SukuHaun aineistoja: Matkustajaluettelot

SukuHaku on Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu, joka toimii porttina suomalaisen sukututkimuksen aineistoihin, digitoituun kirjallisuuteen sekä arkistoaineistoihin ja julkaisuihin tehtyihin hakemistoihin. Yksi SukuHaussa käytettävissä olevista aineistoista on Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajaluettelot. Näiden lisäksi palvelusta löytyy runsaasti myös muita siirtolaisuuteen liittyviä aineistoja.

Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1883 hoitamaan höyrylaivaliikennettä Suomen ja Englannin välillä. Yhtiön alukset kuljettivat maataloustuotteiden lisäksi etenkin matkustajia, jotka jatkoivat Englannin itärannikon Hullin kautta siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Suomessa päätettiin vuonna 1892, että matkustajista on pidettävä luetteloa.

SukuHaussa on julkaistu digitoituina ja indeksoituina kaikki mainitun yhtiön 145 matkustajaluetteloa, joita säilytetään Merihistoriallisen instituutin arkistossa Åbo Akademissa. Luetteloihin pystyy tekemään hakuja sukunimillä sekä etu- ja sukunimien yhdistelmillä. Indeksoituja nimiä on yhteensä yli 300 000. Hakeminen tapahtuu SukuHaun etusivulle avautuvalla hakulomakkeella rajaamalla haku lomakkeen oikealta puolelta löytyvän pudotusvalikon kautta polulla Rajaa hakua aineiston mukaan > Siirtolaisuus > Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön (SHO) matkustajaluettelot.

Matkustajaluetteloissa esiintyvistä henkilöistä suurin osa on suomalaisia siirtolaisia, mutta joukossa on myös esimerkiksi Suomen kautta kulkeneita ja muuttaneita Venäjän juutalaisia. Ajallisesti luetteloita on vuosilta 1892–1960, mutta muutamilta vuosilta tiedot puuttuvat kokonaan, ja vuoden 1949 jälkeen luettelot eivät kata kuin pienen osan siirtolaiseksi lähteneistä suomalaisista. Yksittäisten siirtolaiseksi lähteiden henkilöiden lisäksi luetteloista voidaan selvittää esimerkiksi matkakumppaneita.

Matkustajaluetteloiden lisäksi SukuHausta löytyy myös muuta Pohjois-Amerikan siirtolaisiin ja siirtolaisuuteen liittyviä aineistoa. Käytetyimpiä aineistoja ovat esimerkiksi luettelo Ontarion Sudburyn alueen kuolleista suomalaisista sekä Ahvenanmaan kruununvoudin ja maistraatin passiluettelot. Seuran kotisivuille on koottu Sukututkimuksen lähteet -tietosivuille linkkejä ulkomaisiin verkkolähteisiin ja keskeisiin suomalaissiirtolaisiin liittyviin aineistoihin.

SukuTopoteekki – vanhat valokuvat talteen

Suomen Sukututkimusseura julkisti viime kevätkaudella SukuTopoteekin, johon tallennetaan yksityisiä suku- ja henkilöhistoriallisia valokuvia. Palvelu on avoin kaikille ja se on yksi mahdollisuus varmistaa kuvien säilyminen myös tulevaisuudessa. Samalla se tarjoaa paikan myös kuvien tunnistamiselle ja löytämiselle.
 
Paikka vanhoille kuville

SukuTopoteekki on verkkopalvelu, johon tallennetaan ja jossa esitetään vanhoja yksityisiä valokuvia. Palvelu on avoin kaikille ja mukaan voivat lähteä esimerkiksi niin yksittäiset sukututkijat kuin sukuseuratkin. SukuTopoteekki on tarkoitettu nimenomaisesti yksityisille kuville, eli esimerkiksi koti- ja sukualbumeissa säilyneille ennen vuotta 1950 otetuille valokuville. Palveluun ei tallenneta muiden toimijoiden, kuten museoiden ja kirjastojen, kokoelmissa olevia kuvia.

Pilottiaineistona SukuTopoteekissa julkaistiin Seuran hallussa oleva ja aiemmin 2000-luvun alussa Seuran kotisivuilla esillä olleen Picture Gallery – Life and Times of Finnish Emigrants -kokoelman suomalaissiirtolaisiin liittyvät noin 1 500 kuvaa. Ainestoissa on useiden henkilöiden luovuttamia kuvia Amerikasta Australiaa, osa tunnistettuja ja osa tunnistamattomia.

Ennen kuvien toimittamista, jokainen aineistojen luovuttaja solmii Seuran kanssa digitaalisten aineistojen luovutussopimuksen, joka koskee luovutettavien aineistojen esittämistä verkossa. Seura ei vaadi aineistojen oikeuksia, vaan luovuttaja määrittää itse lisenssin, jolla aineisto asetetaan yleisön saataville SukuTopoteekissa.

Kuvien metatiedot

Seuran kotisivuilta löytyy yksityiskohtaiset suositukset kuvien skannaamiseen sekä ohjeet kuvien metatietojen kirjaamiseen. SukuTopoteekkia varten Seura ottaa vastaan vain digitaalisia aineistoja. Seura ei ota vastaan tai talleta alkuperäisiä fyysisiä valokuvia, albumeja tai kuvakokoelmia.
Kaikkien SukuTopoteekkiin lähetettävistä kuvista kirjataan metatiedot eli kuvailutiedot erilliseen tiedostoon, josta löytyy mallitiedosto Seuran kotisivuilta. Mallitiedoston voi avata ja täyttää Excelillä tai muulla taulukkolaskentaohjelmalla. Metatietojen kirjaaminen saattaa tuntua alkuun vaikealta ja työläältä, mutta nämä tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta kuvia voidaan hakea ja löytää SukuTopoteekissa.

Metatietoihin kuuluvat esimerkiksi kuvan ajoitus, paikka ja tekijä sekä paikalliset ja yleiset tunnisteet. Yleisillä tunnisteilla tarkoitetaan niitä tietoja, jotka voidaan kuvaa katsomalla päätellä, ja paikallisilla tunnisteilla niitä, jotka kuvasta tiedetään, kuten keitä kuvassa on ja missä se on otettu. Viimeksi mainituista pienetkin tiedonrippeet saattavat joskus auttaa kuvassa olevien henkilöiden tunnistamisessa.

Esimerkki löytämisestä

SukuTopoteekissa julkaistun pilottiaineiston siirtolaiskuvissa oli alkuaan kuvatekstit ja varsinaiset kuvailutiedot kirjattiin aineistoon, kun kuvat siirrettiin uuteen palveluun. Tässä yhteydessä tarkistin jokaisen kuvan yksitellen ja kirjasin metatietoja, joita myöhemmin vapaaehtoiset moderaattorit ovat täydentäneet.

Kuvia tarkastaessa yli tuhannen kuvan joukosta yhden tiedoissa tuli vastaan tuttu nimi ja itse kuvassa tutut kasvot: Antti Annala, isoisosetäni. Kuvatekstin mukaan kuvassa seisoi ”Five Young Finns Ready to Serve in World War I”, vasemmalta oikealle Heine Oman, Werner Hill, John Suominen, Walter Hill ja Antti Annala.

Antti oli isoisoisäni Ilmari Kuitulan vanhempi veli, joka meni Amerikkaan 18-vuotiaana vuonna 1911. Olin kyllä tietoinen, että Antti rekisteröitiin maailmansodan alla Yhdysvaltojen armeijan toimesta kuten kaikki 18–45-vuotiaat amerikkalaismiehet. Sitä en minä tai kukaan suvun jäsen tiennyt, että syvämerikalastajaksi sotilasasiakirjoissa mainittu Antti oikeasti palveli sodassa!

Mainittu Werner Hill kaatui Argonnen metsän taisteluissa lokakuussa 1918, vajaa kuukausi ennen aselepoa. Kyseinen Meusen–Argonnen taitelu oli Yhdysvaltain joukkojen suurin hyökkäysoperaatio maailmansodassa Verdunin pohjoispuolella. Oletettavasti Anttikin palveli siis Ranskassa. SukuTopoteekista löytämäni ja tunnistamani kuva oli ensimmäinen lähde tälle tiedolle.

Valokuvat talteen

SukuTopoteeki tarjoaa siis paikan kuvien säilyttämiselle, tunnistamiselle ja löytämiselle. Nykyään esimerkiksi Facebookissa on lukuisia erilaisia paikallisiin, tietyn aihepiirin tai ulkoisesti tietynlaisiin kuviin keskittyviä ryhmiä. Useissa ryhmissä ylläpitäjänä toimivat yksityiset henkilöt, ja mitään takeita kuvien säilymisestä Facebookin kaltaisessa mainosrahoitteisessa yhteisöpalvelussa ei ole.

SukuTopoteekki, kuten kaikki Seuran verkkopalvelut, on jatkuvan varmuuskopioinnin sekä suunnitelmallisen ylläpidon ja pitkäaikaissäilyttämisen piirissä. Näin varmistetaan kuvien säilyminen ja käytettävyys myös tulevaisuudessa. SukuTopoteekissa on myös sisäänrakennettu kommentointitoiminto, jolla voi antaa lisätietoja palvelussa julkaistuihin kuviin. Näiden tiedonantojen perusteella kuvien metatietoja päivitetään ja täydennetään.

Kohtalokkaat häät Kuusistossa 1706

Kuusiston kirkon kellotapuli. Matti Poutvaara 1941.
Museovirasto. 

