![]() |
Asiakirjoja Viron kansallisarkistossa Tartossa. Kuva: Laura Aho |
Suomen Sukututkimusseuran toimijat ja vierailevat bloggarit kirjoittavat sukututkimukseen ja Seuraan liittyvistä ajankohtaisista aiheista sekä sukututkimuksen tuloksista.
keskiviikko 25. toukokuuta 2022
Vastaus vaikeaan kysymykseen
tiistai 17. toukokuuta 2022
Lapsenmurha
![]() |
Asetus lasten murhasta vuodelta 1681. Kuva: Veli Pekka Toropainen, Kansalliskirjasto. |
keskiviikko 11. toukokuuta 2022
Onnettomuuden talo
G. W. Finnberg, Turun jäännöksiä, vesiväreillä väritetty litografia, 1827.
Pohjoismaiden suurin kaupunkipalo, Turun palo 4.–5. syyskuuta
1827, alkoi Aninkaistenmäeltä kauppias Hellmanin talosta. Kauppias itse oli
työmatkalla, mutta rouva Kristina Hellman (1786–1867) oli kotona. Juuri hän
tunsi ensimmäisenä nenässään savun hajua hieman ennen kello yhdeksää illalla ja
riensi pihalle. Tallista tuprusi savua, mutta kun paikalle hälytetty talon
renki yritti mennä sinne, hän sai vastaansa tulenlieskan.
Carl Gustaf Hellman syntyi Turussa 14. lokakuuta 1785 kaupunginpalvelija Gabriel Hellmanin ja Botilda Vallenbergin perheeseen. Carl Gustaf aikoi ensin räätäliksi, mutta vuonna 1807 hän toimi Sauvon jahtivoutina ja vuodesta 1808 hän oli Paimion siltavouti. Hellmanilla oli elämänsä aikana monta ammattia, jahti- ja siltavoudin lisäksi laivuri, kapakoitsija, porvari ja ruokatavarakauppias.
Carl Gustaf Hellman avioitui Sauvossa 6. marraskuuta 1808 Kristina Gröndahlin kanssa, jonka vanhemmat olivat Sauvon siltavouti Isak Gröndahl ja Ulrika Timenius. Parille syntyi yhdeksän lasta, joista viisi eli aikuiseksi. Viimeistään vuodesta 1815 perhe asui Turun Luostarikorttelin numerossa 143.
Hellman vaihtoi 6. helmikuuta 1816 Luostarikorttelin talonsa kauppias Matts Tujulinin kanssa kolmeen pieneen taloon, jotka sijaitsivat Pohjoiskorttelin tonteilla 125, 126 ja 127. Näistä muodostui talokokonaisuus, jota sittemmin kutsuttiin Hellmanin taloksi. Koko Aninkaistenmäki oli ahtaasti rakennettu ja siellä asui paljon köyhälistöä, johon kauppias Hellman ei tosin kuulunut. Mainittujen kolmen tontin lisäksi hän omisti Pohjoiskorttelin tontin 129 ja edelleen samassa korttelissa lähellä Aninkaistentullia sijainneen tontin 95½. Hänellä oli myös maatila Maariassa ja pelto Ruohonpäässä.
Turun kartta vuodelta 1808, johon vuonna 1827 palanut alue on merkitty harmaana. Maanmittaushallituksen kaupunkikartat, Kansallisarkisto.
Hellman vei tuotteita omilla purjealuksillaan, sluupeilla, Tukholmaan asti. Tällaisella matkalla hän oli myös 4. syyskuuta 1827 palaten takaisin vasta 11. syyskuuta. Näky, jonka hän palatessaan kohtasi oli perin toisenlainen kuin se, jonka hän oli nähnyt lähtiessään. Hellman kuitenkin tiesi mitä odottaa, sillä tieto kauheasta Turkua kohdanneesta onnettomuudesta oli kulkeutunut nopeasti myös Tukholmaan.
Hellmanit asuivat palon jälkeiset kuukaudet maatilallaan Maarian Koskennurmen Alitalossa. He olivat paremmassa asemassa kuin valtaosa turkulaisista, joiden oli tultava toimeen raunioiden keskellä. Suuria menetyksiä tosin koki myös kauppias Hellman, sillä hän menetti kotinsa lisäksi kauppansa, aittansa ja tavaravarastonsa.
Kaupungin rauniot olivat tuskin lakanneet savuamasta, kun alkoi syyllisten etsintä. Selvää on, että syyttävä sormi osoitti alusta asti sinne, mistä palo oli saanut alkunsa. Välittömästi palon jälkeen kaupungissa kiersi monenlaisia huhuja palon alkusyystä. Suosituin tarina kertoi palon syttyneen Hellmanin talon piian varomattomasta tulenkäsittelystä hänen valaessaan kynttilöitä. Erään huhun mukaan palo oli saanut alkunsa ”salaperäisistä tynnyreistä”, joita talossa säilytettiin. Mielikuvituksellisin tarina kertoi Hellmanin piiasta, jolla oli suhde erään kreivin kanssa. Pariskunnan kiihkeän lemmenhetken tuoksinassa kynttilä kaatui ja tuli tarttui verhoihin.
