Henkikirjahaku – henkikirjat haettaviksi

Henkikirjahaku on Suomen Sukututkimusseuran verkkopalvelu, jossa voi tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi henkilöiden ja paikkojen nimillä. Henkikirjahausta on julkaistu uusi versio, joka toi mukanaan parannuksia tietokannan käyttöön. Palvelussa on tällä hetkellä haettavana noin 145 000 tietuetta usealta eri paikkakunnalta.

 
Henkikirjat haettaviksi

Sukututkimuksessa henkikirjat ovat erinomainen lähde esimerkiksi asuinpaikkojen selvittämiseen. Niiden käyttö lähteenä voi kuitenkin olla haastavaa, sillä henkikirjoihin ei yleensä ole olemassa hakemistoja ja niissä henkilöt eivät esiinnyt aakkosjärjestyksessä. Suomen Sukututkimusseuran viime maaliskuussa julkaisema verkkopalvelu Henkikirjahaku pyrkii tuomaan tähän muutoksen pyrkien edistämää ja helpottamaan henkikirjojen käyttöä sukututkimuksen lähteenä. Henkikirjahaussa voi tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi henkilöiden ja paikkojen nimillä.

Henkikirjahaussa on tällä hetkellä haettavana yhteensä noin 145 000 tietuetta 38 eri paikkakunnalta eri puolilta Suomea. Viimeisimmässä elokuun päivityksessä tietokantaan lisättiin noin 46 000 uutta tietuetta. Henkikirjahaussa on haettavana esimerkiksi vuodelta 1915 Viipurin kaupungin ja Tammelan pitäjän henkikirjojen kaikki tiedot, josta viimeksi mainittu sisältää muun muassa Forssan osakeyhtiön puuvillakutomon ja -kehräämön työntekijät. Mainitulta vuodelta haettavissa on myös esimerkiksi Lapin ja Oulun kihlakuntien kaikkien paikkakuntien henkikirjojen tiedot. Kaikki Henkikirjahausta löytyvät paikkakunnat ja vuodet on lueteltu Seuran kotisivuilla.

Palvelun kehittäminen

Henkikirjahausta on julkaistu uusi versio 1.1 (1.8.2023), joka toi mukanaan parannuksia tietokannan käyttöön ja hakujen tekemiseen. Henkikirjahaussa on nyt mahdollista esimerkiksi hakea syntymävuodella vuosivälillä, valita näytettävien hakutulosten lukumäärä sekä muokata hakutulosten näkymää lisäämällä tai poistamalla sarakkeita näkyvistä. Viimeksi mainittu on hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun hakutuloksissa on henkilöitä, joilla ei esiinnyt henkikirjoissa sukunimeä ja heitä etsitään tilan nimellä. Lisäksi uuden version myötä tuli useampia muita pienempiä Henkikirjahaun käyttöä ja hakemista parantavia ominaisuuksia.

Henkikirjahaku on toteutettu MVP-tuotteena (Minimum Viable Product) eli sen ensimmäinen versio täytti varhaisen käyttäjän vähimmäisvaatimukset. Henkikirjahaun kehittämistä jatketaan käyttäjälähtöisesti ja käyttäjiltä toivotaankin palautetta ja ideoita tietokannan kehittämiseksi. Henkikirjahakuun on suunnitteilla esimerkiksi mahdollisuus hakea ja löytää etu- ja sukunimien eri muodoilla, jolloin hakemalla nimellä Juho löytäisi tietokannasta myös kaikki Johanin ja Johannekset. Koska tätä ominaisuutta ei vielä Henkikirjahaussa ole, hakutermin alussa ja lopussa kannattaa suosia katkaisumerkkinä toimivaa asteriskia eli tähtimerkkiä (*), joka korvaa yhden tai useamman kirjaimen.

