Ikuisen nuoruuden lähde – onko sellaista?

Kun pääministeri hiihtoladultaan palattuun alkoi vaatimaan pidennettyä työuraa, heräsi mieleeni monenlaisia mietteitä. Ensimmäinen ajatus oli, oliko ihmisten elinikä dramaattisesti muuttunut niin, ettei sitä oltu osattu huomioida eläkelaskelmissa? Sukututkija minussa alkoi miettimään, voisiko historiallisista aineistoista saada jotakin sellaista irti, joka jotenkin kuvaisi, mitä vuosien saatossa on tapahtunut.

Kun olen tutkinut paljon Jämsää, oli minulla Jämsän kuolleiden tiedot vuoteen 1850 asti taulukkolaskentaohjelmassa. Ensin ajattelin, että noin 10.400 kuolinkirjauksesta oli mahdotonta saada irti mitään järkevää, koska kuolinsyyt olivat kovin sekalaisia. Aloin kuitenkin urakkaan. Ensin havaitsin, että runsaassa 2.000 tapauksessa, ennen vuotta 1755, ei ollut mitään kuolinsyytä. Nämä tapaukset saatoin siirtää sivuun. Suomenkielisen vastineen löysin 7.989 sairaudelle, ja loppujen lopuksi sairausnimikkeitä normalisoimalla listaan jäi 42 erilaista suomenkielistä sairausnimikettä seuraavasti:

- Vanhuusiän sairaudet (2.157 tapausta): vanhuus; pöhö (turvotustauti), pistos, rintapistokset, halvaus, hengenahdistus, rintakipu, syöpä (kasvaimet), kivitauti ja heikkous.

- Yleistautien ja syiden ryhmä (1.909 tapausta): kuume, keuhkotauti, lavantauti, hukkuminen, lapsivuode, näivetystauti, riutumus (mielenmasennus), kihti (luuvalo), kaatumatauti, ummetus, mätäkuume, hokka (vilutauti), keltatauti, verensyöksy ja vahinko (3 eri tyyppiä)

- Lastentaudit ryhmä (3.923 tapausta): tuntematon sairaus, isorokko, punatauti, hinkuyskä, vatsakivut, yskä, ripuli, kurkkutauti, turvotus (ajettuma), kouristus, tuhkarokko, kuristustauti, palanut, englannintauti, sammas

Jaon vanhuusiän, yleistautien ja lastentautien ryhmiin tein silmämääräisesti. Vanhuusiän sairaudet esiintyivät pääsääntöisesti vain iäkkäillä, lasten taudit vain lapsilla ja yleistaudit tasaisesti kaikissa ikäryhmissä (vakio sairastumistaajuus). Näillä periaatteilla syntyi aika kauniit, eläkeikätarkastelua varten määrältään riittävät ja sopivan selkeäpiirteiset ryhmät. Tällaiset 3 ryhmää ovat tyypillisiä tilastollisesti kaikille vika-ilmiöille. Ensin on lastentauteja, sitten on jakso, jossa vikailmiöitä ilmenee tasaisesti. Lopuksi on jakso, jolloin viat alkavat kasvamaan voimakkaasti. Näin yhteenlaskettua funktiota kutsutaan ammekäyräksi ja se ilmenee luonnontieteissä lähes kaikkialla, missä tavataan vanhenemisilmiö.

Julkisesti oli siis esitetty väite, että ihmisten keski-ikä olisi ratkaisevasti kasvanut paremman terveydenhoidon ja elintapojen kautta. Sama asia ilmaistaan usein siten, että ihmiset elävät nykyisin pidempään, terveempänä ja työkykyisinä. Tätä väitettä ajattelin testata vertaamalla Jämsän aineistoa nykypäivään. On ilmiselvää, että ennen runsas lapsikuolleisuus sekä erilaiset kulkutaudit painoivat keski-ikää voimakkaasti alaspäin. Lääketiede on onnistunut poistamaan nämä turhat kuolemat, mutta kiinnostavaa on se, mitä lääketiede ja parantunut elinympäristö on kyennyt tekemään vanhuusiän sairauksille.

