Pienokaisen nimi julkistettiin kuitenkin varsin pian, vain pari päivää syntymän jälkeen. Prinssi, kruununperimysjärjestyksessä kolmas isänsä ja isoisänsä jälkeen, sai etunimet George Alexander Louis. Esimerkiksi prinssi Williamin nimivalinta paljastettiin aikoinaan vasta viikon ja Charlesin kuukauden kuluttua syntymästä. Nimen pikainen julkistaminen lujittaa omalta osaltaan kuningashuoneen asemaa ja luo monarkialle jatkuvuutta 2000-luvulla.
Kun uusi kuninkaallinen sukupolvi syntyy, lapsi kytketään yleensä nimiperinteen kautta osaksi perheen historiaa. Hänen kuninkaallinen korkeutensa Cambridgen prinssi nimettiin perinteitä kunnioittaen sukunsa perintönimillä. George on perinteikäs kuninkaan nimi, ja kuningatar Elisabetin isän hallitsijanimi oli George VI (suomalaisittain Yrjö VI). Samoin Alexander on kuninkaallinen nimi, tunnetuimpana esikuvana kenties Aleksanteri Suuri. Alexandra on myös kuningatar Elisabetin keskimmäinen etunimi. Pikkuprinssin äidin, herttuatar Catherinen on kerrottu pitävän erityisesti Alexander-nimestä. Louis on sekin suvun perintönimiä ja lisäksi eräs prinssi Williamin etunimistä.
Prinssi Georgella on siis isän ja isoisän suvussa merkittäviä nimikaimoja. Periaatteessa prinssin nimet voisivat olla peräisin myös isoäidin, eli prinsessa Dianan suvusta. Kaikki kolme etunimeä ovat Dianan sisaren- ja veljenpoikien nimiä, eli prinssi Williamin serkkujen etunimiä. Selvää on kuitenkin se, että hallitsijasuvun perintö on vaikuttanut eniten nimivalintaan.
Kun Ruotsin tuleva kruununperijä, prinsessa Estelle syntyi vuosi sitten, hänen ensimmäinen etunimensä ei kuulunut hovin perinteisten hallitsijanimien joukkoon. Estelle sai kuitenkin suvun perintönimiä jälkimmäisiksi nimikseen ja myös nimi Estelle liittyy sukuun (ks. tarkemmin aiempi blogini: Estelle, nimimuodit ja suvun perintönimet).
Uusi sukupolvi jatkaa siis yleensä hallitsijasuvun perinteitä nimensä osalta. Suomessa ei ole nyt 2000-luvun alussa omaa monarkiaa, joka toimisi esikuvana myös kansalaisten nimivalinnoille, mutta vielä Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän keisarien alamaisina ollessaan myös suomalaiset saivat lastensa nimivalintoihin inspiraatiota hallitsijasuvuista ja heidän perintönimistään. Ei kuitenkaan tarvitse olla kuninkaallinen voidakseen nauttia siitä symboliarvosta, jota perinnöllisen etunimen saaminen tuo tullessaan: se on suvun arvokasta perintöä.
Sofia Kotilainen
Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti