Yksi jännittävimmistä hetkistä sukututkimusta tehdessäni on ollut Viljakkalan seurakunnan kuolleiden ja haudattujen luettelosta löytynyt maininta kuolinsyystä (suomeksi käännettynä) ”mestattu ja poltettu roviolla”. Tähän oli päättynyt kaukaisen sukulaiseni Kaisa Juhontyttären elämä 31-vuotiaana 4.2.1818, mutta miksi?
Ikaalisten Kallionkielen Lumian talosta syntyisin ollut Juho Yrjönpoika oli avioitunut vuonna 1779 viljakkalalaisen Seppälän talon tyttären, sotilas Matti Cartoun lesken Kaisa Henrikintyttären kanssa ja muuttanut torppariksi Hämeenkyröön silloin kuuluneeseen Lavajärven kylän Hanhijärven torppaan. Pariskunta sai ainakin viisi lasta, mukaan lukien vuonna 1787 syntyneen Kaisan.
Kaisan äiti kuoli tammikuussa 1814, ja noihin aikoihin Hanhijärven torpassa majaili ja piti hartauksia maallikkosaarnaaja Heikki Heikinpoika. Tämä oli kotoisin Ruoveden Pohjankylästä ja kierteli saarnamatkoilla Hämeenkyrön ja Viljakkalan seudulla. Kaisa alkoi odottaa lasta ilmeisesti tälle Heikille, mutta salasi tilansa saarnaajalta ja myös perheeltään.
Synnytyksen lähestyessä hän piiloutui kotinsa lähellä olevaan luhtiin, joka on edelleen paikallaan Hanhijärven pihapiirissä. Luhdissa on myös jäljellä kiinteä puinen sänkyrakennelma, jossa Kaisa synnytti tyttölapsen 5.10.1814. Hän leikkasi veitsellä napanuoran ja katkaisi samalla myös tämän kaulan, minkä jälkeen hän kääri ruumiin villaröijyyn ja piilotti kaappiinsa.
Kaisa jäi kuitenkin tapauksesta kiinni ja päätyi oikeuden eteen. Hän tunnusti tekonsa ja sai kuolemanrangaistuksen lapsenmurhasta Turun hovioikeudessa 13.2.1815. Tuomioon sisältyi myös rangaistus salavuoteudesta. Kaisa anoi tuloksetta armoa Hallituskonseljilta (myöh. Suomen senaatti) sekä Venäjän keisarilta.
Tuomio pantiin toimeen Hämeenkyrössä ”tavallisella oikeuspaikalla”, jossa Kaisa mestattiin ja poltettiin roviolla. Järvenkylän järven päässä, nykyään lähellä kolmostietä linkkimaston luona sijaitseva mestauspaikka on edelleen paikkakuntalaisten tiedossa, ja siellä on iso ristillä merkitty kivi.
Oikeuskäsittelyn aikana Kaisalta oli kysytty Heikki Heikinpojan osuudesta, mutta Kaisa ei häntä halunnut mistään syyttää. Heikki oli kadonnut maisemista jo oikeudenkäynnin aikana eikä hänestä sittemmin kuultu mitään. Kuolemanrangaistus poistettiin Suomesta kahdeksan vuotta myöhemmin.
Margit Lumia
Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen
Jussi S. Kaskimiehen ja Hannu Sinisalon kirjassa "Viljakkala – pitäjä Pirkanmaalta" (1973, 3. painos 1999) kerrotaan, miten juuri Viljakkalasta on tallennettu tavallista enemmän tarinoita kummittelevista surmatuista lapsista. Eräs selitys tarinoiden runsauteen on luultavasti juuri Hanhijärven Kaijan kohtalo, kirjassa sanotaan.
VastaaPoista