30-vuotisen sodan urhoja Sampolassa

Tampereen seudun sukututkimusseura järjesti lauantaina 23.1.2016 perinteisen Sampolan sukututkimuspäivän 32. kerran. Se kuuluu Valtakunnallisten Sukututkimuspäivien rinnalla maamme merkittävimpien sukututkimustapahtumien joukkoon. 

Yleisö tutustuu sukututkimusyhdistysten ym. näytteilleasettajien tarjontaan Sampolan aulassa.

Tänä vuonna Sampolassa kuultiin kaksi mielenkiintoista esitelmää, fil. tri Ulla Koskinen kertoi rässiperheen kirjeenvaihdosta 1500-luvulla ja dosentti Jussi Hanska tarkasteli pyhiinvaelluksia kristillisen kirkon historiassa. Lisäksi ohjelmassa oli tietoisku sukututkimuksen aloittamisesta.

Sampolassa olivat suomalaisen sukututkimuksen kärkikaartiin kuuluvat
tutkijat Tiina Miettinen (vas.), Ulla Koskinen ja Virpi Nissilä.

Sampolan sukututkimuspäivän shown varastivat sotilaat 30-vuotisesta sodasta. Paikalla oli viisi miestä Savon rykmentistä. Todellisuudessa he edustivat historian elävöittämistä harrastavaa Harmaasudet ry:tä ja tarkemmin sanottuna sen GARS-ryhmää. GARS on kuningas Kustaa II Adolfin monogrammi (Gustavus Adolphus Rex Sueciae).

Sotilaita 30-vuotisesta sodasta eli istorian elävöittäjiä GARS-ryhmästä.

GARS-ryhmä on 1600-luvun alkupuolen ruotsalaista jalkaväkeä ja sotaleiriyhteisöä 30-vuotisessa sodassa elävöittävä ryhmä. Se tutkii aiheeseen liittyviä lähteitä ja niiden pohjalta valmistaa ja kokoaa itselleen elävöitysasut, harjoittelee miekkailua sekä keihäiden ja muskettien käyttöä muodostelmassa ja esiintyy historianelävöitysalan tapahtumissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Muskettisoturi.

GARS-ryhmän sotilaiden varusteet, aseet ja jopa rykmentin lippu olivat niin autenttisia kuin perusteelliseen tutkimustyöhön pohjautuen tänä päivänä voidaan toteuttaa. Samoin sotilaiden äkseeraaminen ruotsalaisin komennoin perustuu 1600-luvun alun koulutuskäsikirjoihin. Ryhmän verkkosivustolla kerrotaan mm. siitä, kuinka ryhmä rekonstruoi Savon rykmentin lipun.

GARS-ryhmän tekemä Savon rykmentin lippu.

Historian elävöittäminen on varmasti mielenkiintoinen harrastus ja yleisölle mitä hienoin tapa tutustua esivanhempien elämään.

Suomen Sukututkimusseuralla oli totuttuun tapaan oma osastonsa Sampolassa. Sen sijaan osaston miehitys oli kokonaan uusi, sillä paikalla oli Seuran uusi järjestöpäällikkö Joonas Jylhä ja Seuran viime syksynä aloittanut messuavustaja Mikko Kuitula. Toiminnanjohtaja puolestaan jutteli kuusi tuntia tuttujen ja vähän tuntemattomienkin kanssa. 

Sampolan sukututkimuspäivä on minulle tärkeä tapahtuma, sillä olen ollut paikalla jokainen vuosi alusta alkaen vuodesta 1982. Ensimmäisinä vuosina olin talkoolaisena järjestelypuolella ja nyt jo kymmenen kertaa Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtajanakin. Kuluneiden vuosikymmenien aikana tamperelaisten sukututkimuspäivä on vain kahtena vuonna jäänyt pitämättä.

Kiitokset jälleen Tampereen seudun sukututkimusseuran aktiiveille mukavan tapahtuman järjestämisestä.

P. T. Kuusiluoma

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja

Internetin sukututkimuspalvelut - pari tärkeää seikkaa

Suomen Sukututkimusseurassa lähdettiin heti tammikuun alkupuolella kunnolla keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Helsingin Sanomien politiikan toimittajan Miska Rantasen juttu koskien hänen omaa sukututkimustaan My Heritage -nimisessä internetin sukututkimuspalvelussa kirvoitti sukututkijat Seuran Facebook-ryhmässä pitkään ja antaumukselliseen keskusteluun.

Internetin sukututkimuspalvelut ovat tätä päivää, se on selvää, ja jokainen sukututkija omalta osaltaan päättää, ryhtyykö sellaisen palvelun asiakkaaksi ja jos ryhtyy, millä tavoin haluaa sitä omassa sukututkimuksessaan hyödyntää. Pari asiaa on joka tapauksessa syytä ottaa huomioon.