Kämnerioikeuden suorittamassa, useita päiviä kestäneessä tutkinnassa ei syyllistä voitu osoittaa. Kämnerioikeuden päätöksessä 6. lokakuuta 1827 todettiin, ettei se ollut saanut ”pienintäkään selkoa siitä, kuinka tai kenen tuottamuksesta tuli oli päässyt irti”. Lähes koko ikänsä vuoden 1827 paloa tutkinut Svante Dahlström oli sitä mieltä, että rouva Hellmanin käsitys palon syttymissyystä oli oikea. Rouvan mukaan tuuli lennätti läheisen talon savupiipusta kipinöitä Hellmanin tallin ylisille sytyttäen heinät ja oljet.
Carl Gustaf Hellman kuoli keuhkotautiin vain puoli vuotta palon jälkeen, 30. maaliskuuta 1828. Rouva Hellman eli pitkän elämän saavuttaen 80 vuoden iän. Hän jatkoi miehensä kauppaliikettä, kunnes isänsä kuollessa 17-vuotias Carl August oli valmis astumaan hänen tilalleen. Rouva Hellman sai todennäköisesti koko loppuelämänsä ajan kuulla epäilyjä ja vihjailuja palon todellisesta syttymissyystä. Turkulaisten oli vaikea uskoa, että niin valtava roihu oli saanut alkunsa muutamasta kipinästä.
Pirjo Terho
keskiviikko 4. toukokuuta 2022
HisKi-tallentajan kokemuksia
Päiväkoti-ikäisten lasten vanhempana en tällä hetkellä ehdi tehdä pitkäjänteistä tai tavoitteellista sukututkimusta, mutta sukututkimusharrastuksen pariin pääsen HisKi-tallennuksessa vaikka vain lyhyeksikin hetkeksi. Lapsien mentyä nukkumaan valmista voi jonain iltana tulla vain sivu, joskus kolme tai enemmän, mutta kaikki on yhtä kaikki eteenpäin tallennusprojektissa ja vapaaehtoistyö tuo hyvän mielen itsellekin.
Yhden kirjan puuduttaessa ja vaihtelua kaivatessani olen välillä vaihtanut kirjaa tai jopa seurakuntaa. Välillä olen myös auttanut korjaamaan auditoinnista palautuneita sivuja hieman itselleni tuntemattomammassa seurakunnassa – mutta kuitenkin pysytellen itselleni tutuilla Savo-Karjalan ja Kainuun alueilla, josta omani ja mieheni suvut ovat lähtöisin. Siellä sekä paikkojen että ihmisten nimet ovat entuudestaan suurelta osin tuttuja, jolloin joskus paikoin epäselvän kirjoituksen lukeminen on helpompaa. Tuttuihin nimiin törmätessäni saatan toki eksyä tutkimaan asiaa rippi- ja lastenkirjoista ja harhautua kauaskin jotain mielenkiintoista asiaa selvittämään, mutta mikäs sen mukavampaa, kuin tehdä uusia löytöjä.
Tallennusta jonkin aikaa tehtyäni löysin itselleni sopivan tallennustekniikan, joka sujuvoitti ja nopeutti tallennusta. Rohkaisisinkin muitakin tallentajia miettimään omaa tapaansa tallentaa ja vaikkapa lukemaan muiden tallentajien niksejä HisKi-tallentajien Facebook-ryhmästä – nyt puhun siis siitä tekniikasta, miten kukakin näppäimistöä ja hiirtä käyttää ja miten etenee sivua tallentaessaan, sillä tallennusohjeet ovat toki kaikille samat ja ne tulee tallentajien lukea ennen aloittamista muutamaankin kertaan. FB-ryhmästä voi myös sujuvasti kysyä apua erilaisissa ongelma- ja tulkintatilanteissa.
Hanna-Leena Happonen (os. Kääriäinen)
tiistai 3. toukokuuta 2022
Aviottomat lapset
![]() |
Leluhevonen. Turun museokeskus. |
tiistai 26. huhtikuuta 2022
Choraeuksen lähteellä
![]() |
Choraeuksen lähde Ruissalossa. |
Kansallisarkisto tiedottaa: Väestörekisteriasiakirjojen käyttöoikeudet ja asiointipalvelu Astia
Käyttöoikeuden hakeminen
Voit hakea 100 vuotta ja sitä nuorempien väestörekisteriaineistojen käyttöoikeutta Astiassa palvelun kautta seuraavasti:1. Hae ensin tarvitsemasi aineisto, esim. rippikirja 1931–1940.
2. Valitse Tarkastele digitaalisena. Sinulle avautuu käyttöoikeushakemuslomake täytettäväksi.
3. Valitse aineiston käyttötarkoitus. Anna tarvittavat lisätiedot.
4. Merkitse lisätietoihin tutkimushakkeen nimi. Tämä on pakollinen tieto, jota tarvitaan käyttöoikeushakemuksesi käsittelyä varten. Sinun pitää myös hyväksyä sitoumusteksti tietojen käytöstä.
5. Tarkista ja lähetä käyttöoikeushakemus.
6. Voit seurata käyttöoikeushakemuksesi käsittelyn etenemistä Omista tiedoista.
Huomaa, että käyttörajoitettua digitaalista aineistoa on mahdollista käyttää vain Kansallisarkiston toimipaikkojen asiakaspäätteillä. Muista, asiointipalvelu Astia edellyttää vahvaa tunnistautumista.
Jos sinulla on voimassa oleva käyttöoikeus 100 vuotta vanhojen tai sitä nuorempien väestörekisteriasiakirjojen käyttöön
Käyttöoikeuden hakeminen mikrokortteihin
Kansallisarkiston tutkijasaleissa käytettävissä oleviin 100 vuotta vanhoihin ja sitä nuorempiin väestörekisteriaineistojen mikrokortteihin haetaan käyttöoikeutta paperilomakkeella Kansallisarkiston tutkijasaleissa asioinnin yhteydessä.Kansallisarkiston johtaja
tiistai 19. huhtikuuta 2022
Riddarhusen i Sverige och Finland
![]() |
Riddarhuset från Riddarhustorget i Stockholm. |
Vad är ett Riddarhus? Ja, i själva verket har ordet dubbel mening, dels som en fysisk byggnad, dels som beteckning för adeln som korporation, som sammanslutning. I denna dubbla mening är de två riddarhusen i Sverige och Finland i klass för sig. I Europa finns sammanslutningar för adel i Danmark, Storbritannien, Nederländerna, Belgien, Spanien och Ryssland. Fysiska riddarhus har existerat tidigare, bl.a. i de Baltiska länderna, i det kejserliga Rysslands provinser och i guvernementet Viborg, som år 1811 återförenades med Finland. Men som adelskorporation med eget hus existerar riddarhus endast i Sverige och Finland.
![]() |
Riddarhuset i Helsingfors. |
keskiviikko 13. huhtikuuta 2022
Oli muitakin miehiä
![]() |
Pienoismalli 1600-luvun Turusta. Kuva: Veli Pekka Toropainen. |
Kaikki Turussa 1600-luvulla aviottoman lapsen synnyttäneet naiset eivät olleet ensikertalaisia. Monilla heistä voitiin todeta olleen useampia rakastajia, ja vielä useampia epäiltiin tällaisesta. Naiset maanneet miehet käyttivät tätä tilaisuutta hyväkseen, sillä sen perusteella voitiin kiistää isyys ja välttää avioliitto maineensa menettäneen naisen kanssa. Hänen kanssaan voitiin kyllä olla suhteessa, mutta kaikille tällaiseen tekoon sortunut nainen ei enää kelvannut vaimoksi, vaikka aviomiesehdokas olisi itsekin ollut tämän makaaja.
Esimerkiksi Erik Thomasson Jämsä kertoi lokakuussa 1668 renki Matts Sigfridssonin kosineen hänen tytärtään piika Karin Eriksdotteria ja isä suostui avioliittoon. Matts kantoi vähitellen tavaroitaan ja arkkunsa Jämsän taloon ja suostutteli Karinin kanssaan sänkyyn, mistä hän tuli raskaaksi. Renki kielsi makaamisen ja sanoi, ettei hän tiennyt, että Karin oli jo aiemmin kihloissa erään laivamies Klemetin kanssa. Renki halusikin tietää, oliko Karin vapaa toisesta miehestä. Karin sanoi, ettei hän ollut maannut Klemetin kanssa ja että suhdekin loppui, kun Klemetiä epäiltiin varkaudesta.
Nahkuri Jöran Arckenholt oli heinäkuussa 1663 sitä mieltä, että Maria Natter houkutteli hänet viereensä suloisilla puheillaan hänen ollessaan humalassa. Nainen lähetteli hänelle vieläpä rakkauskirjeitä ja kehtasi sanoa: ”Onko herra suuttunut, kun hän ei tule minun luokseni, vaan minun on tultava hänen luokseen?”. Nahkurin vanhemmat kieltäytyivät ehdottomasti hyväksymästä tällaista maineensa menettänyttä naista miniäkseen ja yrittivät väittää tämän maanneen myös toisen miehen kanssa. Maria epäili heidän maksaneen todistajille, jotta nämä kertoisivat oikeudelle vääriä tietoja hänestä.
Kun ajat eivät täsmänneet, oli naisen myönnettävä, ettei hänen syyttämänsä mies ollut todellisuudessa lapsen isä. Edesmenneen kirkkoherra Joachim Stutaeuksen entinen piika synnytti helmikuussa 1643 aviottoman lapsen ja hän väitti isäksi samassa paikassa palvellutta renkiä Simon Bengtssonia. Simon sanoi, ettei hän voinut olla lapsen isä, sillä hän makasi piian ensimmäisen kerran vasta edellisten syysmarkkinoiden aikaan. Myös piika myönsi tämän.
Isäksi epäilty mies saattoi muuttaa mieltään saatuaan lapsen äidistä uusia tietoja, joiden mukaan tällä oli muitakin rakastajia. Trumpetinsoittaja Hans Kruus ilmoitti helmikuussa 1672, että hän oli täysin vapaa Kemiön Tykosta kotoisin olleesta Karin Claesdotterista. Hän ei ollut maannut tätä, vaan lapsen isä oli joku muu. Kruusin emäntä epäili isäksi pikemminkin erästä parturin kisälliä Andersia, joka majaili hänen talossaan. Kruus oli kuitenkin tunnustanut aiemmin lapsen ja luvannut korvata Karinille tynnyrin rukiita, leiviskän voita ja kymmenen kuparitaalaria. Siksi hänelle määrättiin 40 hopeamarkan sakko ja hänen katsottiin olevan lapsen oikea isä.
