Päätoimittajan palsta: Kirjalahjat
Veikkaanpa, että lukijoistamme suurin osa saa lahjaksi kirjoja. Täsmälleen sata vuotta sitten sukututkijan toivekirja oli Gunnar Suolahden ”Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla.” Se oli tuolloin juuri ilmestynyt sopivasti jouluksi. Klassikko siis täyttää sata vuotta. Jos olisi tavallinen aika, ehdottaisin, että Suomen Sukututkimusseura asettaisi sen paraatipaikalle kirjastossa ja ostaisi kukkia eteen.
Lukeminen ei ollut sata vuotta sitten pelkästään hyvä asia. Liiallinen lukeminen oli pahasta ja varsinkin, jos kirjat vielä olivat epäsopivia – kevyitä lemmenromaaneja tai seikkailuromaaneja. Piti valita arvokkaampia teoksia. Ei ollut hyväksi, jos 11-13 vuotias tyttö ahmi Alexandre Dumasin kirjoja… sen sijaan hänen olisi pitänyt lukea ”Välskärin kertomuksia.” Poikien lukemattomuus ei ollut mikään ongelma sata vuotta sitten, vaan pikemminkin tyttöjen ja naisten liiallinen lukeminen. Niin ne näkemykset muuttuu….
Uusi Aura 18.12.2020 (klikkaa suuremmaksi)
Tervakosken kaiku 19.8.1923
 |
| Otavan joulukirjallisuus 1929 |
 |
| Suomen Sosiaalidemokraatti 18.12.1928 |
 |
| Suomen Kuvalehti 20.12.1927 |
 |
| Vakka-Suomi 14.10.1915 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti