 |
| Wiipurin Sanomat no 92 - 22.4.1888 |
(5.9.1865–14.6.1944) teki aikoinaan yhden suurimmista Suomessa koskaan olleista taikurikiertueista. Hänen uransa kesti kaiken kaikkiaan noin kuusi vuotta ja Suomen lisäksi Schmidtin taitoja saatiin ihailla muissakin Skandinavian maissa. Sanomalehdet antoivat kauttaaltaan lähinnä ylistäviä lausuntoja "silmänkääntäjän" esiintymisistä ja yleisökin tuntuisi ottaneen hänet omakseen. Kevätkaudella 1888 Schmidt esiintyi mm. Hämeenlinnassa ja Mikkelissä. Sanomalehti Hämäläinen kertoi maaliskuussa olleesta illasta seuraavaa;
”Silmänkääntäjä,neiti Pauline Schmidt oli eilen ehtoolla sangen hupainen ilmestys meidän tätä nykyään muuten sangen ikävällä näyttämöllä. Hän toimitti tehtävänsä hitaisella levollisuudella, joka piti yleisön kiinteässä innostuksessa koko ajan. Neiti Schmidt ei ensinkään hätäillyt, vaan vaihteli vitsejä yleisön kanssa, niin että yleisön oli pakko nauraaja olla tyytyväinen, vieläpä ihastua kaikkeen mitä neiti Schmidt toimitti.
Näyttämöllä liikkuu neiti Schmidt hiljaisesti, mutta osoittaa kaikissa tempuissaan erinomaista hermojen voimaa. Muun ohessa osaa hän tähdättyyn paikkaan joka kerta kun hän ampuu. Sitä ei joka mies tee.”
Noin kuukautta aiemmin ilmestynyt Aura kertoi myös siitä, mitä itse temppuihin sisältyi;
”Enin taitoa osoitti se temppu, kun taituri käsin ja jaloin ja kauloin paaluun sidottuna solmut sinetissä verhon takana sytytti sikarin, riisti kumppaniltaan takin, kellon ym. ilman että sinetit solmuista rikkoutuivat.”
Huhtikuussa 1888 Schmidt vieraili Viiprussa ja siellä suosio oli niin suurta, että sunnuntai-iltana 22. päivä jouduttiin järjestämään ylimääräinen näytös. Lippujen hinnat tähän esitykseen vaihtelivat 50 pennistä kahteen markkaan.
Toukokuussa Pauline Schmidtin käytyä Mikkelissä totesi paikallinen aviisi lakonisesti "...ettei tämä ylistys ole liioiteltu sen tuli yleisö eilisillan näytännössä huomaamaan." Kuopion kaupungissa toimittajat kertoivat neidin kääntävän "meidän rehelliset silmämme ja panevan meidät uskomaan semmoista, mikä kokonaan sotii järkeä vastaan".
Edellä mainitusta Viipurin toisesta näytöksestä kirjoitti Wiipurin Uutiset pari päivää myöhemmin tähän tapaan;
"Olemme usein olleet tilaisuudessa tutustumaan tämänlaatuisten "taiteilijain", niin nais- kuin miespuolisten temppuihin, mutta neiti Schmidtin vertaa sukkeluudessa ja sievyydessä mitä vaikeimpain - niin tuiki peräti käsittämättömäin - "loihtutemppujen" ratkaisemisessa emme usko monta vielä tällä sataluvullakaan löytyvän. Mitään yksityisluetteloa "loihtutaitelijattaren" esittämistä tempuista ei ahdas tila lehdessä salli eikä meillä siihen haluakaan ole - ken itse ne näkee, hän ne parhaiten tajuaa.
Mainitsemme vain, että meille entuudesta tunnettu nk. "viheriä huone", jonka neiti S. viimeisenä "näytti", hämmästytti suuresti,sillä siihen kuuluvat tehtävät suoritettiin niin äkkipikaa, että suumme jäi ammolleen. Koko "mestari" on tuo neiti Schmidt tosiaan!"
Lisäksi lehti kertoi, että Suomen pataljoonan septetti piti tarkan huolen asiaankuuluvasta soitannosta.
Juha Vuorela