Aviottoman lapsen äiti oli heikoilla oikeudessa, mikäli hänen maineessaan oli jo valmiiksi tahra. Pirkkalan Tammerkosken myllärin tytär Kirstin Grelsdotter kertoi maaliskuussa 1673, että räätäli Sigfrid Jöransson Nokka saattoi hänet raskaaksi. Nokan mukaan Kirstin teki näin vain pahaa tahtoaan ja saadakseen hänet miehekseen. Kirstin oli ollut naimisissa kirvesmies Bertil Perssonin kanssa, mutta saanut tämän kuoleman jälkeen lapsen nuoren miehen Jakob Sigfridssonin kanssa. Lisäksi Kirstin oli käynyt mielellään edellisenä keväänä Jakob Nukarin talossa majailleiden venäläisten kauppiaiden luona. Koska Kirstinin puheisiin raskaudesta ja makaamisesta ei ollut luottamista, lykättiin asiaa siinä toivossa, että siitä saataisiin lisätietoja.
lauantai 9. huhtikuuta 2022
Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää!
![]() |
Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. |
https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=1359&page=32&pageid=181916
https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=550&page=37&pageid=55956
tiistai 5. huhtikuuta 2022
Tietoturva-asiaa sukututkijoille
Digitaalisessa maailmassa on jatkuvasti uhkana esimerkiksi luvattomat tunkeutumiset ja erilaiset haittaohjelmat tietojärjestelmissä. Nämä uhat koskettavat kaikkia verkossa toimivia, myös sukututkijoita. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, pääsevätkö haittaohjelmat leviämään ja kuinka paljon ne aiheuttavat tuhoa. Sukututkijoidenkin kannattaa siis kiinnittää huomiota verkkopalveluiden turvalliseen käyttöön, tietojen varmuuskopiointiin sekä omien laitteiden suojaukseen.
Sosiaalinen media eli some on yleiskäsite, jolla tarkoitetaan monenkeskiseen ja verkostomaiseen viestintään pohjautuvia palveluja, kuten Facebookia, Instagramia ja Twitteriä. Lukuisat sukututkijat käyttävät somea päivittäin erilaisten tietojen kysymiseen, jakamiseen ja esittämiseen sekä keskusteluihin toisten sukututkijoiden kanssa, esimeriksi SuomenSukututkimusseuran keskusteluryhmässä.
Muista, somessa kommunikointi on harvoin yksityistä. Harmittomaksi luullullakin toiminnalla voi olla ikäviä ja kauaskantoisia seurauksia. Kaikkien käyttäjien tulee miettiä kenelle, miten ja mitä esittää julkisesti somessa, sillä eri alustoilla viestit näkyvät suurelle joukolle ihmisiä, tai jopa koko maailmalle. Kerran somessa tai muualla verkossa julkaistua tietoja ei myöskään välttämättä voida enää koskaan poistaa.
Aivan kuten muuallakin verkossa, somessakin leviää myös erilaisia huijauksia ja haittaohjelmia. Huijarit ja rikolliset käyttävät hyväkseen someen liittyvää tuttavallisuuden ja turvallisuuden tunnetta. Yleisiä huijausyrityksiä somessa ovat esimerkiksi soluttautuminen ystäväpiiriin, haittaohjelmien levittäminen linkkien välityksellä sekä henkilötietojen kalastelu pelien, kilpailujen ja kyselyjen muodossa.
Suomen Sukututkimusseuran sosiaalisen median kanavia ovat Facebookin sivu ja keskusteluryhmä sekä Instagram- ja Twitter-tilit. Niitä moderoidaan eli valvotaan niiden turvallisen käytön takaamiseksi. Mikäli huomaat Seuran kanavissa, kotisivuilla tai verkkopalveluissa esimerkiksi asiattomuuksia, roskapostia, epäilyttäviä linkkejä tai muuta vastaavaan, ilmianna ne ylläpitäjille tai lähetä viesti sähköpostiosoitteeseen seura@genealogia.fi.
Jokainen on verkossa vastuussa omien salasanojesi käytöstä. Salasanojen turvallisuudesta on syytä huolehtia ja niihin liittyviä tietoturvariskejä on syytä minimoida. Älä koskaan anna mitään salasanaasi kenellekään toiselle henkilölle tai taholle. Yhdenkään verkkopalvelun ylläpito ei koskaan tarvitse salasanaasi mihinkään. Ei myöskään Suomen Sukututkimusseura.
Älä käytä koskaan yhtä ja samaa salasanaa monissa palveluissa. Käyttämällä eri salasanaa jokaisessa palvelussa minimoit vahingot mahdollisen tietoturvamurron sattuessa. Suomen Sukututkimusseuran verkkopalveluiden, kuten SukuHaun, salasanasi saat vaihdettua ja palautettua omatoimisesti Unohditko salasanasi? -toiminnolla, jolloin saat ohjeet sähköpostiisi salasanan vaihtamiseksi.
Hyvä salasana on helppo muistaa mutta vaikea arvata. Perusajatuksena on hyvä pitää sitä, että salasana ei saa olla minkään kielen yksittäinen sana. Tällaiset salasanat on helppo murtaa. Esimerkiksi tavallinen tietokone selvittää viidestä pienestä kirjaimesta koostuvan salasanan kaikki mahdolliset yhdistelmät jopa 12 sekunnissa ja kuuden kirjaimen yhdistelmät 5 minuutissa! Käytä siis pitkiä salasanoja, ja mikäli mahdollista, mieluiten salasanalauseita. Kyberturvallisuuskeskuksen verkkosivuilta löydät ohjeitaja esimerkkejä hyvän salasanan tekemiseen.
Eri verkkopalveluihin tarvittavia eri tunnuksia ja salasanoja voi olla mahdotonta muistaa etenkin, jos toimit oikein ja yrität olla käyttämättä samoja salasanoja joka palvelussa. Tällaista tilannetta varten on kehitetty salasanojen hallintaohjelmia, ja esimerkiksi englanninkieliset LastPass, 1Password ja KeePass ovat suosituimpia turvallisiksi havaituista salasanojen hallintaohjelmista, joiden käyttöä kannattaa harkita.
Kun siirryt verkossa jollekin verkkosivulle, sivun ylläpitäjä voi tallentaa vierailustasi erilaisia tietoja. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi tietokoneesi IP-osoite sekä tiedot käyttöjärjestelmäsi versiosta, näyttösi tarkkuudesta ja muista vastaavista asioista. Verkossa liikkuminen jättää siis jälkiä toimistasi.
Monissa julkisissa tiloissa, kuten kahviloissa, on tarjolla kaikille avoimia langattomia eli WLAN-verkkoja. Käyttäjänä sinun on tärkeää tiedostaa, että näissä verkoissa tieto kulkee usein täysin salaamattomana, ja asiaa tuntevan henkilön on suhteellisen helppo salakuunnella niiden liikennettä. Avoimia verkkoja käytettäessä edellä mainittu HTTPS-selainyhteys tarjoaa suhteellisen hyvän suojan, mutta parhaimman turvan saat käyttämällä salattua VPN-yhteyttä, josta voit lukea lisää esimerkiksi Ylen Digitreeni-sivustolta. Liikkuessa on suositeltavaa käyttää oman matkapuhelimen verkkoyhteyttä, sillä se on valmiiksi salattu.
Varmuuskopiointi on varautumista, jossa tietoja ja tiedostoja kopioidaan alkuperäisen tallennuspaikan lisäksi yhteen tai useampaan paikkaan. Onnettomuuden sattuessa voit palauttaa tuhoutuneita ja vahingoittuneita tiedostoja takaisin käyttöön varmuuskopiosta. Onnettomuus voi johtua esimeriksi tallennusvälineen, kuten tietokoneen kiintolevyn fyysisestä tuhoutumisesta, tiedostoja tuhoavasta viruksesta, tiedostojen poistamisesta epähuomiossa tai tallennustilan kaappaamisesta.
Varmuuskopiot kannattaa ottaa esimerkiksi omalle laitteellesi sukututkimusohjelmaan tallentamistasi tiedoista, muistiinpanoistasi, digitoimistasi valokuvista, arkistossa kuvaamistasi alkuperäisaineistoista sekä kaikista muista tärkeistä, säilyttämisen arvoisista tiedostoistasi. Sukututkimusohjelmiin tallennetut tiedot kannattaa varmuuskopioida GEDCOM-muodossa, jolloin ne ovat avattavissa millä tahansa sukututkimusohjelmistolla. Voit tarjota sukututkimusaineistoa tallennettavaksi myös Suomen Sukututkimusseuran Isotammi-verkkopalveluun. Suomen Sukututkimusseuran eri verkkopalveluiden käyttämät palvelintilat ovat jatkuvan varmuuskopioinnin piirissä.
Varmuuskopioinnissa ei ole yhtä oikeaa tapaa tai tallennusvälinettä, vaan sinun kannattaa tehdä kopiointi moneen eri paikkaan. Mitä enemmän teet muutoksia sinulle tärkeään tiedostoon, sitä useammin tiedosto on syytä varmuuskopioida. Suositeltavaa on harkita varmuuskopiointia verkkoon.
USB-muistit eli muistitikut ja ulkoiset kovalevyt ovat käteviä tallennusalustoja, koska ne kulkevat helposti mukana. Muistitikut ovat kuitenkin alttiita katoamisille ja hajoamisille, joten älä käytä niitä tiedostojen pitkäaikaiseen varmuuskopiointiin. Ensisijaisesti muistitikut on suunniteltu vain tiedon helppoon siirtämiseen paikasta toiseen, ei itse varmuuskopiointiin. Jos käytät ulkoisia kovalevyä, käytä useampaa kuin yhtä, ja säilytä levyjä fyysisesti eri paikoissa.