Valitsin historialliseksi vertailuryhmäksi 2.157 Jämsän vanhuusiän sairauksiksi luokittelemaani tapausta ja nykypäivän aineistoksi vuonna 2008 kuolleet (49.090 tapausta). Tein asiasta 3 kuvaajaa. Kuva 1 kertoo karkealla tasolla kuolinsyyt, joihin Jämsässä kuoltiin, mikäli ei oltu kuoltu lapsena tai nuorena aikuisena. Kuvasta näkee, että luokitteluni ei ole teoreettisesti aivan puhdas. Kuva 2 - kuolleiden kertymäkäyrä - kertoo, että lasten ja kulkutaudeista puhdistetun historiallisen ryhmän keski-ikä on kasvanut noin 11 vuotta, joka esiintyy hyvin laajalla alueella ikäjakaumassa. Joku lääketieteeseen perehtynyt osaisi varmasti yksilöidä hyvinkin tarkasti, mistä seikoista tämä voisi johtua. Kadunmiehen logiikka näkee taustalla ehkäpä kirurgian ja sydänsairauksien että verenpaineen paremman hallinnan. Kuva 3 kertoo kuolleiden prosentuaalisen jakautuman eri ikäryhmissä. Kuvissa 2 ja 3 on tarkasteltu vain ja ainoastaan yli 20 vuoden iässä kuolleita (1.934 tapausta Jämsästä).

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Miten sitten pitäisi suhtautua väitteeseen, että ihmisten keski-ikä olisi ratkaisevasti kasvamassa. Ensinnäkin huomaamme, että ihmisten absoluuttisen eliniän maksimi ei ole mitenkään muuttunut 150-250 vuoden historiallisella jänteellä. Kukaan ei siis ole löytänyt ikuisen elämän lähdettä. Biologinen vanhenemisilmiö on siis säilynyt aivan samana, mutta lääkeaineilla ja kirurgialla on kyetty kasvattamaan keskimääräisen ihmisen vanhuusikää noin 11 vuodella. Taustatietona voisi mainita, että nykyisin vanhuksia asuu tuetun kotihoidon, vanhainkotien ja terveyskeskusten piirissä runsaat 57.000 tapausta. Erikoiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettuja on runsaat 1,24 miljoonaan henkilöä väestöstä. Tämä luku tarkoittaa keskimäärin noin 25 ikäluokkaa, noin neljännestä väestöstä tai kaikkia yli 60-vuotiaita. Näiden taustatietojen avulla voisi karkeasti ottaa kantaa siihen, elämmekö pidemmän, työkykyisemmän ja terveemmän vanhuuden. Kuvien perusteella vanhuutemme on siis selkeästi keskimääräisesti pidempi kuin aiemmilla sukupolvilla, ja mitä ilmeisemmin tämä pidennys on aikaansaatu lääkeaineilla ja kirurgialla. Luultavasti emme siis ole perusterveydeltä sen terveempiä kuin aiemmat sukupolvet, vaan meidät pidetään toimintakykyisenä pidempään. Biologisesti vanhenemme samoin kuin aiemmat sukupolvet.

Esitin tämän pienen ja suppeaan aineistoon perustuvan laskelman, osoittaakseni, että digitaalinen maailma mahdollistaa kaikenlaista. Hiukan toistakymmentä vuotta sitten Hiskii ilmestyi nettiin, jota itsekin käytin hitaan puhelinmodeemin kautta. Tämä oli hidasta ja kaiken lisäksi kallista. Aivan viime vuosina palvelinten koon kasvaessa on auennut mahdollisuus tallentaa historiallisia lähteitä skannattuna valokuvaformaatissa. Olemme saaneet kotikoneille uskomattoman määrän lähteitä, jotka aiemmin ovat olleet suuren vaivan takana. Kunnollisten sukututkimusten teko, jossa lähteitä käytetään monipuolisesti, ei pitäisi olla enää ongelma kenellekään. Sukututkimuksen edellytyksissä on siis tapahtunut huima harppaus eteenpäin, joka herättää kysymyksen, osaammeko edes käyttää näitä kaikkia lähteitä. Mielestäni tämän on myös eräänlainen haaste Suomen sukututkimusseuralle siinä mielessä, että yhä useamman jäsenen tutkimukset kohdistuvat aineistoon, josta heillä on varsin vähän kokemusta.

Sukutukijalle valtava digitaalinen aineisto on suuri aarre, jota voi käyttää tutkimustensa syventämiseen tai siihen, että tutkimuskohteista ja alueesta löydetään enemmän tietoa. Aineistoa voi käyttää myös edellä esittämälläni tavalla. Esimerkkini ei ole ainoa tilastollinen analyysi, jonka olen tehnyt, mutta valitsin sen tähän kirjoitukseen ajankohtaisuutensa vuoksi. Esim. hiukan toisenlainen havaintoni vanhasta Jämsästä on, että lapsia syntyi selkeästi enemmän kevät talvisin. Laskemalla 9 kuukautta taakse päin, havaitsee, että nämä lapset on laitettu alulle kesällä. Tulos on osittain hämmentävä, sillä hedelmällisyyden olettaisi olevan samalla tasolla läpi vuooden.

Antti Järvenpää 18.8.2010