Tietokannan täydentäminen

Henkikirjahaun täydentäminen perustuu vapaaehtoiseen henkikirjojen indeksointiin, johon voi osallistua kuka tahansa. Ensimmäisessä vaiheessa Seura etsii vapaaehtoisia indeksoimaan Haapaveden, Lumijoen, Savitaipaleen ja Viipurin kaupungin henkikirjoja vuosilta 1880–1920 sekä kaikkien Suomen paikkakuntien vuoden 1915 henkikirjoja. Lähtemällä mukaan henkikirjojen indeksointiin voi vaikuttaa siihen, minkä paikkakuntien tietoja Henkikirjahaussa on haettavana. Tähän mennessä mukaan on lähtenyt noin 30 vapaaehtoista.

Henkikirjojen indeksoinnista järjestetään kuukausittain uusille vapaaehtoisille etäyhteydellä infotilaisuuksia, joissa käydään läpi ohjeet sekä annetaan käytännön esimerkkejä ja vinkkejä. Seuraava infotilaisuus järjestetään perjantaina 27.10.2023. Syyskauden kuluessa tullaan mahdollistamaan Henkikirjahaun täydentämiseen osallistuminen myös ilman mainittuun tilaisuuteen osallistumista tuomalla indeksoinnin ohjeet ja esimerkit vapaasti kaikkien saataville Seuran kotisivuille. Tästä tiedotetaan tarkemmin myöhemmin. Suositeltavaa on tämänkin jälkeen kuitenkin osallistua järjestettäviin perehdyttämistilaisuuksiin.

Henkikirjahaun mahdollisuudet

Kuten aiemmin todettiin, Henkikirjahakua voidaan käyttää esimerkiksi asuinpaikkojen selvittämiseen. Tämä on tarpeen esimerkiksi kaupunkien ja isojen paikkakuntien kohdalla, joissa tilaton väestö ja palkolliset on usein kirjattu rippikirjoihin sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen ilman, että heidän asuinpaikkansa käy ilmi. Kaupungeissa julkaistut osoitekalenterit eivät myöskään kokonaan korvaa henkikirjojen käyttöä asuinpaikan selvittämisessä, sillä niissä ei ole mukana kaupungin koko väestö, toisin kuin henkikirjoissa.

Henkikirjoja voidaan käyttää lähteenä esimerkiksi tutkittaessa nimistöhistoriaa tai vaikkapa etsiessä tietyn ammatin harjoittajia. Tämä on kuitenkin hyvin haastavaa ilman, että henkikirjojen tiedot ovat Henkikirjahaun tavoin tietokannassa haettavassa muodossa. Henkikirjahakua ja sen sisältämiä tietoja voidaan siis hyödyntää monella eri tapaa niin suku- kuin historiantutkimuksessakin.

Mikko Kuitula

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 9/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Kotuksen nauhoitearkiston lumoissa

Joskus tie uusiin sukututkimuslöytöihin alkaa yllättävästä sattumasta. Niin kävi itselleni viime syksynä, kun päätin tarkistaa Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen nettisivulta erään paikallismurrenäytteen esittäjän nimen.

Tiedonetsintä johdatti minut nauhoitearkiston hakuun. Koska harrastan sukuni kotiseudun Suodenniemen historiaa, päätin ohimennen tarkistaa, olisiko sieltä murrenäytteen lisäksi muitakin äänitteitä olemassa. Yllätys oli suuri, kun niitä löytyi useita kymmeniä. Nauhoille oli tallentunut pitäjäläisten ääniä yli 50 vuoden takaa. Useimmat äänitteet olivat tunnin tai sitä pidemmänkin mittaisia. 

Ryhdyin pikimmiten täyttämään äänitetilauslomaketta päästäkseni tutustumaan tuohon aarteeseen. Tilannetta helpotti se, että Suodenniemen kunta oli ennen vuonna 2006 päättynyttä taivaltaan ehtinyt kustantaa äänitteiden digitoinnin. Toinen iloinen yllätys oli, että Kotus toimittaa kullekin tilaajalle 10 äänitettä maksutta. Lisäksi olin iloinen, että pääsy äänitteiden pariin onnistui kotisohvalta. Helposti saatavilla oleva digitaalinen kulttuuriperintö on kulttuuriperintöalan tärkein ilmiö, jonka edistämisessä myös Seura ja Kansallisarkisto omalla tahollaan tekevät tärkeää yhteistyötä.