Käytit sitten laitteenasi kannettavaa tietokonetta, tablettia tai älypuhelinta, yksi tärkeimmistä tietoturvaan liittyvistä toimista on huolehtia käyttämiesi ohjelmistojen päivittämisestä. Ohjelmista löytyy jatkuvasti uusia tietoturva-aukkoja. Useissa ohjelmissa voit ladata ja asentaa päivitykset suoraan ohjelman asetusvalikosta. Kaikkein helpointa ja viisainta on asettaa ohjelmat huolehtimaan itse päivityksistään aina kun mahdollista. Vaikka useimmat ohjelmat päivittävät itsensä nykyään automaattisesti, kannattaa sinun ehdottomasti tarkistaa tämä erikseen ja tarkkailla ohjelmistoja.
Käyttöjärjestelmäpäivitykset paikkaavat tietoturva-aukkoja, mutta usein ne parantavat myös itse käyttöjärjestelmän toimintaa. Säännöllinen päivittäminen on erittäin tärkeää, sillä näin heikennät huomattavasti virusten, matojen ja erilaisten haittaohjelmien mahdollisuuksia päästä tietokoneellesi. Varmista, että käyttämiesi ohjelmien asennustiedostot on ladattu oikeista ja luotettavista paikoista, sillä erilaisia haittaohjelmia voidaan sisällyttää myös ohjelmien asennustiedostoihin ja piraattikopioihin.
Paras haittaohjelmien estäjä olet sinä itse, sillä sinä päätät mitä laitteellesi asennetaan ja tehdään, oli kyseessä tietokone tai älypuhelin. Tärkeintä on, että noudatat tavallista maalaisjärkeä ja tunnistat tavat, joilla erilaiset haittaohjelmat voivat päästä laitteellesi.
Harkitse aina, mitä linkkejä klikkailet. Haittaohjelma voi olla piilotettuna myös sivulle, jolloin pelkkä vierailu ilman mitään varsinaista toimintaa tietylle sivulle voi käynnistää haittaohjelman. Verkkosivu voi myös sisältää linkin haittaohjelmaan, jolloin klikatessasi linkkiä haittaohjelman sisältämä tiedosto latautuu laitteellesi. Vainoharhaiseksi ei kuitenkaan ole syytä ryhtyä, sillä yleensä kaikkien luotettavien ja tunnettujen toimijoiden verkkosivuilla vierailu on täysin turvallista.
Kun saat sähköpostissa tai siirrettävällä muistilla tiedoston, tarkista ettei se ole ohjelmatiedosto. Usein haittaohjelmia sisältävät tiedostot on nimetty joksikin muuksi kuin mitä ne oikeasti ovat. Huijausviestiin liitetty haittaohjelma uskottelee esimerkiksi olevansa sinulle osoitettu kuva, lentolippu tai ohje suuren rahamäärän lunastamiseksi, mutta onkin jotain aivan muuta. Vaikka tiedostojen päätteistä (esim. EXE, COM, BAT, CMD, SCR, PIF jne.) voi päätellä tiedoton olevan vaarallinen, rikolliset voivat kiertää tämän pakkaamalla tiedoston, jolloin tiedostopääte enää kerro tiedoston turvallisuudesta (esim. ZIP).
Tietoturvaohjelmat suojaavat tietokonettasi tallennusvälineiden ja verkon kautta saapuvilta viruksilta, madoilta, troijalaisilta sekä monenlaisilta haittaohjelmilta ja valvomalla sen verkkoliikennettä palomuurin avulla. Verkosta löytyy myös ilmaisia ja asiallisia tietoturvaohjelma, kuten AVG ja Avast, ellet halua hankkia maksullista ohjelmistoa. Muista kuitenkin, että riskit huomioiden tietoturva ei ole järkevä kohde säästää, ja että minkään tietoturvaohjelman käyttö ei poista sinulta vastuuta toimia harkiten ja varovaisesti digitaalisessa maailmassa.
Varautuminen ja tietoturvasta huolehtiminen tulisi olla yhtä luontevaa digitaalisessa maailmassa kuin toimiminen liikenteessä, jossa jatkuvasti havainnoimme ympäristöä, riskejä ja toimimme näiden mukaan. Tietoturvasta huolehtiminen kuuluu kaikille ja turhia riskejä on syytä välttää. Mikäli haluat tietää lisää ja päivittää osaamisesi toiminnasta digitaalisesta maailmasta, osallistu Jyväskylän yliopiston ja Maanpuolustuskoulutus MPK:n yhteiselle Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssille, joka on kaikille avoin ja maksuton. Lisätietoja kurssista löydät klikkaamalla tästä.
1. Ole terveen epäluuloinen ja kysy riittävän usein miksi.
2. Mieti mitä laitat verkkoon, sillä kerran verkkoon laitettua ei välttämättä voi enää poistaa.
3. Varmista aina linkkien ja tiedostojen aitous ennen klikkaamista.
4. Huolehdi kaikkien laitteidesi päivityksistä ja tietoturvasta.
5. Älä luovuta henkilökohtaisia tietojasi ennen kuin tiedät, mihin ja kenelle olet luovuttamassa.
6. Muista, että avoimet ja julkiset verkot ovat turvattomia.
7. Muista tietojen ja tiedostojen varmuuskopiointi osana varautumista.
8. Käytä riittävän hyviä ja yksilöllisiä salasanoja eri verkkopalveluissa.
9. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta.
10. Älä pelkää turhaa, sillä digitaalisen maailman hyödyt ovat suurempia kuin haitat.
maanantai 4. huhtikuuta 2022
Tutustu Sukututkimuksen päivän ohjelmaan!
Neljä valtakunnallisesti toimivaa sukuharrastusjärjestöä julistivat 11.12.2021 Suomeen kansallisen Sukututkimuksen päivän. Sukututkimuksen päivä on vuosittain 11. huhtikuuta. Kansalliseksi Sukututkimuksen päiväksi valittu päivämäärä on Turun piispa Johannes Terseruksen (1605–1678) kuolinpäivä. Terserus on suomalaisen harrastusluonteisen sukututkimuksen uranuurtajana ja joukkoistetun sukututkimuksen edelläkävijänä. Lue lisää.
Hämeenlinnan sukututkimusseura
11.4. klo 14.00–18.00, Hämeenlinnan pääkirjaston (Lukiokatu 2). Hämeenlinnan sukututkimusseura järjestää yhteistyössä Hämeenlinnan pääkirjaston kanssa Sukututkimuksen päivän. Tapahtuman ohjelmassa on mm. sukututkimusneuvontaa sekä lyhyet esitykset perinteisen ja geneettisen sukututkimuksen aloittamisesta. Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille sukututkimuksesta kiinnostuneille, tervetuloa!
Kiiskisten sukuseura
11.4. klo 18.00–19.00, etänä Teams-alustalla. Ilmoittautumiset 10.4.2022 mennessä osoitteeseen kolehmainen.ari@gmail.com. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.
Lahden seudun sukututkijat
11.4. klo 12.00–17.00, Lahden seudun sukututkijat ry:n toimitilat (Väinämöisentie 2 A, Lahti). Toimitiloissa on avoimet ovet ja kahvi- ja pullatarjoilu. Tervetuloa tutustumaan sukututkimusharrastukseen, toimitiloihimme ja kirjastoomme sekä toimihenkilöihimme, paikalla on koko yhdistyksemme hallitus. Tarjolla on paitsi suuhunpantavaa myös perinteisen sukututkimuksen neuvontaa sekä opastusta geneettisen sukututkimuksen DNA-testien tilaamiseen ja etäyhteydellä tapahtumiin osallistumiseen.
Meri-Lapin Sukututkijat
Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY)
11.4. klo 13.00–14.00, etänä Zoom-alustalla. Onko vastaasi tullut kirkonarkistoissaripitettyjen luetteloita, kirkon kuulutuksia tai vaikkapa asevelvollistenluetteloita? Niiden lisäksi nostetaan esille joitain muitakin kirkonkirjoistaharvemmin luodattuja lähteitä. Tilaisuus tallennetaan.
11.4. klo 14.00–15.00, etänä Zoom-alustalla. Tervetuloa kysymään neuvoa mieltä askarruttaviin tutkimuspulmiin. Sana on vapaa.
11.4. klo 18.00–19.00, etänä Zoom-alustalla. Esityksessä annetaan tutkimusvinkkejä Vienan Karjalan alueen suvuista kiinnostuneille. Tilaisuus tallennetaan.
13.4. klo 19.00-20.00, på FSHF-kanalen/ SSHY-kanavalla.
Suomen Sukututkimusseura
11.4.2022 klo 13.00–14.00, Helsingin Aikuisopisto (Runeberginkatu 22–24, Helsinki). Tilaisuus striimataan Seuran YouTube-kanavalle. Suomen Sukututkimusseuran palveluvastaava, sukututkimuskouluttaja Juha Vuorela kertoo sukututkimuksesta, sen aloittamisesta ja opastaa verkosta löytyvien peruslähteiden käytössä. Esitelmässä käydään läpi mitä sukututkimus on, miten se aloitetaan ja mistä lähteet löytyvät.
11.4.2022 klo 14.00–15.00, Helsingin Aikuisopisto (Runeberginkatu 22–24, Helsinki). Tilaisuus striimataan Seuran YouTube-kanavalle. Suomen Sukututkimusseuran verkkopalveluasiantuntija, FM Mikko Kuitula kertoo sukututkimuksen mahdollisuuksista, erilaisista verkkopalveluista sekä lähteistä verkossa ja arkistoissa. Esitelmässä nostetaan esimerkkien kautta esille lähdeaineistoja ja niiden käyttöä sukututkimuksessa.
Tampereen seudun sukututkimusseura
11.4. klo 13.00–16.00, Tampereen pääkirjasto Metson pääaula (Pirkankatu 2, Tampere). Infotilaisuus yhdessä kirjaston kanssa, jossa kerrotaan sukututkimusseurasta ja opastetaan sukututkimukseen. Lisäksi kirjasto esittelee sukututkimukseen liittyvää kirjallisuutta.
12.4. klo 18.00–19.30, Kulttuuritalo Laikku (Keskustori 4, Tampere). Luentoillassa esitellään sekä seuran toimintaa että seuran kirjastoa. Lisäksi Kari Kujansuu kertoo Digihakemiston toiminnasta.