Piikkiön pitäjän Kuusiston saaren Isonkylän Jöran Jakobsson Juoppaan vaimo Valborg Henriksdotter kertoi miehensä menneen syksyllä 1706 naapurinsa lautamies Jakob Mattsson Ravaksen pojan Johan Jakobssonin ja tämän morsiamen Maria Nilsdotterin tanssihäihin ja kadonneen sieltä ilman, että kukaan tiesi, mitä hänelle tapahtui. 

Kuusiston kappalainen Zacharias Hornaeus kertoi, että vieraat kokoontuivat lauantaina 20. lokakuuta tavan mukaan lautamies Ravaksen taloon ja lähtivät sieltä kulkueena morsian Maria Nilsdotterin kotiin Krogsböleen. Aterian jälkeen kappalainen piti rukoushetken, ja Jöran käyttäytyi sen aikana jumalisesti. Sunnuntaina 21. lokakuuta he kaikki menivät kirkkoon, jossa morsiuspari vihittiin. Väki palasi häätaloon ja aterian jälkeen kaikki olivat hieman humalassa. 

Hääväki teki illan hämärtyessä lähtöä sulhasen kotiin Isonkylän Ravakselle. Toiseen tupaan nukkumaan mennyt Jöran heräsi tähän ja aikoi mukaan. Hän pyysi lainata kappalaisen keppiä, sillä hän sanoi tarvitsevansa tukea. Kappalainen antoi kepin hänelle ja sanoi: Ota Jeesuksen nimeen!

Kylien väli oli niin lyhyt, ettei hääväki välittänyt käyttää hevosia, vaan he kävelivät matkan. Kun hääväki istuutui sulhasen kotitalossa, puuttui Jöran joukosta. Kukaan ei kuitenkaan kaivannut häntä erityisemmin sinä iltana, sillä he ajattelivat hänen menneen kotiinsa samassa kylässä. 

Hääväki oli vielä tiistaina 23. päivä häätalossa ja tuolloin morsiamen veli Anders Nilsson toi kappalaiselle tämän kepin. Se löytyi Andersin isän Krogsbölen talollisen Nils Mattsson Övergårdin portin ulkopuolelta eräästä katajapuskasta. Kappalainen Hornaeus kertoi olleensa asian tiimoilta kaksi kertaa konsistorissa ja saaneensa määräyksen manata pahan pois sillä paikalla, josta keppi löytyi. Tämän hän teki siltä varalta, että piru sai Jöranin haltuunsa elävänä. 

Kun pirun epäiltiin vieneen Jöranin mukanaan, kertoi hänen vaimonsa, että Jöran oli ratsastanut naapurinsa Bertil Erikssonin kanssa Turkuun markkinoille eräänä lauantaina 12 vuotta aiemmin. Hevosensa hän oli lähettänyt kotiin naapurinsa mukana ja ilmoittanut tulevansa perässä toisella hevosella. Hevonen lähetettiin kotiin, mutta Jöran oli palannut vasta kahdeksan päivän kuluttua sunnuntaina. 

Vaimo oli kapsahtanut miehensä kaulaan itkien ja kysynyt, missä tämä viipyi niin kauan. Myös Piikkiön kirkkoherra, professori Simon Tolpo, kyseli tuolloin Jöranilta asiasta, mutta tämä ei halunnut kertoa, missä hän oli ollut. Sekä kappalainen että muut olivat sitä mieltä, että Jöran Jakobsson oli järjissään ja käyttäytyi aina jumalisesti. Asia jätettiin auki, kunnes siihen oli mahdollista saada lisää valaistusta.

Välikäräjillä kuultu Piikkiön ja Kaarinan pitäjien nimismies Henrik Olofsson Harittu kertoi, että Jöran Juoppaan ruumis löytyi kahdeksan päivää aiemmin eli 4.3.1707 Rävsnäsin talon ladosta, missä ruumis makasi edelleen reilua viikkoa myöhemmin. Laivamies Simon Stor kulki ladon ohi ja näki siellä hatun ja vaatteita, ja lopulta Jöranin, joka makasi selällään vähän vasemmalla kyljellään ladon päätyseinää vasten housunsa ja kaulaliinansa päänalusenaan. Mustan sarkatakkinsa, hattunsa ja kenkänsä hän oli asettanut heinien päälle. Päällään hänellä oli pelkkä paitansa. 

Vammoja ruumiin tarkastaneet miehet eivät huomanneet, mutta hiiret olivat syöneet kokonaan hänen kasvonsa ja kaulansa. Hänen vaatteissaan ei havaittu verta. Useiden todistajien kuulemisen jälkeen oikeus totesi, että koska Jöran Juopas oli käyttäytynyt aina hiljaisesti ja jumalisesti, ja hän kuoli ilmeisesti johonkin äkilliseen kohtaukseen, saatiin hänet haudata kristillisesti.

