Sukututkijan Joulukalenteri 24.12.2016

Nyt ollaan kotona, tuntureilla! Hienoa! Mahtava reissu! Arabialainen ratsumme herättää suurta iloa tonttujen parissa. Ja matkalla karannut hepokin on kotona. Menin heti laittamaan saunan lämpiämään. Siinä sitten samalla vielä mietin asioita liittyen kotoisaan jouluun.

Joulu ja pukki

Minkähän takia suomalaisilla on joulupukki? Ei Santa Claus tai Joulu-ukko, vaan pukki - ihan siis pukki, urosvuohi. Varsin merkillistä, koska joulupukkihan on punanuttuinen valkopartainen mies. Voiko siihen silti luottaa? Entisajan nuuttipukit olivat varsin pelottavia otuksia: turkki ja sarvet kuin shamaanilla ikään. Heitä piti hyvitellä ja pelätä. Aika kaukana tuosta herttaisesta lahjoja tuovasta kaverista.

Vuohi oli muinaisille germaaneille ja viikingeille tärkeä eläin. Viljankorjuun viimeiset oljet säästettiin ja niistä rakennettiin ”joulupukki”. Pukki ja vuohi liittyivät oleellisesti aasojen ja Thorin palvontaan. Arvellaan, että joulun aikaan oli ehkä muinaisina aikoina tapana teurastaa vuohi. Suomessa nimitys ”joulupukki” on säilynyt toisin kuin Ruotsissa, jossa siitä on tullut jultomte, julgubbe (joulu-ukko) tai pelkkä tomte (tonttu). Harvoin tätä tulee ajatelleeksi, mutta aika outo tyyppi tämä meidän joulupukkimme kyllä on...

Johan Bauer piirsi sananmukaisesti joulupukin

Ylijumala Odinin nimityksiä ovat olleet myös Julfader tai Julner eli Jólnir. Häntä kuvattiin valkopartaisena vanhana miehenä. Odiniin on liitetty myös arvaamattomia shamanistisia piirteitä. Odinin poika oli Thor, ukkosen jumala. Thorin vaunuja veti kaksi pukkia, joiden nimet olivat Tanngrisnir ja Tanngnjóstr. Thoria jopa nimitettiin joskus ”vuohipukkien herraksi”. Kun Thor leiriytyi illaksi, hän surmasi vuohet ja teki niistä ruokaa, mutta talletti luut, eikä rikkonut niitä. Aamulla pukit ovat jälleen elossa ja valmiina vetämään vaunuja.

Thor, Loki, Thjalfi ja Röskvan pukkikyydissä

Kerran matkalla Jotunheimiin pysähdytttiin erään talonpojan luona. Hänen pieni poikansa Thjálfi halkaisi aterian päätteeksi yhden luun kaivaakseen esiin ytimen. Seuraavana aamuna toinen pukki oli jalastaan rampa. Pojan ja tämän sisaren Röskvan oli jäätävä Thorin palvelukseen korvatakseen tehdyn vahingon.

Tontut liittyivät Suomessa ja Ruotsissa kiinteästi sukuun ja esivanhempiin. Ne olivat osa täkäläistä esi-isien palvontaa. Ruotsin tonttua tarkoittava sana ”Nisse” voikin tulla sanasta niðsi, joka tarkoittaa rakasta sukulaista. Joidenkin tarinoiden mukaan tonttu olisi talon ensimmäisen isännän sielu. Hänen, joka oli tontin ottanut haltuunsa, siis tontti = tonttu (ruotsiksi tomt = tomte). Tontun koti oli hautakummussa tai kalmistossa, joita usein oli talojen ja kylien lähettyvillä. Varsin luontevaa.

Tonttu suojeli taloa, sen asukkaita ja karjaa. Häntä piti hyvitellä eikä missään tapauksessa saanut loukata. Jouluyönä puurovati piti kotitontun tyytyväisenä. Mauri Kunnaksen satukirjassa ”Joulupukki” varsin nokkelasti kerrotaan, että uusi aika ajoi tontut kylistä ja taloista asumaan Korvatunturille Joulupukin pajaan. Miten mahtaa olla...

Joulupukin lisäys:

Kuules nyt Lussi, laputa siitä jo saunaa vahtimaan äläkä nimittele minua, kilttiä Joulupukkia, vuoheksi. Siitä ei nimittäin hyvä seuraa, ei ainakaan lahjoja. Liika arkistotutkimus minun tapauksessani on vain pahasta. Sitten illalla saunan jälkeen puurolla kerrot mitä kaikkea näit maailmalla ja montako tarinaa löysit.

Hauskaa Joulua ja sukututkimusrikasta Juhlavuotta 2017! Meillä kaikilla on tarinamme! 

Toivoo Lussi Arkistopeikko, Vuorenpeikkojen suvusta