Huolehdi kaverinkin yksityisyyden suojasta

On yksi seikka ylitse muiden, joka suomalaisten on näitä kansainvälisiä sukututkimuspalveluja käyttäessään otettava huomioon: On huolehdittava siitä, ettei riko elossa olevien henkilöiden perustuslain takaamia oikeuksia, tarkemmin sanottuna yksityiselämän suojaa ja erityisesti sen piiriin kuuluvaa henkilötietojen suojaa, josta säädetään henkilötietolaissa. Suomen perustuslaki rinnastaa henkilötietojen suojan kirjesalaisuuteen ja kotirauhaan.

Kun kyseessä on elossa olevien henkilötietojen siirtäminen internetin sukututkimuspalveluun, on tietosuojavaltuutetun yksiselitteinen ohje se, että jokaiselta tulee pyytää nimenomainen lupa tietojensa luovuttamiseen. Avatessaan tilin johonkin puheena olevista sukututkimuspalveluista ja hyväksyessään sen käyttöehdot sukututkija — ja samalla myös se henkilö, jonka tietoja luovutetaan — tosiasiallisesti luopuu tietojen kontrolloimisesta ja antaa sen kolmannelle osapuolelle. Vaikka sukututkija myöhemmin luopuu tilistään, jäävät tiedot edelleen palvelun käyttöön. Näiden palveluiden ansaintalogiikkaan nimenomaan kuuluu tiedon myyminen.

Sovellettiinpa henkilötietolakia sukututkimukseen muuten miten tahansa on selvää, että silloin, kun aiotaan syöttää internetin sukututkimuspalvelun sukupuuhun elossa olevien henkilötietoja, on jokaiselta aina etukäteen kysyttävä siihen lupa. Näin siitäkin huolimatta, että varustaa tilinsä kaikilla mahdollisilla yksityisyysasetuksilla.

Kun näin huolehtii kanssaihmisten yksityisyyden suojasta ja hyväksyy sen, että sukututkimuspalveluun kerran luovuttamia tietoja ei sieltä enää poistetuksi saa ja niitä ehkä saatetaan käyttää itselle epämieluisalla tavalla, voi todeta täyttäneensä lainsäädännön velvoitteet ja suorittaneensa riskianalyysin ja hyvillä mielin siirtyä tilin avaamiseen.

Check, double-check and check again!

Tilin avaamisen jälkeen palvelun moninaiseen tarjontaan tutustuessaan fiksu sukututkija pitää kaiken aikaa mielessään lähdekritiikin. Tästä näkökulmasta internetin sukututkimuspalvelujen sukupuut eivät ole sen kummempaa aineistoa kuin alkuperäiset asiakirjat tai niihin tehdyt indeksit (HisKi) tai painetut sukukirjat. Kaikkea vastaantulevaa aineistoa on aina syytä tarkastella lähdekritiikin suurennuslasin läpi. Tässä luonnollisesti lähdetään siitä ajatuksesta, että jokainen sukututkija aineistoa hankkiessaan aina pyrkii mahdollisimman oikeaan tietoon.

Lähdekritiikki ei ole lopun viimein sen kummempaa kuin sen alituista kysymistä, pitääkö tieto paikkansa ja mistä se saatu. Turvallinen lähtöoletus on, että tieto on oikein vasta sitten, kun niin todistetaan. Kun sukututkijan vastaan tulee dokumentoimatonta tietoa — siis ilman riittäviä tai päteviä lähdeviitteitä — täytyy hälytyskellojen soida ja tietoon on suhtauduttava erityisellä varovaisuudella.

Sukututkimustiedon luonteeseen kuuluu, että se on niin hyvin dokumentoitu, että toinen tutkija pääsee halutessaan samoihin lähteisiin ja mielellään päätyy myös samaan lopputulokseen. Sukututkimuspalvelujen sukupuita ovat varmasti tehneet monet tunnolliset ja taitavat sukututkijat, joten on liian pitkälle menevä yleistys nähdä palvelut pelkästään väärän ja virheellisen tiedon pesäpaikkoina. Tietojen käytettävyys kuitenkin paranisi huomattavasti, jos ne aina varustettaisiin lähdeviitteillä. Oman tutkimuksen tarkka dokumentoiminen saattaa olla joskus suureksi hyödyksi myös itselle.

Modernien sukututkijoiden yhteisöllisyyttä

Internetin sukututkimuspalvelujen sukupuita käytetään varmasti pääasiassa sukututkimusrekistereinä eli tietokantoina, joihin kerätty tieto tallennetaan ja josta sitä eri tarpeisiin ammennetaan. Muitakin käyttötarkoituksia on. Joku syöttää palveluun pienen pätkän sukutaulua ja etsii amerikansukulaisia. Toinen syöttää runsaasti tietoa ja pyrkii alkeelliseen vertaisarviointiin, jossa toivotaan muiden sukututkijoiden korjaavan virheet. Useimmilla käyttäjillä on varmasti toive, että toiset tutkijat voisivat tavalla tai toisella täydentää sukujohtoja. 