Pienen odotuksen jälkeen alkoi kuuntelumaraton, sillä äänitteiden yhteiskesto oli jossakin 30–40 tunnin paikkeilla. Ensimmäisestä toimituserästä paljastui nimeltä tuttuja kertojia. Tuntui kiehtovalta kuulla ääniä, joiden on ajateltu vaienneen jo vuosikymmeniä sitten. Kuuntelun aikana tutkin ääniteluetteloa tarkemmin ja huomasin, että haastateltujen joukossa on isoisäni äiti. Hän kuoli puoli vuotta ennen syntymääni, joten hän oli minulle tuttu vain sukulaisten kertomuksista sekä kotialbumissa olevista valokuvista. Tein uuden tilauksen ja sain toisen erän äänitteitä kuultavaksi.

Isoisoäitini kertomus osoittautui antoisaksi. Hän kertoi muun muassa ennen talvisotaa kuolleesta veljestään, josta aiemmin tiesin oikeastaan vain nimen. Hän puhui myös lähes 100 vuoden ikään ehtineestä isoäidistään, joka haudattiin Suodenniemen vanhalle hautausmaalle. Samalle, jolla olin viime kesänä vetämässä hautausmaakierrosta. Haudan sijainti ei enää ole tiedossa, mutta olisipa ollut jännittävää tuolloin tietää, että paikka on muun ohella isoisäni isoäidinäidin viimeinen leposija.

Paitsi uutta puhtia sukututkimukseen ääniteaarre tarjosi uutta myös paikallishistorian kannalta: nyt tiedän, kenellä oli Suodenniemen ensimmäinen polkupyörä, kenellä auto ja kenellä puhelin. Ja missä kaadettiin pitäjän viimeinen karhu. Pellavan kasvatuksesta ja käsittelystä tiedän jo niin paljon, että saattaisin siinä itsekin onnistua. Leipomismuistojen innoittamana joulupöydässämme oli perinteinen satakuntalainen varilimppu, luultavasti ensimmäistä kertaa sukupolviin.

Nauhoitearkistoon vielä tutustumattomien kannattaakin googlata hakusanat ”nauhoitearkiston haku”, minkä jälkeen eteenpäin pääsee vaikkapa henkilön tai kunnan nimellä, entisiä kuntia unohtamatta. Sähköpostitse toimitettava tilauslomake löytyy sivustolta. Luulenpa, että moni löytää sieltä laillani mieleenpainuvia elämyksiä.

Tomi Ahoranta

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 2/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Matin tarina

Hattulan Pyhän Ristin kirkko ja kellotapuli, V. Schilling. Kuva: Museovirasto.

Eräs herra Tampereelta tutki pohjalaisia sukuja, Jalasjärven postitalonpojan Koskuun Ukoon Kersoja, joita on neljänsadan vuoden ajalta suuri joukko. Kankaanpään Korvaluoman Prinkkilä kuuluu mukaan tähän joukkoon. Siellä Matti oli syntynyt 1787, ison perheen kolmantena lapsena. 

Tarina oli jäänyt siltä osin kuitenkin kesken, kun Matti oli tutkijalta kadonnut. Olin vielä nuorena syntymäkodissani Tammelassa, Kalvolasta liitetyllä pitäjän osalla ja Tiensuun tilalla, jota sata vuotta aiemmin torpaksi mainittiin. Setäni oli isälleni tuonut sukutaulun syntymäpäivälahjaksi ja siinä oli minun isäni esi-isiä ja yksi sukuhaara loppui Mattiin, joka oli syntynyt 1787. Tarina kertoi, että Matti oli ollut sodassa 1808 nimellä Mats Brink, mutta ei tietoa mistä Matti oli kotoisin. 

Tutkin setäni tuomaa taulua ja päädyin nuorena sukututkimuskurssille, jossa opin paljon uusia asioita ja taitoja. Minäpä lähdin tutkimaan esivanhempiani, ensin isoisäni ja hänen isänsä ja isoisänsä, joka oli muuttanut vävyksi Tiensuun torppaan Hattulan Koskenkylän Tiensuun torpasta. Taavi Matinpoika ja se Matti olivat myös siellä, mutta, mistä hän oli kotoisin. Hattulan rippikirjassa on 1818–1825 Kosken kylä, josta Mylläri Matti ja koko perhe löytyy. Sitten ajassa taaksepäin 1812–1818 Kosken Sillansuun torpassa on Mylläri Matti Jaakonpoika (s. 20.9.1787) ja vaimonsa Hedvig Eliaantyttären (s. 11.10.1797) kanssa, missä he olivat avioituneet vuonna 1815. 