Veli Pekka Toropainen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 1/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.
 

Eräs retkikunta

Kuva: Museovirasto.

Oheisessa valokuvassa poseeraavat miehet ovat lähdössä Helsingin yliopiston Länsisuomalaisen osakunnan järjestämälle tutkimusretkelle, jonka tarkoituksena on kansanperinteen keruu ja säilyttäminen. Retki toteutettiin keväällä, todennäköisesti maaliskuussa 1876 ja se suuntautui Satakuntaan ja siellä erityisesti Säkylään.

Kuvassa keskellä istuu retkikunnan johtaja, pastori, filosofian tohtori Henrik August Reinholm (1819–1883), joka oli maamme ensimmäinen varsinainen kansantietouden ja -runouden suurkerääjä. Seisomassa vasemmalla on opettaja, filosofian maisteri Fredrik Ignatius Färling (1846–1904), keskellä taidemaalari Thorsten Adolf Waenerberg (1846–1917) ja oikealla valokuvaaja Johan Jakob Reinberg (1823–1896). Kuvan ottajaksi mainitaan Reinberg, joten se on ilmeisesti otettu lankalaukaisimen avulla.

Reinholm teki keruumatkojaan 1840-luvulta alkaen 1880-luvulle asti. Useimmat hänen kansanrunouden keruumatkoistaan suuntautuivat Karjalankannakselle, joskin ensimmäisellä matkallaan vuonna 1847 hän kävi myös Inkerin puolella. Reinholmin muistiinmerkitsemiä kalevalamittaisia runoja on noin 1000, joiden lisäksi hän tallensi muutakin perinnettä, kuten satuja, sananparsia ja arvoituksia. Erityisen innostunut hän oli kansanleikeistä ja -tansseista. Reinholmin jäämistö käsittää 80 suurta kansiollista tietoja ja muistiinpanoja, joita säilytetään Museoviraston kokoelmissa.

Reinholmin tarkoitus lienee ollut myös julkaisujen aikaansaaminen. Se ei kuitenkaan ollut hänen vahvinta aluettaan ja julkaisujen määrä jäi pieneksi käsittäen väitöskirjan lisäksi lähinnä joitakin lehtiartikkeleita. Niinpä Säkylän retkestäkään ei löydy julkaistua tietoa, mutta muistiinpanoja saattaa olla.

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi juuri Säkylä valikoitui tutkimusretken kohteeksi. Säkylä on vanha pitäjä, jonka ensimmäiset kylät syntyivät jo 1200-luvulla. Varsinaissuomalaisten keskiaikainen pyhiinvaellusreitti kulki Säkylän kautta piispa Henrikin surmapaikalle Köyliöön, ja sotajoukot käyttivät Säkylänharjua pitkin kulkenutta Huovintietä Turun ja Kokemäenkartanon väliä matkatessaan. Kenties näillä seikoilla on jotain tekemistä perinnekeruun kohteeksi valikoitumisen kanssa.   

Koko retki olisi saattanut jäädä unholaan (edes Säkylän historia ei mainitse sitä) ilman retkikuntaan kuulunutta valokuvaaja Reinbergiä, jonka säkyläläisistä ottamat valokuvat ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Kiinnostuneet voivat tutustua niihin Finnassa, josta ne löytyvät helposti haulla ”Reinberg” tai ”Säkylä”. Ne edustavat luultavasti aivan ensimmäisiä talonpoikaisväestöstä otettuja valokuvia maassamme.

Arvid Liljelundin Kansanpukujen osto Säkylässä.
Kuva: Kansallisgalleria.

Johan Jakob Reinberg oli kotoisin Viron Tartosta, josta hän muutti Saarenmaan kautta Turkuun vuonna 1850. Hän toimi Turussa ensin kivipainon johtajana, piirustuksenopettajana ja taidemaalarina. Vuonna 1857 hän ryhtyi valokuvaajaksi perustaen Turun ensimmäisen valokuva-ateljeen. Hänet tunnetaan erityisesti 1850-luvun alkupuolella julkaistuista Turku-aiheisista litografioistaan (Vyer af Åbo) ja varhaisista henkilökuvistaan.

Säkylän tutkimusretki on tallentunut myös öljyvärimaalaukseen Kansanpukujen osto Säkylässä, jonka maalasi uusikaupunkilainen taidemaalari Arvid Liljelund vuonna 1878. Teos esittää kaupantekoa, jossa retkikunnan jäsenet Färling (ylioppilaslakki päässään) ja Reinholm ostavat kansanpukuja kotiin vietäväksi. Maalaus kuuluu Kansallisgallerian kokoelmiin.

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 1/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.