Päätoimittajan palsta: Joulupukki
Nyt se on täällä: JOULUAATTO! Kohta kolkuttaa joulupukki. Tai ottaa yhteyttä netin kautta – tai jättää lahjat ulko-ovelle, sillä joulupukki on riskiryhmää koronan suhteen. Hyvä olla varovainen. Tosin meidän joulupukkimme geenit ja esivanhemmat taitavat olla sangen erikoisia. Ajatelkaapa nyt sanoja: joulu ja pukki. Kyllä! Äkäinen vuohipukki alkoi kesyyntyä vasta 1800-luvulla herttaiseksi sedäksi, kiitos Zachris Topeliuksen. Se varhainen joulu- tai nuuttipukki oli tosi pelottava ilmestys ja usein – ikävä kyllä – kovasti juovuksissa. Hänellä oli kaksi jalkaa mutta turkki ja sarvet. Totisesti lehdissä 1800-luvun lopulla kuvattuun ilmestykseen ei olisi halunnut törmätä hämärissä. Kannatti siis olla kiltti. Sata vuotta sitten joulupukki oli jo raitis, vetreä ja mukava ukko, ja tavallaan jopa modernimpi kuin nykyisin. Porovaljakon sijaan hän suosi enemmän mm. lentokoneita.
Löytämäni vanhin suomenkielisestä sanomalehdestä löytyvä joulupukki-uutinen on vuodelta 1857. Se on ehkä kuvaava, mutta ei kovinkaan mieltäylentävä:
Suometar 13.3.1857
Julbocken 1.12.1879
Tilhi 27.12.1884 |
Lördagsqvällen 20.12.1890 |
Koti 1.12.1912 |
Joulutaru 1913 |
Joulupukki 1929 |
Matti Meikäläinen 17.12.1884 |
Tästä perheenemännät voivat tarkistaa, onko jouluaaton työt pian tehty samaan malliin kuin vajaa sata vuotta sitten Kotiliesi neuvoi:
Kotiliesi 1.12.1925 |
No niin. Tämän vuoden kalenteri on tullut päätökseensä. Tarkoitus oli siis kurkistaa sadan vuoden takaiseen joulunodotukseen - ja vähän vanhempaankin. Kiitos kaikille lukijoille. Toivottavasti tästä oli hieman iloa koronakauden joulunodotukseen. Voitte myös lukea Arkistopeikko Lussin edellisiä joulukalentereita, jotka kaikki löytyvät Suomen Sukututkimusseuran blogilta.
Oikein Hauskaa ja Iloista Joulua ja Entistäkin Parempaa Sukututkimusvuotta 2021! 💖
Teille toivoopi:
LUSSI, Suomen Sukututkimusseuran virallinen tutkijapeikko