Renki Matti muuttaa Hyrvälän Uotilasta, Koskenkylän mylläriksi 3.12. 1814, kun edellinen mylläri Elias Matinpoika oli kuollut 8.10.1814. Matti ja Hedvig vihitään keväällä 30.5.1815. Hyrvälän kylä ja Uotila on noin parin kilometrin päässä Kosken myllystä. Hyrvälän Uotilan kohdalla rippikirjassa mainitaan Matin tulleen Närpiöstä 1808 ja muuttokirja on sidottu rippikirjan väliin samalle sivulle, jossa kerrotaan pyydetyn todistusta kolmannen kerran Kankaanpäästä ja allekirjoitus ”19. Martii 1815, O. Stenman”. 

Sotilas asiakirjoja en ole paljon tutkinut, mutta Matti oli värväytynyt sotilaaksi 1808 ja jäänyt Venäläisten vangiksi Närpiössä 1808 ja raahattu haavoittuneena, jalkavaivaisena Parolaan, josta hän oli päässyt töihin Hyrvälän Uotilan sotilasvirkataloon, joka oli silloin Venäläisten Pajarien hallussa. 

Matti oli renkinä ja teki töitä, kun käskettiin, ja, kun Uotilassa tarvittiin jauhoja, laitettiin renki jyvien kanssa Koskelle myllyyn. Siellä hän tapasi myllärin ja tämän tyttären, josta kiinnostui. Terävänä miehenä hän keskusteli myllärin kanssa työstä ja hänen tyttärestään ja, kun mylläri kuoli, tuli Matista seuraava mylläri ja tyttärestä vaimo. 

Perhe kasvoi ja Matti ja Hedvig saivat yhdeksän lasta, joista seitsemän jatkoi sukua. David, eli Taavi, syntyi kolmantena lapsena 1820. Myllyn vieressä olevaa torppaa, jossa perhe asui, alettiin kutsua Tiensuun torpaksi. Vuonna 1843 Taavi ja isänsä Matti saivat rakentaa uuden torpan Hyrvälän kylän puolelle Laajamäkeen, Simolan talon maille, isännän kanssa tehdyn kontrahdin mukaan. Sinne perhe muutti 1841. 

Mutta sitten Taavi löysi elämänkumppanin Kalvolan Orjanhirrenkylän Tiensuun torpasta ja muutti sinne vävyksi ja isännäksi 1845 vuonna. Nuoret olivat luultavasti tavanneet, kun Kalvolan Tiensuusta mentiin Hämeenlinnaan markkinoille Koskenkylän kautta ja poikettiin myllytuvassa tai yövyttiin.      

Matti kuoli 5.3.1850 62-vuotiaana. Perukirjassa mainittiin jäämistöksi vanha lakki ja vanhat nahat, ei muuta. Sukunimenä Tiensuu ollut käytössä henkikirjan mukaan 1835 lähtien. Jälkeläisillä ja käsityöammattiin lähteneillä sukunimenä oli Stenman, joka oli Matin muuttokirjan lähettäneen kappalaisen sukunimi. 

Ulla, vanhin tytär, eli naimattomana ja toimi Kosken koululla apuopettajana Mauri Sariolan isän ollessa johtajaopettaja. Mauri syntyi Kosken koululla aikanaan ja hänestä kehittyi kirjailija, joka myös kirjoissaan käyttää kyläläisiä ja kylän tapahtumia. Ulla oli persoonallinen ja kyläläisillä on muistoja hänestä kerrottuna. Tiensuun Taavi oli pojista vanhin ja minun esi-isäni. Matin seuraava poika otti nimen Lehtonen ja toimi Torpparina Kosken eri taloissa ja sai paljon jälkeläisiä. Matti oli seuraava poika ja otti sukunimekseen Stenman ja harjoitti suutarin ammattia. Elias-poika toimi renkinä ja kuoli jo 23-vuotiaana. Nuorin pojista Adolf, myöskin Stenman, mainitaan myös käsityöläisenä. Lapsista nuorin Maija oli enemmän kotityttönä ja kuoli naimattomana 65-vuotiaana.

