tiistai 15. elokuuta 2023

Kohtalokkaat häät Kuusistossa 1706

Kuusiston kirkon kellotapuli. Matti Poutvaara 1941.
Museovirasto. 
Piikkiön pitäjän Kuusiston saaren Isonkylän Jöran Jakobsson Juoppaan vaimo Valborg Henriksdotter kertoi miehensä menneen syksyllä 1706 naapurinsa lautamies Jakob Mattsson Ravaksen pojan Johan Jakobssonin ja tämän morsiamen Maria Nilsdotterin tanssihäihin ja kadonneen sieltä ilman, että kukaan tiesi, mitä hänelle tapahtui. 

Kuusiston kappalainen Zacharias Hornaeus kertoi, että vieraat kokoontuivat lauantaina 20. lokakuuta tavan mukaan lautamies Ravaksen taloon ja lähtivät sieltä kulkueena morsian Maria Nilsdotterin kotiin Krogsböleen. Aterian jälkeen kappalainen piti rukoushetken, ja Jöran käyttäytyi sen aikana jumalisesti. Sunnuntaina 21. lokakuuta he kaikki menivät kirkkoon, jossa morsiuspari vihittiin. Väki palasi häätaloon ja aterian jälkeen kaikki olivat hieman humalassa. 

Hääväki teki illan hämärtyessä lähtöä sulhasen kotiin Isonkylän Ravakselle. Toiseen tupaan nukkumaan mennyt Jöran heräsi tähän ja aikoi mukaan. Hän pyysi lainata kappalaisen keppiä, sillä hän sanoi tarvitsevansa tukea. Kappalainen antoi kepin hänelle ja sanoi: Ota Jeesuksen nimeen!

Kylien väli oli niin lyhyt, ettei hääväki välittänyt käyttää hevosia, vaan he kävelivät matkan. Kun hääväki istuutui sulhasen kotitalossa, puuttui Jöran joukosta. Kukaan ei kuitenkaan kaivannut häntä erityisemmin sinä iltana, sillä he ajattelivat hänen menneen kotiinsa samassa kylässä. 

Hääväki oli vielä tiistaina 23. päivä häätalossa ja tuolloin morsiamen veli Anders Nilsson toi kappalaiselle tämän kepin. Se löytyi Andersin isän Krogsbölen talollisen Nils Mattsson Övergårdin portin ulkopuolelta eräästä katajapuskasta. Kappalainen Hornaeus kertoi olleensa asian tiimoilta kaksi kertaa konsistorissa ja saaneensa määräyksen manata pahan pois sillä paikalla, josta keppi löytyi. Tämän hän teki siltä varalta, että piru sai Jöranin haltuunsa elävänä. 

Kun pirun epäiltiin vieneen Jöranin mukanaan, kertoi hänen vaimonsa, että Jöran oli ratsastanut naapurinsa Bertil Erikssonin kanssa Turkuun markkinoille eräänä lauantaina 12 vuotta aiemmin. Hevosensa hän oli lähettänyt kotiin naapurinsa mukana ja ilmoittanut tulevansa perässä toisella hevosella. Hevonen lähetettiin kotiin, mutta Jöran oli palannut vasta kahdeksan päivän kuluttua sunnuntaina. 

Vaimo oli kapsahtanut miehensä kaulaan itkien ja kysynyt, missä tämä viipyi niin kauan. Myös Piikkiön kirkkoherra, professori Simon Tolpo, kyseli tuolloin Jöranilta asiasta, mutta tämä ei halunnut kertoa, missä hän oli ollut. Sekä kappalainen että muut olivat sitä mieltä, että Jöran Jakobsson oli järjissään ja käyttäytyi aina jumalisesti. Asia jätettiin auki, kunnes siihen oli mahdollista saada lisää valaistusta.

Välikäräjillä kuultu Piikkiön ja Kaarinan pitäjien nimismies Henrik Olofsson Harittu kertoi, että Jöran Juoppaan ruumis löytyi kahdeksan päivää aiemmin eli 4.3.1707 Rävsnäsin talon ladosta, missä ruumis makasi edelleen reilua viikkoa myöhemmin. Laivamies Simon Stor kulki ladon ohi ja näki siellä hatun ja vaatteita, ja lopulta Jöranin, joka makasi selällään vähän vasemmalla kyljellään ladon päätyseinää vasten housunsa ja kaulaliinansa päänalusenaan. Mustan sarkatakkinsa, hattunsa ja kenkänsä hän oli asettanut heinien päälle. Päällään hänellä oli pelkkä paitansa. 

Vammoja ruumiin tarkastaneet miehet eivät huomanneet, mutta hiiret olivat syöneet kokonaan hänen kasvonsa ja kaulansa. Hänen vaatteissaan ei havaittu verta. Useiden todistajien kuulemisen jälkeen oikeus totesi, että koska Jöran Juopas oli käyttäytynyt aina hiljaisesti ja jumalisesti, ja hän kuoli ilmeisesti johonkin äkilliseen kohtaukseen, saatiin hänet haudata kristillisesti.

Veli Pekka Toropainen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 1/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti