Edunvalvojat kokoontuivat

Suomen Sukututkimusseuran juridisen edunvalvontahankkeen ohjausryhmä piti eilen maanantaina kokouksen Eduskunnan suku- ja henkilöhistoriallisen kerhon vieraanan Pikku-Parlamentissa.

Ohjausryhmän sisälle on muodostettu neljä yhdenmiehen "alakomiteaa", jotka raportoivat ohjausryhmälle sukututkimusjuridiikan alueella tapahtuvista muutoksista. Yksi ohjausryhmä jäsenistä seuraa henkilötietolain muutostyön etenemistä, toinen arkistolain, kolmas pitää silmällä kirkkohallituksen Kirjuri-hanketta ja neljäs tarkkailee onko sukuseurojen verokohtelussa odotettavissa muutosta nykylinjaan.

Ohjausryhmällä on myös itsenäisesti työskentelevä työryhmä, joka vastaa käytännesääntöprosessin tarkasteluvaiheesta ja tuottaa luonnoksen uusiksi käytännesäännöiksi. Käytännesääntötyöryhmä on kokoontui ensimmäisen kerran keväällä ja hahmotteli alustavasti uusien käytännesääntöjen sisällön ja aikataulun. Työryhmä päätti kysyä sukututkijoilta käytännesääntöihin liittyviä näkemyksiä Suku Forumilla siihen varatulla alafoorumilla. Keskustelu alkaa vielä syyskuun kuluessa.

Käytännesääntötyöryhmä tapaa tämän syksyn aikana tietosuojavaltuutetun sekä arkistolaitoksen ja luterilaisen kirkkohallituksen edustajat. Tarkoituksena on selvittää onko näillä tahoilla toivomuksia sellaisista seikoista, joista uusiin käytännesääntöihin pitäisi saada ohjeita. Samalla kirkkohallituksen kanssa keskustellaan viimeisen kerran onko kirkkohallituksen antamaan kirkonkirjojen omatoimista tutkimista koskevaan suositukseen saatavissa muutosta millään ehdoilla.

Ohjausryhmä on päättänyt, että ensi vuoden maaliskuun alussa alkaa viiden viikon lausuntoaika, jonka kuluessa sukuharrastuksen piirissä toimivat henkilöt ja yhdistykset voivat jättää uusien käytännesääntöjen ehdotuksesta lausuntoja ohjausryhmälle. valtakunnallisten järjestöjen hallitusten hyväksyttyä ehdotuksen uusiksi käytännesäännöiksi, se jätetään kesäkuun alussa tietosuojavaltuutetun tarkastettavaksi.

Aleksandra Kylander Louhisaaressa

Yleisradio Elävä Arkisto sisältää valtavan määrän materiaalia historiasta kiinnostuneelle kuulijalle. Eräs viime aikojen suosikeistani on ollut Aleksandra Kylanderin haastattelu, jonka teki Niilo Ihamäki vuonna 1956. Aiheena heillä oli marsalkka Mannerheimin kotikartano Louhisaari, jossa Aleksandra vietti lapsuutensa. Kylander luonnehtii tulevaa valtionpäämiestä ja sotasankaria sanoilla "villi ja yltiöpäinen". Olipa nuorukainen kerran kiivennyt kolmikerroksisen Louhisaaren päärakennuksen katolla, koska oli suuttunut jostain asiasta. Kannattaa kuunnella koko parinkymmenen minuutin pätkä tätä mikrohistoriaa.


Aleksandra Kylander ei itse ollut sukua Mannerheimeille, vaan hän oli tullut perheensä mukana Louhisaareen. Hän oli syntynyt Mietoisissa vuonna 1879 Kustaa Adolf Kylanderin ja Sofia Josefina Annantyttären perheeseen. Isä Kustaa Adolf oli kotoisin Uudeltakirkolta eli Kalannista, kun taas äiti oli syntynyt Turun kaupungissa. Aleksandran nuorempia sisaruksia oli kolme; Adolf Ferdinand, Selma Sofia ja Väinö Aleksander. Kustaa Adolfin vanhemmat olivat Kalannin Kylähiiden Uudenkartanon renki sekä myöhempi muonatorppari Kustaa Juhonpoika Kylander ja vaimonsa Lovisa Mikontytär Hugg.


Sofia Josefinan äiti oli piika Anna Liisa Matintytär, joka elämästä en oikeastaan tiedä nimeä enempää.


Louhisaaressa Kustaa Adolf Kylander toimi renkivoutina. Mikään turha mies hän ei tehtäväänsä ollut, sillä syyskuun alussa 1886 Kylander sai toisen palkinnon kilpakynnön herraskartanoiden renkien sarjassa Mietoisten Lehtisen kartanossa Varsinais-Suomen maanviljelysseuran viidennen vuosikokouksen yhteydessä pidetyssä Meijerinäyttelyssä.



Luultavasti Kylander viihtyi Louhisaaressa, mutta muutti lopulta 1891 vaimonsa ja lastensa kera Lietoon. Uudessa kotipitäjässä Kylander asettui aluksi Tammentaan Hiiskun eli Mannin taloon rusthollari Joel Jaakonpojan renkivoudiksi. Muuttoa seuranneenna vuonna syntyi poika Arttu Arkadius. Tarinan päähenkilö Aleksandra, koko nimeltään Aleksandra Josefina, muutti vuoden 1895 lopulla Turkuun.

Kustaa Adolf ja Sofia Josefina asuivat 1900-luvulle tultaessa edelleen Tammentaan Hiiskun talon mailla, nyt itsellisinä. Lapsista kotona oli enää kuopus Arttu, sillä isoveli Väinö muutti 1905 Paattisille.

Jos Kylanderit olivat Louhisaaressa tottuneet valtavaan väkimäärään, ei Hiiskun mailla varmaankaan ollut kovin paljon rauhallisempaa. Talo piti kestikievaria 1900-luvun alussa ja lisäksi tilalla toimi 1870-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan saakka viinanpolttolaitos, Lundo Bränneri.


Jos Mannerheim edusti nykyajan termein sanottuna oikeistoa, kulki Kylanderin perheen tie toista kautta. Sanomalehti Sosialistin joulukuun 24. päivän numerossa toivotettiin "Iloista ja Hauskaa Joulua köyhälistön vapauden puolesta taisteleville puoluetovereille. Muutaman sadan allekirjoittajan joukosta löytyvät Liedon kohdalta mm. Arthur Kylander sekä Kustaa ja Fiina Kylander. Tästä pienestä detaljitiedosta on sekin hyöty, että saamme tietää Sofia Josefinan arkielämässä käyttäneen nimeä Fiina.

Niilo Ihamäen haastatteleman Aleksandra Kylanderin myöhemmistä vaiheista Turkuun lähdön jälkeen en ole tietoinen. On todella upeaa, että Yleisradio pystyy jakamaan meille näitä arkistojensa aarteita. Meillähän on nyt mahdollisuus kuunnella 1800-luvun lopun tapahtumista niiden henkilöiden kautta, jotka itse olivat niitä kokemassa paikan päällä.




Juha Vuorela

Sukututkimuksen opettajat paljon vartijoina

Viime lauantaina (8.9.2012) parikymmentä sukututkimuksen opettajaa kokoontui Tampereen Vanhalla Kirjastotalolla jo perinteeksi muodostuneeseen kokoukseen. Kyseessä oli Suomen Sukututkimusseuran sukututkimuksen opettajien neuvottelukunnan syyskoulutuspäivä. Seura perusti neuvottelukunnan maaliskuussa 2007.

Ammattitaitoiset sukututkimuksen opettajat ovat erittäin tärkeitä toimijoita sukututkimuskentällä. Sukututkimuksen opettajat valavat kivijalan suku- ja henkilöhistorialliselle tutkimukselle. Siksi Suomen Sukututkimusseura on erityisen kiinnostunut sukututkimuksen opettajien tasosta. Edeltäjäni Leif Mether aikanaan puhui sukututkimuksen opettajien koulutuksen tärkeydestä. Hän totesi usein, että koulutuksella syntyy parempia opettajia, jotka tuottavat parempia sukututkijoita, jotka tekevät parempaa sukututkimusta.

Sukututkimuksen opettajat ovat paljon vartijoina. Heidän tehtävänään on saada uudet sukututkijapolvet paitsi hallitsemaan sukututkimuksen keskeiset lähdeaineistot ja menetelmät, myös ymmärtämään sellaisia vaikeaselkoisia kysymyksiä kuin kuinka lainsäädäntö vaikuttaa tutkimustyöhön tai miten moderni digitaalinen tutkimusinfrastruktuuri ja sen eri verkkopalvelut toimivat.

Sukututkimuksen opettajilla on siis melkoinen vastuu. Tätä vastuuta on vieritettävä myös sukututkimuskursseja järjestävien opistojen harteille niin, että ne järjestäisivät järjestää ainoastaan korkeatasoisia sukututkimuskursseja, ts. palkkaisivat opettajia, jotka ovat huolehtineet ammattitaitonsa ylläpitämisestä ja siten vastanneet muuttuvan sukututkimuksen myös opetustyölle aiheuttamiin haasteisiin.

Suomen Sukututkimusseura tuntee oman vastuunsa. Toukokuussa päättyi Seuran, Tampereen kesäyliopiston ja Haaga-Helian yhdessä järjestämä sukututkimuksen opettajien täydennyskoulutus. Koulutuksen läpikävi kymmenkunta opettajaa, joiden pedagogiset valmiudet paranivat huomattavalla tavalla. He tulevat olemaan siinä kärkikaartissa, joka jo lähiaikoina tuottaa verkkoavusteisia tai kokonaan verkossa toteutettavia sukututkimuskursseja. Suomen Sukututkimusseura pyrkii jatkossakin aikaansaamaan vastaavanlaisia täydennyskoulutuksia sukututkimuksen opettajille.

*  *  *

Syyskoulutuspäivän yhteydessä pidetyssä kokouksessa valittiin jälleen sukututkimuksen opettajien neuvottolukunnan johtoryhmän jäsenet. Neuvottelukuntaa alusta lähtien luotsannut sukututkimusopettaja Teuvo Ikonen ilmoitti haluavansa jo jättää neuvottelukunnan vetämisen uusiin käsiin. Johtoryhmän puheenjohtajaksi valittiin FT Alexandra Ramsay, joka toimii yhteiskunnallisten aineiden vastuuopettajana Svenska arbetarinstitutetissa.

Neuvottelukunnan johtoryhmän muut jäsenet ovat Pekka Aakula (Ulvila), Marja Kaski (Luvia), Erkki Kiuru (Lahti), Raija Koski (Hyvinkää), Aino Siitonen (Mikkeli) ja Erkki Tiensuu (Forssa).