Kisällejä ja piikoja

Puuseppien ammattikunnan kisällikirja 1700-luvun Turusta.
Turun kaupunginarkisto. Veli Pekka Toropainen 2019.

Kisällien elämään kuului kierto, jossa koulutuksensa päättäneet nuoret miehet harjoittivat työtään viikkopalkalla mestareiden alaisuudessa eri kaupungeissa, kunnes saivat itse vapaan mestarin paikan jostakin. Esimerkiksi kellosepän kisälli Kristian Rybner oli syntynyt Saksin Naumburgissa ja opiskellut ammattiin Unkarissa ja Kashoussa ennen saapumistaan Turkuun vuonna 1668. Nuorten miesten ja naisten välille syntyi luonnollisesti suhteita vieraan tullessa kaupunkiin. Turun kämnerissä käsiteltiin 1600-luvun mittaan kymmeniä oikeustapauksia, joissa kisällikierrolla olleita kisällejä syytettiin turkulaisten piikojen makaamisesta ja lapsen siittämisestä heille. Piiat väittivät yleensä teon tapahtuneen aviolupauksen alla, mutta miehen pettäneen sitten lupauksensa ja paenneen kaupungista. Oikeus taipui yleensä uskomaan naisten          kertomuksia tapahtumista.

Rakkautta vai himoa

Riippui katsojan näkökulmasta, oliko suhteessa kyse rakkaudesta vai seksuaalisen tarpeen tyydyttämisestä. Piika Valborg Larsdotterin oli maannut aviolupauksen alla suutarin kisälli Kristoffer, joka oli matkustanut kesällä 1669 Tallinnaan. Valborgin mukaan rakkauden liekki ei ollut vielä sammunut, ja hän aikoi matkustaa keväällä tapaamaan miestä. 

Piika Katarina Mattsdotter kertoi oikeudelle syyskuussa 1691, että pellavakankurin kisälli Matts Kristersson Hopp, joka oli luvannut hänelle kaksi vuotta aiemmin avioliittoa Tukholmassa, oli maannut hänet aivan vastoin hänen tahtoaan ja väkivalloin Pärttylin yönä. Katarinan mukaan Matts oli levittänyt polvillaan väkisin hänen jalkansa ja tehnyt tahtonsa vastoin Katarinan tahtoa, sillä hän ei ollut voinut vastustaa tekoa vähäisillä voimillaan. Mies oli todennut Katarinalle, että tämän oli turha manata tuomiota hänen päälleen, sillä moni parempikin piika oli maattu ja makaaja jäänyt tuomiotta. 

Kultasepän kisälli Christian Sverginin ei halunnut avioitua Margareta Eskilsdotterin kanssa, ja oikeus päätyi lokakuussa 1686 siihen, että koska kisälli oli vapaa vaeltamaan, eikä häntä mahdollisesti enää tavattaisi paikkakunnalla, tuli hänen maksaa heti kymmenen hopeataalaria lapsensa elannoksi. 

Toimeliaat piiat

Maatut naiset eivät tyytyneet kohtaloonsa, vaan yrittivät kaikin keinoin saada miehen vastuuseen. Maria Danielsdotter kertoi elokuussa 1695 sepän kisälli Henrik Johansson Falckin antaneen hänelle kihlalahjoiksi sata taalaria ja kaksi sormusta. Tilaisuudessa oli paikalla lain vaatimat kaksi todistajaa. Häät oli tarkoitus viettää syksyllä ja Marian äiti oli aikeissa mennä Tukholmaan noutamaan mausteita ja muita häätarpeita. Kun Marialle oli selvinnyt, että kisälli aikoi matkustaa kaupungista, oli Maria mennyt seppien ammattikuntaan estääkseen tämän lähdön. Falck oli kuitenkin jo saanut matkustuspassinsa ja pysytellyt piilossa. Mies saatiin lopulta oikeuteen.

Karin Bertilsdotter oli puolestaan palvellut suutarimestari Ambrosius Steinillä ja siellä hänet oli maannut aviolupauksen alla Steinin kisälli Mickel Klemetsson, joka oli matkustanut vähän ennen helluntaita 1674 Tukholmaan. Poikansa ja Karinin välisen suhteen tunnusti myös Mickelin äiti Brita Thomasdotter. Tämän perusteella oikeus aikoi rangaista Mickeliä heti, kun tämä tavoitettaisiin.

Avioliitto jäi toisinaan toteutumatta kuoleman puututtua peliin. Gertrud Bengtsdotter kertoi kihlautuneensa vuonna 1688 pellavakankurin kisälli Mickel Jöranssonin kanssa. Tämä lähti heti kihlautumisen jälkeen kisällivaelluksellensa ja kuoli sitten Tallinnassa. Anna Mattsdotter kertoi puolestaan kisälli Joachim Gierin maanneen hänet pääsiäisen 1694 aikaan aviolupauksen alla. Kisälli oli kuitenkin hukkunut Pirkkalan pappilan luona virtapaikkaan.

Veli Pekka Toropainen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 8/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.