Vahtimestari Normanin murha

Turun linna 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Museovirasto.

Ennen Turun lääninvankilan eli Kakolan valmistumista vuonna 1853 tutkintovankeja säilytettiin Turun linnassa. Kruununvankila sijaitsi esilinnan itäsiiven pyöreässä, kolmekerroksisessa tykkitornissa. Turun linnan muurit kätkevät sisäänsä monta synkkää tarinaa, joista yksi on vankilan vahtimestarin Johan Petter Normanin raaka murha 9. lokakuuta 1822.

Johan Petter Norman syntyi todennäköisesti Helsingin pitäjässä tammi–helmikuussa 1788. Hän muutti Turkuun vuonna 1813 toimien ensin meritullin vahtimestarina; loka- kuussa 1816 hänen ammatikseen mainitaan kivalteri. Alkuvuodesta 1817 lähtien Johan Petter Norman toimi Turun Kruununvankilan vahtimestarina.

Vangeille selvisi pian, ettei Norman ollut mukava mies. Hän oli viranhoidossaan kovakourainen ja sadistinen. Vankien parissa liikkuessaan hänellä oli kädessään keppi, jota hän ei empinyt käyttää vankien ojentamiseen. Normanin käytöksestä valitettiin usein ja hänen muun muassa väitettiin myyvän vangeille viinaa.

Valitukset eivät kuitenkaan johtaneet toimenpiteisiin ennen kuin vanki Johan Manelius tarttui sulkakynään ja laati 2. lokakuuta 1821 päivätyn valituskirjeen maaherralle syyttäen Normania ”hirvittävästä ankaruudesta” vankeja kohtaan. Maneliuksen kirjeen sävy on liioitteleva ja ruikuttava, mutta sen seurauksena Normanin viranhoito joutui tarkempaan syyniin. Siinä todettiin niin paljon huomautettavaa, että marraskuussa 1821 Norman vapautettiin vahtimestarin toimesta.

Uudeksi vahtimestariksi valittiin Erik Johan Forsberg, joka laiminlöi kaikkia tehtäviään, mutta etenkin vankien vartiointia. Karkaamisia sattui usein huippuna 16 vangin joukkopako syyskuussa 1822. Karkurit tavoitettiin pian, mutta tuolloin viimeistään selvisi, ettei Forsberg kyennyt vahtimestarin tointa hoitamaan. Norman kutsuttiin pikavauhtia takaisin.

Norman osoitti työssään entisenlaista ankaruutta rangaisten vankeja pienistäkin rikkeistä. Erityisesti joukkopakoon osallistuneita hän kohteli julmasti. Norman ehkä halusi – paitsi palauttaa järjestyksen vankilaan – myös kostaa kokemansa nöyryytyksen. Vangeissa heräsi kapinamieli.

Lokakuun 9. päivän iltana vahtimestari Norman suoritti kahden vartijan kanssa tavanomaista iltatarkastustaan vankiselleissä. Ensimmäisen kerroksen selliin astuessaan Norman huomasi erään vangin istuvan makuualustallaan ja kätkevän piippuaan. Norman löi kyseistä vankia korvalle, jonka jälkeen huoneen muut vangit hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Seuranneessa sekasorrossa kynttilät sammuivat ja pelästyneet vartijat säntäsivät pakoon jättäen vahtimestarin vankien käsiin.

Vangit löivät Normaniin 22 syvää haavaa veitsillä, nauloilla ja muilla rautaesineillä, joita myöhemmin löydettiin suuret määrät heidän kätköistään. Ne oli todennäköisesti salakuljetettu linnaan Forsbergin vahtimestarikaudella ja olleet piilotettuna uunin savukanavaan. Norman oli kuollut jo paljon ennen kuin apuun hälytetyt sotilaat ehtivät paikalle.

Linnaoikeus langetti aikanaan kaikille ”murhahuoneen” vangeille ankaran rangaistuksen. Neljä tuomittiin kuolemaan, muut saivat raipparangaistuksen. Oikeus totesi, että murha oli ennalta suunniteltu, sillä vangit saattoivat puhua vapaasti keskenään ulkoillessaan linnan pihalla.

Vahtimestari Normanin murhan seurauksena kuri vankiloissa tiukkeni huomattavasti. Vankien ulkoilua rajoitettiin ja kahlitsemista lisättiin. Kun vahtimestari jatkossa kävi vankiselleissä, hänellä oli turvanaan kahden vartijan lisäksi neljä aseistettua sotilasta. Normanin väitetään yhä kummittelevan linnan vankikopissa.

Pirjo Terho