Hattulan Kosken kylä ja kylätie, jota kuljetaan Lauri Tuomenvirran kertomuksen mukaan Hämeen Härkätien suunnasta Hyrvälän kylän halki, alkupiste on Kouvalan kylässä, joka on noin kymmenen kilometriä Hämeenlinnasta. Koskenkylästä löytyy asiakirjatietoa pergamentilla vuodelta 1445, kylän myllyn käytön oikeuksista ja osuuksista, käräjäpöytäkirjassa (Ka/Lehijärvi 8/11 1546/2 D 15/5). Matin vaimon Hedvigin esi-isät löytyvät täältä ja siksi olen päässyt yhtä sukulinjaa keskiajalle, 1400-luvulle, asti. 

Kosken yksinäistalon jälkeläisiä olen selvitellyt 1663 syntyneestä Arvid Juhanpojasta alkaen, joka on myös erään tamperelaisen nimekkään naispuolisen sukututkijan esi-isä. He olivat hämäläisiä talonpoikia, jotka pärjäsivät Hämeen linnan läheisyydessä taloa hoitamalla, kovaa työtä tehden ja palvellen linnanherraa ja kuningasta. He selvisivät verojen maksusta kohtuullisesti ja saivat sotaväkeen vaaditun miehen ja välillä ratsunkin hoidettua. 

Siellä Kalvolan Orjanhirren kylässä Tiensuun torpassa Taavilla oli paljon lapsia, joista Taavi jatkoi Tiensuun torpan töitä; valmistettiin puutöitä, rekiä ja rattaita, myös kasvatettiin eläimiä myyntiin Hämeenlinnan markkinoille, jossa käytiin aina, kun oli myytävää. Siellä sitten sattui kerran Taavi-nuoremmalle, että tuli juotua miestä väkevämpää ja hurjasteltua kaupungin kaduilla hevosella, mistä seurasi käräjät ja sakot ainakin kerran vuonna 1876. Taavin ajoilta on löytynyt torpankontrahti, joka oli viidenkymmenen vuoden ajalle ja rahalla maksettu. Taavi nuoremman poika Fridolf oli eläinkauppias ammatiltaan, joka tunsi setelirahan painon mukaan ja tuli hyvin toimeen kaikkien hevoskauppiaiden kanssa. 

Kaikki Tiensuulaiset ovat olleet aina erittäin persoonallisia ja kylässä erottuvia tai, missä ovat vaikuttaneetkaan, ei huippuviroissa, mutta pärjänneet, yleensä itsenäisesti. Esi-isiä selvittäessäni, olin kiinnostunut mistä Matti Jaakonpoika on kotoisin, etsin tietoja Kankaanpään historiakirjoista ja sain selville monta sukupolvea. Kylätoimintaharrastuksen kautta keksin selvittää Matin kotikylän nykyelämää ja sain selville siellä toimivan yhdistyksen ja otin sinne yhteyttä. 

Minulle kerrottiin, että on painettu kirja Pohjankankaan itälaitaa, joka kertoo Kankaanpään Korvaluoman kylästä, sen taloista, töistä ja ihmisistä. Tekijä Reino Korvala oli ihan äsken edesmennyt ja yksi kirja on vielä myynnissä kuin minua varten. Se oli ja on minulle suuri aarre, jossa kerrotaan Matin kotikylän ihmisistä ja suvuista, ja Matin kotitalo Prinkkilä esitellään. Prinkkilän oli perustanut 1793 Jaakko Mikonpoika Kortteus, Matin isä. 

Lehmä kiinnitetään kuljetusveneeseen Taipalsaarella.
Kuvaaja Osmo Vuoristo 1964. Kuva: Museovirasto.

