sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Painokuva puupiirroksesta Albert
Edelfeltin v. 1873 tehdyn piirroksen mukaan.
Kuva: Museovirasto
Aleksis Kiven syntymästä on tänään kulunut 187 vuotta. Aleksis Kivi (10.10.1834–31.12.1872) kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä vuonna 1870. Lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, joista tunnetuin on ehkä Nummisuutarit, ja runoja.

Aleksis Stenvall – Kiven oikea nimi oli Alexis Stenvall, Kivi-nimeä hän käytti lähinnä kirjailijanimenä – syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin (1798–1866) ja Anna-Kristiina Hambergin (1793–1863) perheeseen. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Johannes, Emanuel ja Albert. Hänellä oli myös sisar Agnes, joka kuoli vuonna 1851 vain 13-vuotiaana. Kivi osoitti kirjallisia taipumuksia ilmeisen varhain uhotessaan kotiväelle ”rupeavansa runebergiksi”.

Kiven äidinkieli oli suomi, mutta hän hankki ruotsin kirjakielen taidon muutettuaan 12-vuotiaana Helsinkiin kouluun, mikä oli edellytys ylioppilaaksi lukemiselle. Kiven koulutie ei ollut mutkaton vaan varojen puute pakotti hänet keskeyttämään koulunkäynnin ja jatkamaan lukujaan yksityisesti. Kivi kuitenkin pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857. Vuosina 1821–1868 kirjoitti ylioppilaaksi vain seitsemän nurmijärveläispoikaa. Näistä seitsemästä Aleksis oli ainoa tavallisen kansan lapsi, kaikki muut olivat säätyläislapsia.

Yliopisto-opintojen jälkeen Kivi muutti Siuntioon ja löysi hyväntekijän parikymmentä vuotta vanhemmasta Charlotta Lönnqvististä, joka antoi Kiven asua täysihoidossa käytännöllisesti katsoen vastikkeetta. Myöhemmät tutkijat ovat väitelleet siitä, minkä laatuinen Kiven ja Lönnqvistin välinen suhde oli. Siuntiossa Fanjunkarsin torpassa Kivi kirjoitti muun muassa Seitsemän veljestä kolmeen eri kertaan.

Aleksis Kivi oli sairastellut ja kärsinyt koko ikänsä kivuista; hän mm. sairasti lavantaudin useampaan otteeseen. Elämänsä viimeisinä vuosina hän kärsi unettomuudesta ja alkoholismista. Rahapula, velat, kirjojen heikko menekki sekä professori August Ahlqvistin ainainen kritiikki masensivat Kiveä.

Kivi alkoi saada syksyllä 1870 ”mielenhäiriökohtauksia”, ja hän päätyi Lapinlahden mielisairaalaan. Lapinlahdessa Kiven sairaus diagnosoitiin krooniseksi melankoliaksi. Kivi oli puhekykyinen vielä sairaalaan joutuessaan, mutta menetti pian puhe- ja liikuntakykynsä. Hänet kotiutettiin helmikuussa 1872 ja hän kuoli uudenvuodenaattona 1872 Tuusulassa veljensä Albertin kotona. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Minä elän." Aleksis Kiven hauta on Tuusulan kirkon hautausmaalla.

Teoria sukutaustasta

Aleksis Kiven isoisän isällä Johan Stenvallilla oli ollut Nurmijärven Palojoella sotilastorppa vuodesta 1766. Vanhimmat tunnetut esivanhemmat ovat Yrjö Blomstedtin mukaan Janakkalasta. Äidinisä Antti Hamberg eli seppänä Tuusulan Nahkelassa. Aleksis Kiven isänisä Anders Johan Stenvall oli merimies. Kirjailijan oma isä Erik Stenvall oli asunut lapsuutensa Helsingissä.

Lukuisat henkilöt ja tahot ovat varsinkin Kiven kuoleman jälkeen esittäneet, että Kiven isä olisi ollut Adlercreutzin aatelissuvun avioton poika. Näin esitti esimerkiksi taidehistorioitsija Jaakko Puokka vuonna 1979 kirjassaan Paloon Stenvallit. Teemu Keskisarja pohti asiaa vielä vuonna 2018 Kivi-elämäkerrassaan Saapasnahka-torni, vaikka tutkijat olivat jo aiemmin kyseenalaistaneet Kiven sukulaisuuden Adlercreutzeihin. Vuonna 2019 Y-kromosomiin eli isälinjaan perustuva DNA-testi osoitti viimein, että Kiven veljen jälkeläiset ovat samaa isälinjaa kuin Kiven isoisän veljen jälkeläisten isälinja. Samassa yhteydessä tutkittiin myös Adlercreutzin suvun edustajan DNA, ja se edusti aivan eri haploryhmää.

Lue lisää Aleksis Kiven sukutaustasta ja siihen liittyvistä teorioista Genoksesta ja SukuHausta

Genoksen 3/2019 voit myös ostaa digitaalisena Sukututkijan verkkokaupasta tai paperisena Tiedekirjasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti