toimittaja Elisabeth Renström on lisäksi ottanut Johan Buren sukututkimukset yhdeksi osaksi "Släktband"-nimistä radio-ohjelmasarjaansa, jonka uusi kausi käynnistyy Ruotsin radiossa ensi talvena.

Johan Buren sukukirja julkaistaan DVD-muodossa keväällä 2014. Kaikki kirjassa mainitut henkilöt esitetään tietokantana, jossa on monia erilaisia hakutoimintoja helpottamassa etsintää. Jokaisella henkilöllä on oma ”henkilökorttinsa”, johon on pyritty etsimään tietoa myös muista aikakauden asiakirjalähteistä. Tämä lisää sukukirjasta tehdyn tietokannan luotettavuutta myös historiantutkimuksen lähteenä. Alkuperäisen sukukirjan aukeamia voi verrata 1700-luvun kopioihin, jotka myös julkaistaan digitoituina. Kuvia on helppo suurentaa ja pienentää tarpeen mukaan. Mukaan tulee myös valokuvia niin Bure-suvun asuinpaikoista, riimukivistä kuin vaikkapa Suomessa asuneen Elisabet Buren tanssiaisleningistä.

Julkaisua on puuhaamassa Ruotsin eturivin Bure-tutkija Urban Sikeborg, joka on uhrannut viime vuodet sukukirjan puhtaaksikirjoitukseen sekä muun oheismateriaalin hankintaan. Oma roolini on ollut etsiä asiakirjalähteistä varmistusta kirjassa mainittujen henkilöiden yhteyksille Suomeen sekä keskittyä kirjan ”suomalaisten” henkilöiden identifiointiin. Sen ohessa olen selvitellyt sukukirjan päätymistä Suomeen ja Armfelt-suvun arkistoon. Artikkelini julkaistaan myös suomeksi, vaikka julkaisun pääkieli onkin ruotsi.

Julkaisun teknisestä toteutuksesta vastaavat Carl Szabad ja Johan Gidlöf. Carl Szabad palkittiin tänä vuonna Sveriges Släktforskarförbundin myöntämällä Victor Örnbergin palkinnolla. Gidlöf toimii Tukholman kaupunginarkistossa yksikönjohtajana ja vastaa Bure-julkaisun hakuohjelman suunnittelusta. Svenska Litteratursällskapet i Finland myönsi hankkeelle apurahan keväällä 2013. Kansallisarkisto antoi kuvata Johan Buren alkuperäisen sukukirjan uudelleen arkiston konservointitiloissa. Hankkeemme on saanut apua ja tukea Kungliga biblioteketilta ja Upsalan yliopiston kirjastolta Johan Buren muiden käsikirjoituskopioiden kuvaamisessa. Mukavaa on ollut huomata kaikkien osapuolten vilpitön innostus. Kirjan julkaiseminen digitoituna koetaan tärkeäksi.

Johan Buren sukukirjan henkilöt on pääosin kirjattu muistiin 1600-luvun ensi vuosina, vaikka korjauksia on tehty aina vuoteen 1652 asti. Johan Bure keskittyi sukututkimuksessaan eläviin henkilöihin ja siihen kuinka he olivat sukua toisilleen. Sukukirjassa esipolvet ovat toissijaisia, joskin Burelle oli tärkeää yhdistää heidät samaan kantaisään. Hän kokosi sukukirjansa pääosin haastattelemalla ihmisiä, mutta suhtautui kriittisesti saamiinsa tietoihin. Jos eri ihmisten kertomukset erosivat toisistaan, hän merkitsi sen muistiin.

Sukukirjaa pidetään ainutlaatuisena siksi, että siinä tasapuolisesti mainitaan naiset ja miehet sekä erisäätyiset ihmiset. Länsipohjalaisten talonpoikien osuus kirjassa on merkittävä. Johan Bure huomioi tasapuolisesti jokaisen, joka sukuun kuului, olipa sitten kyseessä aatelismies tai piikatyttö. Tätä samaa periaatetta noudatti myöhemmin Johan Buren oppilas ja hyvä ystävä piispa Johannes Terserus lähtiessään tutkimaan Buren mainitseman Erik Ångermanin jälkeläisiä.

Aikakauden virallisissa asiakirjoissa ei huomioida muita kuin maata omistavia miehiä, mutta Buren tutkimus tuo esiin historian hämäristä merkittävän määrän 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa eläneitä talonpoikaisnaisia ja tyttäriä. Kirjasta muodostuu lähes 3 000 henkilön tietokanta. Heidän jälkeläisensä ovat 400 vuoden aikana levinneet laajalle. Kirjasta 1700-luvulla tehdyt kopiot ovat osoittautuneet osin virheellisiksi ja vajaiksi verrattuna Kansallisarkistosta löytyneeseen alkuperäiseen sukukirjaan, joka osin mullistaa Bure-suvun aiempaa tutkimusta.

Kiintoisaa on ollut havaita se, että pohjoisruotsalaisen Bure-suvun jäseniä on toiminut pappeina ja kruununvirkamiehinä Suomessa. Painopiste ei yllättäen olekaan ollut Pohjanmaa, vaan pikemminkin Varsinais-Suomi. Myös Johan Buren ja hänen vaimonsa lähisukulaisia löytyy niin Turusta, Kemiöstä, Perniöstä kuin Nauvostakin. Huomionarvoista on sekin, että Johan Buren tyttärentytär Margareta Sabelfana on haudattu Perniön kirkkoon.

Bure-suvun sukuhaarat ulottuvat Länsipohjasta Suomeen joskus varsin yllättäviä reittejä. Toivon mukaan sukukytköksiä Suomeen paljastuu tulevaisuudessa vielä lisääkin. Kun näin laajaa sukutietokantaa työstetään, eivät kahden ihmiset taidot millään riitä huomaamaan kaikkea. Bure-sukuverkoston tutkimisen nykyaikaan asti jätämme lukuisten suomalaisten ja ruotsalaisten sukututkijoiden tehtäväksi. Toivon mukaan aikanaan sukuverkosto yhä kasvaa Pohjanlahden molemmilla puolilla.  

Tiina Miettinen
FT, Tampereen yliopisto

Kuvat: Jouni Keskinen