Jaakon isä Mikko Laurinpoika Kortteus, Kortteuden isäntä oli syntynyt 1728 ja hänen vaimonsa Agneta Bertilintytär Maja on Koskuun Ukoon jälkipolvia, niin kuin minäkin sitä kautta. Olen käynyt katsomassa paikkoja ja seutuja Korvaluomalla ja Kortteuden pihapiirissä ja tavannut muutamia ihmisiä. Matin isoveli Juho (s.1785) otti muuttokirjan vuonna 1809 lähteäkseen Hattulaan veljensä luo, mutta löytyi Kauvatsalta ja taas sieltä lähti Hattulaan ja löytyi Ulvilasta. Prinkkilästä muutti isäntäpari Honkajoelle, josta Matin äiti Leena oli kotoisin. Näihin tarinoihin ja henkilöihin liittyvät lisätiedot ja korjaukset ovat kovasti tervetulleita, samoin kuin kutsut sukulaisten vieraaksi Pohjankankaalle. 

Lopuksi haluan kirjoittaa Hattulan Koskenkylästä muistiin kirjoitetun, erään Fannin arkistosta saadun, veisun Sattui kerran vahingossa.

Sattui kerran vahingossa, Matin muija kuolemaan, 

Matti siitä murhemielin, rovastille kertomaan, 

Matti istui murhemielin, pappi puhkes puhumaan, 

Lehmän kun saan oivallisen, kyllä muija siunataan, 

Annan, annan, lehmäseni, annan vaikka rahassa, 

Ei, ei, ei siinä raha auta, lehmän tahdon luonnossa.

 

Sunnuntaiaamuna sangen varhain, kirkkoväki katseli,

Kun muija vainaa oli rattahilla ja lehmä rinnalla asteli, 

Rovasti siinä hyvillä mielin, saalistansa katseli,

Matti sanoi rovastille, karjastani tää paras on, 

Mutta ei, ei siinä suru auta, nyt se herra rovastin on, 

Pappi piti ruumissaarnan, lohdutteli Mattia, 

Sanoi varmaan, Matin armaan, olevan nyt taivaassa.

Erkki Tiensuu

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 1/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Väärin kirjattu vai väärin tulkittu

Carl Wilhelm Malm. Kuva: Wikimedia Commons

Sukututkijan eteen tulee tämän tästä henkilöitä, joiden syntymäajasta ja -paikasta esiintyy lähteissä ristiriitaisia ja jopa virheellisiä tietoja. Näissäkin tapauksissa on tärkeää, että lähdetiedot tutkimukseen merkitään oikeaoppisesti.

Jouduin äskettäin puurtamaan yhden tällaisen tapauksen parissa, jolloin huomioni kiinnittyi joidenkin tutkijoiden suorastaan huolimattomaan lähteiden käyttöön. Tapaus koski Vänrikki Stoolin tarinoista tunnetun everstiluutnantti Carl Wilhelm Malmin (1772–1826) syntymäaikaa ja -paikkaa. Hänen matrikkelitietojaan on julkaistu Suomessa ja Ruotsissa aina 1800-luvulta alkaen useissa teoksissa ja verkkojulkaisuissa. Ongelmana on, että niissä Malmin syntymäajasta ja -paikasta esitetään kolme eri versiota: 9.8. ja 14.8.1772 Kuopion pitäjän Julkulanniemellä tai 14.8.1772 Rantasalmella. 

Pyhtään Malm-sukua koskevassa tutkimuksessa (Ingegerd Lunden Cronström, Släktbok ny följd II:1–2, 1965) Malmin syntymäajaksi kerrotaan 9.8.1772 ja paikaksi Kuopion Julkulanniemi. Tieto on helppo tarkistaa Kuopion maaseurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelosta, jonka mukaan aika ja paikka ovat aivan oikein. Nimismies Johan Malmin ja Hedvig Sofia Brusinin poika kastettiin viikkoa myöhemmin eli 16.8. Kymmenen kummin joukossa huomatuimmat olivat Savon jalkaväkirykmentin Kuopion kompanian päällikkö kapteeni Torsten Tawast, Kuopion kirkkoherra Henrik Porthan ja hänen ylioppilaspoikansa Sigfrid sekä Kuopion kappalainen Zachris Argillander. Kaikki näyttää siis selvältä, mutta miksi useimmissa matrikkeleissa, jopa aivan arvostetuimmissakin, mainitaan syntymäajaksi 14.8.1772? Joissakin syntymäpaikkakin on vaihtunut Rantasalmeksi. 

Malm mainitaan Kuopion maaseurakunnan lisäksi Rantasalmen ja Joroisten kirkonkirjoissa. Julkulanniemeltä perhe muutti muutamaa vuotta myöhemmin saman pitäjän Vuorisalon kylään (nyk. Vehmersalmella) ja isän kuoltua 1782 äiti ja viisi pientä lasta muuttivat Rantasalmelle. Kustaan sodan aikana perhe asui jälleen välillä Vuorisalossa. Avioiduttuaan Malm muutti vuonna 1807 Rantasalmelta Joroisiin, jossa myös kuoli. 

Vielä Vuorisalossa Malmin syntymäajaksi merkittiin 9.8. Sen sijaan Rantasalmen ja Joroisten kirkonkirjoissa mainitaan yksinomaan päivämäärä 14.8.1772 ja paikkana Kuopio. Ensimmäinen päätelmä on, että Rantasalmen pappi on ollut huolimaton ja kirjannut sarakkeeseen väärän päivämäärän, mikä ei ollut tuolloin harvinaista. 

Käytettävissäni oli myös muita lähteitä kuin kirkonkirjoja. Sotilasasiakirjoissa sekä Kansallisarkiston ja Riksarkivetin Biografica-kokoelmissa säilytetään useita Malmin ansioluetteloita, joista suurin osa on hänen itsensä laatimia. Niissä kaikissa ilmoitetaan hänen syntyneen Rantasalmella 14.8.1772. Myöhemmin Malmin poika ilmoitti Porträtter till Fänrik Ståls sägner teoksen (ilmestyi 1862) laatijalle Robert Lagerborgille, että hänen isänsä oli syntynyt 14.8.1772 Rantasalmen Kerisalon kylässä. Tiedon luotettavuutta kuitenkin häiritsee se, että Kerisalo kuului jo tuolloin Joroisten pitäjään. 

Mitä Malmin omasta käsityksestä syntymästään pitäisi ajatella? Eikö hän muka itse tiennyt parhaiten oman syntymänsä, tai mitä hänelle siitä oli kerrottu? Virhe syntyneiden ja kastettujen luettelossa ei ole tavatonta. On siis mahdollista, että Malm oli syntynyt ilmoittamanaan päivänä Rantasalmella, mutta hänet merkittiin Kuopion maaseurakunnan kirjoihin, jonne perhe oli juuri muuttanut. Tätä tukee se, että nimismies Malmin perhe asui vuoden 1771 henkikirjan mukaan vielä Rantasalmen Osikonmäen kylässä. Seuraavan vuoden henkikirjassa asuinpaikkana oli jo Kuopion Julkulanniemi, mutta Osikonmäen tila oli edelleen Malmin omistuksessa. 

Tämä tapaus osoittaa, että useat tutkijat ovat vuosien saatossa muodostaneet sekavasta vyyhdestä oman tulkintansa ja esittäneet sen ainoana oikeana tietona. Tai kopioineet tutkimustulokset virheineen tarkistamatta niitä alkuperäislähteistä. Sukututkijoita opetetaan, että ensisijaisesti tulisi luottaa syntyneiden ja kastettujen luettelossa olevaan tietoon. Jos se voidaan osoittaa virheelliseksi muiden lähteiden avulla, pitäisi tämä perustella selkeästi. Myös kaikki tulkinnat on hyvä mainita. Tämä on jäänyt nyt jopa ansioituneilta tutkijoilta huomioimatta.

Vaikka edellä kerrottujen päivämäärien pyörittely saattaa tuntua vähäpätöiseltä, on se osaltaan esimerkki siitä, ettei luotettavaan tutkimustulokseen pääsemiseksi voi käyttää oikoteitä.  

Jukka Partanen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 8/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.