Samfundets korresponderande medlem - Elisabeth Thorsell

En liten presentation  

Helt kort kan jag nämna att jag är i övre medelåldern och har släktforskat i Sverige i många år, gåendes i en släktforskande faders fotspår. Mer fart blev det i slutet av 1970-talet, när även den yngste av sönerna började skolan, och det blev mer tid över. Jag började då forska åt amerikaner som sökte sina svenska rötter, något som jag ännu håller på med. Ungefär samtidigt blev jag engagerad i de svenska släktforskarnas föreningsliv, och var 1986 med om att bilda Sveriges Släktforskarförbund, där jag sedan arbetade i ett antal år. Jag började 1991 som redaktör för Släkthistoriskt Forum, ett uppdrag som jag avslutade 2001.

År 2004 blev jag redaktör för Swedish American Genealogist, en kvartalstidskrift, som ges ut av Swenson Swedish Immigration Research Center i Rock Island, Illinois (som kallas Swenson Center). Varje år anordnar Swenson Center en "workshop" i Salt lake City i Utah, där vi samlas en vecka på hösten och forskar på svenskt källmaterial på mormonernas Family History Library, och har mycket trevligt tillsammans.

Min privata forskning har väl hamnat litet i bakvattnet på grund av allt sysslande med andras förfäder, men intresset finns ju alltid där. Min farfar var född i Västergötland, farmor i Värmland (kanske skogsfinnar finns där bland anorna), mormor i Stockholm, men med en far från Skåne och en mor från Småland. Och sen var det morfar då, han hette Harry Nathorst (f. 1882), och han är den som står för mina finländska anor.

Morfars farmors morfar hette Carl Limnell, född 1750 i Kyrkslätt och auditör på Sveaborg. Hans andra hustru Edla Charlotta Gadd, dotter till professor Per Adrian Gadd och hans hustru Brita Sidonia Fahlenius i Åbo, flyttade strax efter 1809 till Stockholm, men Carl stannade kvar i Finland, men flyttade 1819 till Stockholm. Jag tror att han ville vara kvar där för att arbeta ihop till full pension.

Morfars farmors farmor hette Agata Emerentia Gadd, f 1765, också en dotter till Per Adrian Gadd och Brita Sidonia Fahlenius, och hon var gift med Per Evert Georgii, hovrättsråd vid hovrätten i Åbo, och senare landshövding i Stockholm. Brita Sidonia Fahlenius var dotter till biskopen Jonas Fahlenius i Åbo och hans hustru Sara Charlotta Teppati.

Morfars mormors far hette Carl Johan von Köhler, f 1797 i Janakkala, och han flyttade tidigt till Sverige där han var kofferdikapten i Västervik. Hans föräldrar var majoren Anders Erik von Köhler och hans hustru Sophie Ramsay.

På de flesta av dessa linjer kan man gå många generationer bakåt i tiden. Många av dessa förfäder finns ju mer eller mindre dokumenterade i olika tryckat verk, men dessa uppgifter måste ju verifieras i så många källor som möjligt, men det tar ju tid, och det har jag inte ännu hunnit med.

Kommande blogginlägg ska nog inte handla om mina anor, utan snarare om vad som är på gång i Sverige inom vårt intresseområde. 

Elisabeth Thorsell
Korresponderande medlem sedan 1994 och medlem i Genos redaktionsråd 2013 - 2014.

Hallituksen ääni - Sofia Kotilainen

 

Korkeatasoisia tieteellisiä sukututkimusjulkaisuja tarvitaan jatkossakin

 

Viime vuosikymmenten aikana suomalaisten suku- ja perhehistoriaa käsittelevien julkaisujen määrä on kasvanut ennennäkemättömällä tavalla. Enää ei ole tärkeää niinkään se, ovatko tutkimuksen kohteena olevan suvun edustajat olleet erityisen menestyksekkäitä jollakin politiikan, hallinnon tai talouden saralla – sotasankareista puhumattakaan – vaan suvun ja sukulaisuuden historia ovat sellaisinaan nousseet tutkimisen arvoisiksi ilmiöiksi. Samalla erilaisten sukua koskevien tutkimusten julkaisemisen kynnys on madaltunut. Koska useimpien sukujen menneisyyttä koskevaa tietoa on julkaistu jo paljon, jatkossa tulevat entistä enemmän korostumaan julkaisujen laadukkuudelle asetetut vaatimukset. Tieteellisten suku- ja perhehistoriaa käsittelevien julkaisujen laatua mitataan jo tällä hetkellä paitsi vertaisarvioinnin, myös muiden laatumittareiden avulla. 

Miksi sukututkimusta kannattaa julkaista tieteellisenä julkaisuna, ja mihin suomalainen historiatiede tarvitsee laadukkaita sukututkimusjulkaisuja? Vain tutkimustulosten julkaiseminen vie sukututkimusta eteenpäin ja kehittää sitä tieteenalana, ja mitä laadukkaampaa tutkimus on, sitä varmemmin se säilyttää paikkansa yhtenä historiantutkimuksen ajankohtaisista osa-alueista. Elämäkerrallinen tutkimus tulee varsin todennäköisesti olemaan yksi suosituimmista historiantutkimuksen aloista tulevinakin vuosina, koska perheiden ja sukujen vaiheet jaksavat kiehtoa lukevaa yleisöä. Yksittäisiä elämäntarinoita seuraamalla ja niitä esimerkkeinä käyttäen on helpompaa ymmärtää myös historian laajempia kehityskulkuja. Sukututkijoiden ja historiantutkijoiden välistä yhteistyötä on tärkeää edelleen syventää sukututkimusten julkaisemisen osalta, sillä tieteelliset kriteerit täyttävät sukututkimukset luovat julkaistuina perustaa kaikelle suomalaista väestöä tarkastelevalle (joukko)elämäkerralliselle historiantutkimukselle. Siksi sukututkijoiden tekemä työ on tältä osin historiantutkimuksen näkökulmasta erityisen arvokasta. 

  

Myös Suomen Sukututkimusseuran julkaisutoimintaa kehitetään parhaillaan ja luvassa on esimerkiksi aikakauskirja Genoksen rakenteen ja sisällön uudistuminen tulevan vuoden aikana. Lisäksi seuran julkaisutoiminta keskittyy lähitulevaisuudessa sukututkimuksen ja elämäkerrallisen historiantutkimuksen hyödyntämiin lähteisiin, menetelmiin ja niihin historiallisiin ilmiöihin, jotka ovat vaikuttaneet aiempien sukupolvien elämään. Jatkossakin tavoitteena on paitsi populaarimman, myös mahdollisimman korkeatasoisen tieteellisen suku- ja henkilöhistorian julkaiseminen.  

Sofia Kotilainen  

Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen 

Blogi on julkaistu alun perin 22.10.2012.

Siriuksen poika

Seuramme hallituksen jäsenet kirjoittelevat silloin tällöin tähän blogiimme, esittelevät itsensä teille jäsenille. Koska itse olen sen jo tehnyt joitain aikoja sitten, niin kevennän tällä kertaa sukututkimustanne tällä tarinalla.

Olipa kerran henkilö joka kiinnostui menneisyydestään. Ensin hän yritti selvittää lähisukulaisiaan ja samalla hän mietti, miten moni asia on muuttunut hänen elämänsä aikana.
Kehitystä on tapahtunut todella paljon. Autot ovat tulleet jokapäiväisiksi ja niiden mukanaan tuoma mahdollisuus liikkua paikasta A paikkaan B suhteellisen vaivattomasti.
Televisio, joka on kehitetty 30-40 luvulla ja otettu Suomessa käyttöön 50-luvulla, on antanut meille mahdollisuuden seurata mitä maailmalla tapahtuu lähes reaaliajassa.
Tietokone, joka alkuaikoina vei useiden huoneiden tilan, ja jonka laskentateho oli samaa luokkaa kun ensimmäisillä taskulaskimilla paljon myöhemmin, on tänään enemmän kapasiteettia, kuin vastaavilla parinkymmenen vuoden takaisilla supertietokoneilla.
Puhelin, joka on suhteellisen vanha keksintö, mutta suomalaisen Nokian myötä kehitys lähti käyntiin toden teolla. Tämän päivän puhelimilla on enemmän prosessointivoimaa kuin muutaman vuoden takaisilla tietokoneilla.
Ihmiskunnan kehitys tullee jatkumaan samalla vauhdilla, ehkä vielä kiihtyvällä vauhdilla, myöskin meidän jälkeen. Sukututkimuskin tullee olemaan asteittain suositumpi harrastus ihmisten kesken, sitä mukaa kun asuinsijoiltaan siirtyneet ihmiset kiinnostuvat siitä, missä heidän juurensa ovat.