Sukututkimuspalvelujen yhteisöllinen luonne on varmasti yksi vahva tekijä, joka vetää digitaalisiin palveluihin tottuneita ja siten perinteisiä sukututkijaikäluokkia nuorempia henkilöitä harrastuksen piiriin. Tämä on pelkästään hyvä asia. Varmasti monet internetin sukututkimuspalvelujen kautta sukututkimuksensa aloittaneet kehittävät harrastustaan. He eivät enää tyydy pelkästään siihen tietoon, jota muiden sukututkijoiden sukupuista löytyy, vaan aloittavat itsenäisen tutkimustyön, luonnollisesti verkossa olevien digitoitujen lähteiden avulla.

P. T. Kuusiluoma

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja

Kirjaltaja

Kuva: Kirjaltaja : graafillinen aikakauslehti. no 5, 1.1.1904

Pusulan Hirvijoen Mattilan talon tytär, Greta Serafia Matsdotter sai helmikuun 21. päivänä vuonna 1846 aviottoman lapsen, jonka nimeksi annettiin Henrik Johan. Hänen esivanhempiaan voi seurata lukuisiin Pusulan ja lähialueen rustholleihin aina 1600-luvun alkuun saakka. Sukunimekseen Henrik Johan otti äitinsä sisarusten käyttämän, komeasti ruotsalaiselta kalskahtavan Forströmin.

Heti ripille päästyään lähti Henrik Johan latojan oppiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainoon. Kuuden vuoden työssäoppimisen jälkeen hän valmistui lokakuussa 1866. Nuori Forström oli innokas ottamaan asioista itse selvää ja erityisen lähellä hänen sydäntään oli kansallisuusaate sekä yhdistystoiminta. Edellä mainitun oppiaikansa kuluessa hän julkaisi muutamien opiskelutovereiden kanssa kerran viikossa ilmestynyttä, käsinkirjoitettua sanomalehteä "Hyttynen". Sen kirjoitukset olivat korkealaatuisia, sillä mm. sanomalehti Päivätär lainasi niitä. Kun Helsingin Kirjaltajain lukuyhdistys perustettiin, tuli Forströmistä yksi sen innokkaimmista jäsenistä.

Vuonna 1871 Henrik Johan Forström nimitettiin Porissa toimineen tohtori Tigerstedtin kirjapainon johtajaksi. Siellä ollessaan Forström kirjoitti usein Länsi-Suomi lehteen novelleja ja vastaavia. Kymmenen vuoden päästä Tigerstedtin paino myytiin ja Forström siirtyi Tampereelle, Aamulehden johtajaksi. Kuitenkin jo keväällä 1883 hän muutti Turkuun Åbo Tidning taittajaksi sekä edelleen johtajaksi paria vuotta myöhemmin. Vuonna 1888 Forström palasi Helsinkiin, jossa hänestä tehtiin apulaisjohtaja Simeliuksen perillisten kirjapainoon. Tässä työssä miehemme viihtyi vuoteen 1891. Pienen hengähdystauon jälkeen hänestä tuli johtaja Victor Pettersson & kumppanien painoon. Täällä kului kuutisen vuotta ja 1894-1898 Forström julkaisi lehteä Lördagsvällen. Vihdoin 1898 Henrik Johan perusti oman kirjapainon nimeltä Kirjapaino Gutenberg Boktryckeri. Sen hän myi Helsingin Työväen Sanomalehti Osakeyhtiölle muuttaen itse  Frenckellin kirjapainoon ilmoituslatojaksi. Vaiheikas ura päättyi ankaraan sairauteen, joka lopulta heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1903 katkaisi Henrik Johan Forströmin elämänlangan.


Erityisen kovasti Forströmin kuolema kosketti em. Kirjaltajayhdistystä, sillä liittymisestään saakka hän oli toiminut täysin rinnoin yhteisen hyvän eteen. Forström ajoi hyvin voimakkaasti suomenkielisen kirjapainosanaston aikaansaamista ja tästä osoituksena sana "kirjaltaja" on hänen itsensä kehittämä. Suvereenisti Forström toimitti Helsingin Kirjaltajayhdistyksen julkaisemaa Kirjapainolehteä avustaen myös mm. graafillista aikakauslehti Kirjaltajaa. Aivan viimeisinä elinvuosinaan joutui Forström luopumaan yhdistystoiminnasta, mutta silti ammattimiehet muistivat häntä lämmöllä.



Juha Vuorela