Turun Seudun Sukututkijat
11.4. klo 14.00–19.00, Turun pääkirjasto (Linnankatu 2, Turku). Kerromme sukututkimuksesta yleisesti, annamme vinkkejä ja linkkejä omatoimiseen tutkimisen aloittamiseen sekä esittelemme yhdistystämme ja sen toimintaa. Kirjasto laittaa tapahtumapaikalle esille omia, lainattavissa olevia sukututkimusta koskevia kirjoja.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2022
Avioliittoa paenneet miehet
Turussa 1600-luvulla aviottomaan raskauteen päätyneet naiset, jotka olivat
lähes poikkeuksetta piikoja, joutuivat usein käyttämään kaikki keinonsa
saadakseen lapsensa isän vastuuseen. Osa miehistä sopi suosiolla avioliitosta
tai rahallisesta korvauksesta, mutta monet yrittivät kiemurrella vielä oikeuden
edessä vastuustaan. Siinä he tosin onnistuivat harvoin. Miehille tavallisin
keino välttää epämieluinen avioliitto oli kuitenkin kaupungin tomujen
karistaminen jaloista. Saaristolaiva Lorenzo Magalottin mukaan 1674.
Kuva: Suomen merimuseo.
Mies katosi usein jälkiä jättämättä, tai hänen mahdollinen olinpaikkansa tiedettiin vain summittain. Ruotsin valtakunnan ollessa laajimmillaan sen kolkat ulottuivat ympäri Itämeren, joten mahdollisuuksia katoamiseen oli runsaasti. Ratsumies Anders Simonsson siitti Anna Eriksdotterille lapsen, ja vielä toisen vuonna 1654, jolloin Anders lähti pakosalle. Kukaan ei tiennyt hänen olinpaikkaansa. Myös Margareta Pedersdotter ja Adrian Gottleben, jotka molemmat palvelivat kauppias Hans Johanssonilla, saivat yhdessä lapsen. Adrian matkusti tämän jälkeen Saksaan, eikä hänen paluustaan ollut varmuutta. Brita Johansdotterille lapsen siittänyt renki Anders pakeni puolestaan Riikaan samana vuonna.
Turusta oli mahdollista paeta laivojen matkustajana. Kuninkaallinen majesteetti kielsi kuitenkin asetuksellaan sellaisten ihmisten ottamisen laivoihin, joilla ei ollut viranomaisen antamaa matkustuspassia. Laivurit eivät aina noudattaneet sääntöjä, mutta joutuivat kiinni jäädessään myös vastuuseen teostaan. Uskelan Annilassa syntynyt renki Simon Bertilsson makasi Tammelan Saarella syntyneen piika Brita Eskilsdotterin ja siitti tälle lapsen aviolupauksen alla. Perämies Thomas Suolala kuljetti rengin muualle, joten hänen tuli hankkia mies jälleen Turkuun. Perämies sekä hänet tekoon houkutellut Mårten Gefvert tuomittiin molemmat 40 markan sakkoon.
Jotkin naisista uskoivat miehen paluuseen, vaikka asiasta ei ollut varmuutta. Isonkyrön Palon kylässä syntynyt Margareta Jöransdotter kertoi syyskuussa 1674 palvelleensa Turussa kolme vuotta. Hän valitti antautuneensa suhteeseen jalosyntyisen luutnantti Arvid Grabben rengin Jakobin kanssa ja sen seurauksena hän synnytti lapsen. Margaretan mukaan Jakob antoi hänelle avioliiton merkiksi hopealusikan ja riikintaalarin. Mies matkusti kaupungista Birgitan päivän aikaan aikomuksenaan hankkia varoja häiden pitämiseen, mutta hän ei palannut matkaltaan. Margareta oli sitä mieltä, että mies saattaisi kuitenkin vielä tulla takaisin.
Jotkut miehistä joutuivat lopulta tulemaan takaisin Turkuun työnsä takia, tai he olettivat tekonsa unohtuneen vuosien kuluessa. Perniön Pyhäjoelta kotoisin olleen piika Annika Eriksdotterin maannut tukholmalaisen kauppiaan Matts Mattssonin kirjuri Per Hansson antoi Annikalle 20 taalaria ennen paluutaan Tukholmaan ja pyysi, ettei hän antaisi kirjata lasta itselleen, vaan jollekulle toiselle. Kun Per palasi seuraavan kerran kauppa-asioissa Turkuun, määrättiin hänelle 40 hopeamarkan sakko.
Myös muualle palvelukseen lähteneitä ja miehen pettämäksi joutuneita palvelijattaria palasi kotiin Turkuun perheensä hoiviin. Turussa syntynyt Hebla Reinholdsdotter kertoi huhtikuussa 1662 palvelleensa kuvernööri Bengt Hornin hovissa Tallinnassa 1½ vuotta pesijättärenä. Tukholmasta kotoisin ollut räätälinkisälli Bengt Larsson siitti hänelle lapsen ja lupasi avioitua hänen kanssaan, mutta ei sitten toteuttanutkaan lupaustaan. Siksi Hebla tuli Turkuun äitinsä luo, jossa hän synnytti lapsensa viikkoa ennen joulua 1661. Miehillä oli myös muita keinoja vältellä avioliittoa, mutta siitä ensi kerralla.
Veli Pekka Toropainen