Odinista piispaan
Siirrytäänpä 1100-luvulle, aikaan ennen kuin sukukaavioita
piirreltiin viiva ja ympyrä systeemillä. Itä-Anglian ikivanha kuningaskronikka kertoo suorasanaisesti
sukulinjan viikinkien Odin jumalasta Alfwoldiin (Ælfwold II). Tämä oli
Dorsetissa elänyt Sherbornen piispa, joka kuoli 1058. Myöhemmin hänet
julistettiin pyhimykseksi. Paljon ei piispasta ja hänen vaiheistaan tiedetä,
mutta sukujuuret sentään kirjattiin muistiin.
Varhaisella keskiajalla oli ltapana johtaa kantaisä
johonkin vanhaan jumalaan.
Brittein saarilla jokainen vanha aatelissuku halusi
myöhemminkin johtaa sukunsa johonkin saaren lukuisista pikku kuninkaista, jotka
taas olivat katsoneet polveutuvansa skandinaavien tai germaanien jumalista. Kuninkaallinen
alkuperä oli jopa aateloinnin ehto Skotlannissa. Lukuisa joukko skotlantilaisia
klaanisukuja "johtaa" sukunsa Odiniin. Kelttiperäisten klaanien sukulinjat johtivat puolestaan
Irlannin muinaiseen kuninkaaseen nimeltä Niall Noígíallach (Niall of the Nine Hostage) ja
hänen kauttaan kelttijumaliin asti.
Tässä on syytä muistaa, että myös islantilaisten saagat ovat
sukututkimusta. Saagojen avulla parhaimmillaan päästään sukututkimuksessa hyvin
kauas, mutta historiallisen ajan lähdeaukot usein katkaisevat tutkimuksen.
Tärkein genealoginen lähde on 1000-luvulta periytyvä Landnámabók, jossa kerrotaan Islannin varhaisista asuttajista ja
heidän perheistään. Kuvassa Flateyjarbók,
joka sisältää sekin runsaasti genealogisia selvityksiä.
Kahdennentoista Päivän Terveisin
Arkistovuorenpeikko Lussi
Lähteet: Flateyjarbók: Death of King Olaf II in battle of
Stiklestad, miniatures of Olaf Tryggvason XIII-XIV Centuries. Institut Árni Magnússon. Wikimedia Commons.
Part of a 12th
century manuscript, the 'Textus Roffensis', now kept in Strood at Medway
Archives, showing the East Anglian genealogical tally (from Woden to 'Alfwold').
Wikimedia Commons.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti