Merirosvo Wulfard Rosendahl

Turussa 1410-luvulla painettu abo-raha eli Eerik Pommerilaisen kuusinainen. Kuva: Museovirasto.

Merirosvot terrorisoivat Itämerta 1400-luvulla väijyen etenkin sen satamakaupunkeihin pyrkiviä Hansan kauppalaivoja. Merirosvous oli niin yleistä, että Itämerellä liikkuneista laivoista 25–30 prosentin arvellaan joutuneen ryöstön kohteeksi. Suurin ja pahamaineisin rosvojoukko olivat Vitaaliveljet, joiden lymypaikka oli pitkään Gotlannin Visby.

Merirosvot, piraatit, olivat taustaltaan kirjava joukko. Kaikki eivät olleet yhteiskunnan alinta kastia, vaan merirosvoksi saattoi ryhtyä vaikka kuninkaan sukulainen, ritari tai oppinut. Joskus kiusaus arvokkaan lastin ryöstämisestä osoittautui liian suureksi aluksen kipparille ja miehistölle. Monet merirosvot aloittivat ryöstelyn ”laillisesti” kuninkaan valtakirjalla. Nämä kaapparit ryöstivät vihollislaivoja saaden palkakseen osan saaliista. Jotkut kaapparit ryhtyivät myöhemmin ryöstämään laivoja omaan laskuunsa. Ryöstösaaliit saattoivat olla valtavia, mutta kiinni ei auttanut jäädä, sillä merirosvon sai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä.

Merirosvoksi päätynyt Wulfard (Ulfard) Rosendahl oli Turun pormestarin poika. Hänen isänsä, Wulfard Rosendahl vanhempi oli syntyjään saksalainen. Ennen Turkuun muuttoaan hän asui ja toimi porvarina Tallinnassa; Turussa hänet mainitaan porvarina ensimmäisen kerran vuonna 1386. Vuosina 1394–1396 Wulfard Rosendahl vanhempi toimi Turun pormestarina.

Tallinnalaiset kaapparit saivat haltuunsa pormestari Rosendahlille kuuluvaa omaisuutta, jonka hän yritti maaliskuussa 1394 saada takaisin väittämällä, että hän itse asiassa on tallinnalainen. Tallinnan pormestari Johan Stoltefot vastasi hänelle, että vaikka Rosendahlilla tiedetään olevan perintömaata ja muutakin omaisuutta Tallinnassa, niin on myös hyvin tiedossa, että hän asuu perheineen porvarina vihollismaassa, omistaa siellä talon ja toimii jopa pormestarina.

Tallinnan Piritan luostarin rauniokirkko.

Vuosisadan vaihteessa Wulfard Rosendahl vanhempi palasi porvariksi Tallinnaan, missä hän oli elossa vielä elokuussa 1410. Hän vietti viimeiset vuotensa Piritan birgittalaisluostarin veljenä. Rosendahl vanhempi oli yksi niistä kauppiaista, jotka perustivat kyseisen luostarin.

Wulfard Rosendahl nuorempi mainitaan vuosina 1420 ja 1433 Ruotsin kuninkaallisen rahamestarin palvelijana, toimipaikkanaan oletettavasti Turku. Turun linnassa toimi rahapaja viimeistään vuodesta 1410 ainakin 1430-luvun loppupuolelle saakka. Tuona aikana Turussa lyötiin hopeasta 8 pennin aurtuoita, 6 pennin aboja sekä 4 pennin kolikoita. Rahassa on teksti Moneta Aboens.  

Wulfard Rosendahl nuorempi kiisteli 1420- ja 1430-luvuilla tuloksetta Tallinnan raadin kanssa isänsä perinnöstä ja muustakin omaisuudesta, jonka Wulfard väitti viedyn häneltä silloin, kun hän oli vielä alaikäinen, eikä kyennyt pitämään puoliaan.  

Kuningas Eerik Pommerilainen joutui vuonna 1435 lepyttelemään Tallinnan raatia, joka väitti, että piraatit Wulfard Rosendahl ja Alf von Molen piileskelevät jossakin Ruotsin satamassa, mahdollisesti jopa Tukholmassa. Sikäläinen raati kuitenkin kielsi jyrkästi tukeneensa mainittuja merirosvoja, joiden kerrottiin ryöstäneen sekä venäläisiä että saksalaisia laivoja.

Melkoiseen seuraan Wulfard oli päätynyt, sillä Alf von Molen oli eräs aikakauden röyhkeimmistä, raaimmista ja ahneimmista piraateista. Vuoden 1435 paikkeilla von Molenin tiedetään majailleen Erik Puken luona Kastelholman linnassa Ahvenanmaalla. Puke oli ruotsalainen ylimys, linnanpäällikkö, kapinallinen ja merirosvo, joka saatiin vangittua ja teloitettiin Tukholmassa vuonna 1437. Alf von Molen oli elossa ainakin vielä vuonna 1440, Wulfard Rosendahlin kohtalosta ei ole tietoa.

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 2/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.