Joulukirkkokalenteri 13.12.2024

 

 

Luukku 13 perjantaina

Nyt heittäydytään runollisiksi. Alla oleva runo julkaistiin 14.6.1890 Maamme -lehdessä. Sen kirjoitti Oskar Uotila (1853-1903). Mihin kirkkoon se liittyy?

Muinaismuistoyhdistyksen retkikunta vieraili tällä kirkolla 1892, mutta synkeä tarina tai ulkoseinän verta vuotava kivi eivät suuremmin seuruetta kiinnostaneet. Kirkkokin oli vasta 1760-luvulla rakennettu ja valmistui 1776.

Nuor’ Kaarina, Kuussalon kukkainen –

Niin kertoi Mummoni kerta –

Oli Immyt tuuheatukkainen. –

Taru uhkuu syyttömän verta.

 

Tuon kauniin Kaarinan seudullaan

Moni alkoi noidaksi luulla,

Niin loitsi hän miehet katseiltaan. –

Taru neidon on rattosa kuulla.

 

Hovin aatelisknaapeista uljain, Klaas,

Näki impyen messussa kerta;

Hän katsoi neitiä ja katsoi taas. –

Taru uhkuu syyttömän verta.

 

Klaas ratsasti kirkolta Kuussalohon.

Ken ois sitä saattanut luulla:

Hän aneli immyttä aviohon. –

Taru neidon on rattosa kuulla.

 

Isä knaapin tästä on vimmainen:

”Peri poikani noidan merta;

Mut noidan saatan ma syytteesen;

Rikos tahraa aatelisverta!”

 

Niin Kaarina noitana tuomittiin.

Et voi sitä tehdyksi luulla:

Hän Kalmankankaalla mestattiin. –

Taru neidon on kauhea kuulla.

 

Ja mestauspaadella Kaarina huus

Avuks taivasta, maata ja merta:

”Oi salliman vallat! mik’ onnettomuus.

Te vaaditte syytöntä verta!”

 

”Niin totta kuin mieleni puhdas on,”

Hän parkasi kurjalla suulla,

”Tää paasi mun vertani vuotakohon!” –

Taru neidon on kauhea kuulla.

 

Mut pöövelin paasi se paikan sai

Kivikirkon seinähän kerta;

Punapaatosen siin’ olet nähnyt kai:

 Yhä vuotaa se Kaarinan verta.

 

Synkein terveisin, mutta valoa kohti! T:Lussi

PS. Tarina on tarina. Eipä sillä liene mitään todellisuuspohjaa...