No miksi tämä esipuhe?

No, koska historiantutkijat sanoo näin, sukututkijat sanoo noin, ja itse olemme tätä mieltä. Sukututkijoina meillä on lukuisia polkuja mitä voimme kulkea, mutta luonnollisinta on tietenkin, että menemme sitä tietä, jota historiantutkijat ja meitä edeltävät sukututkijat ovat menneet.
Tässä vaan piilee se vaara, että toistamme samoja virheitä, joita edeltäjämme ovat tehneet, tunnustan itsekin kuuluvani tähän joukkoon. Toki korjaan myöskin asioita, kun minulle esitetään selvät todisteet, ainakin viiveellä.

Esimerkkinä pidän omaa esivanhempieni taulua, joka noudattaa niin historiaa kuin myös monia tutkimuksia. Osasta olen saanut italialaisen historian professorin vahvistuksen ja että viimeisimmät löydöt (2011) voivat viedä sen haaran sukupuuta vielä noin 600 v. taaksepäin ajassa. Katsotaan miten käy, minullahan voi olla vaikka kuinka monia virheitä ennen sitä.
No mitä uskoa tästä, ei aavistustakaan, siinä on monia mahdollisia taitekohtia ennenkuin saavutaan Italiaan. Pitää myös muistaa, että historiankirjoitus sinänsä ei välttämättä ole aina oikein. Historian kirjoittavat valtaapitävät, ja historiaa on varmasti muokattu useammankin kerran, jotta se tukisi kulloinkin vallassaolevia, voi olla että lopullista totuutta on mahdotonta löytää.
Toinen haara vie minut Unkariin. Olen ollut kiinnostunut maasta jo nuoruudestani asti. Jo 60-luvulla kävi koulussa esiintymässä unkarilaisia, voisiko kiinnostus tällaiselle Hard-Rock ajan pitkätukkaiselle olennolle syntyä siitä? Epäilen, mutta hiljattain löytyi myöskin sukuyhteys Unkariin (muistakaa mitä sanoin tutkijoista ja valtaapitävistä). Itse olen käynyt maassa vasta 90- luvun puolenvälin jälkeen, mutta jo ensimmäisellä kerralla syntyi ystävyyssuhteita unkarilaisten kanssa, joka vielä ovat olemassa. Olen käynyt siellä lähes joka vuosi ja parhaimmillaan useita kertoja vuodessa sen jälkeen. Voiko tähän mielenkiintoon olla syynä jotkin perintötekijät?

Olen myöskin täysin tietoinen siitä, että nämä kaikki esivanheimpainpolut voivat olla täyttä huuhaata, enkä pahemmin hätkähdä siitä. Lupaan korjata havaitut virheet heti, kun niistä dokumentoidusti ilmoitetaan minulle. Mitä aikaisemmin esipolviketjussa virhe on, sitä enemmän putoaa esivanhempia pois. Toki uudet tiedot avaavat mahdollisuuden löytää uusia esivanhempia, sekä opettavat harrastetutkijan olemaan vielä tarkempi tutkimuksissaan, sekä seuraamaan mitä sukututkimuskentällä tapahtuu ja julkaistaan. Esimerkiksi seuramme Genos lehdessä julkaistaan hyvin korkealuokkaisia aiheeseen liittyviä artikkeleita, mistä voit löytää puuttuvan tiedonmurusen, tai jopa korjauksen johonkin vanhaan, laajalti levinneeseen virheeseen sukujuonteissa.

Jälkipuhe:

Tätä en välttämättä itse näe, mutta kehityksen kulkua ei voi estää, koska nykyään on jo DNA-kokeet, ja voidaan saada selville, mitä reittiä ollaan tultu nykyiseen olinpaikkaamme. Ehkä tulevaisuudessa voidaan saada selville, paitsi että kuka oli meidän kantaäitimme afrikassa, myöskin se mistä avaruuden osasta olemme lähtöisin, sillä emme liene yksin tässä maailmankaikkeudessa.

Lasse