Joulukirkkokalenteri 4.12.2024

 

 

Luukku 4, olkaa hyvä!

Eilen tapasimme herroja heinien keskellä kirkossa. Nykyisin vanhimmat kirkot ovat tärkeitä nähtävyyksiä ja arvostettuja muistomerkkejä. Näin ei ole ollut aina. Mistä kirkosta vanhojen kirkkojemme suojelu sai 1800-luvulla alkunsa. Tämän päivän kirkon kohdalla kertaamme sitä.

Eräänä päivänä 1865 Emil Nervanderia alkoi kiinnostaa erään keskiaikaisen kirkon kirkkomaalla oleva niin kutsuttu luuhuone, joka oli pieni kivirakennus lähellä kirkon itäpäätyä. Hämärä huone oli täynnä keskiaikaisia puuveistoksia syksyn lehtien ja hiekan seassa. Nervander siis ikään kuin törmäsi yllättäen Suomen keskiaikaan. Kaikki patsaat järjestettiin ja nimettiin lapuilla. Luuhuoneesta tuli pieni museo, jossa läheisen kartanon vieraat kävivät. Mutta se oli alku suuremmalle asialle sille, että vanhojen kirkkojen aarteita ryhdyttiin etsimään ja kartoittamaan. Se johti myös hylättyjen kirkkojen kunnostukseen. Syntyi Suomen Muinaismuistoyhdistys.

Mutta mikä on tämä keskiajalla rakennettu kirkko, jossa Emil Nervander tavoitti keskiajan? Sen lähettyvillä on kaksikin kartanoa sekä merkittävä muinaislinna. Kirkossa säilytettiin myös monelle sukututkijalle tuttuun Speitz-sukuun liittyvää epitafitaulua…

 

Joulukirkko

Vasemmalla kartano, jossa Nervander vieraili, kirkko sen takana

Tervehtien: Lussi

Ja eilen oli vuorossa Keminmaan vanha kirkko, joka on Suomen pohjoisin keskiaikainen kivikirkko. Lattian alla lepää muumioitunut kirkkoherra Nicolaus Rungius.