HisKi – hyvä renki, huono isäntä

Pelkkää HisKiä pyörittämällä pääsee nopeasti tuloksiin, jos tutkii pitkään samassa pitäjässä asuneita sukuja. Näiden nettihakujärjestelmien käytössä on kuitenkin omat vaaransa. Tässä yksi esimerkki liian pikaisesti syntyneistä johtopäätöksistä, joiden takia sekä perheen isä ja äiti saivat väärät vanhemmat.
 
Olin jo aiemmin saanut ystävällisesti apua sukututkijatuttavalta, joka selvitti Helsingissä teurastajamestarina toimineen Isak Wilhelm Wareliuksen syntymäajan. Näin kyseinen herra muuttuikin pikkuserkukseen. Tuolloin en huomannut kysyä hänen vaimonsa, Klara Wilhelminan syntymäaikaa.
 
Lohjan puhtaaksi kirjoitetut vihittyjen luettelot kertovat ym. Isak Wilhelm Wareliuksen avioituneen vuonna 1838 Outamon rusthollissa asuneen Klara Wilhelmina Nymanin kanssa. Hiski -hakua käyttämällä löytyykin sopiva henkilö Isakin morsiameksi. Inkoon Maggbölen Spofsin talollisen, Olof Nymanin ja vaimonsa Christina Carolinan perheeseen syntyy 26.7.1815 tytär, joka saa nimekseen Clara Vilhelminan.
 
Kun ketään muuta Nymania ei tunnu löytyvän ja tämä tyttö on juuri sopivan ikäinen naimakauppoihin, sai Isak Wilhelmin vaimo luvan olla inkoolaisen talollisen tytär. Digiarkistoon ilmestyivät kuitenkin aikanaan Lohjan rippikirjat vuosilta 1831–1838. Niiden mukaan muuan Klara Vilhelmina Nyman tuli Lohjalle vuonna 1834 ja avioitui 1838. Hänen syntymäajakseen on merkitty 26.7.1810 ja syntymäpaikaksi Kirkkonummi. Näiden perusteella aiempi päätelmäni osoittautui koko lailla virheelliseksi.
 
Edelleen Hiskiä käyttämällä pyrin sitten selvittämään tämän kirkkonummelaisen nuoren naisen sukuperää. Tuloksia ei tullut, Hiskin mukaan Kirkkonummella ei vuoden 1810 heinäkuussa eikä koko vuotena syntynyt yhtään Klara Vilhelminaa. Jonkun kohdan yhtälössä piti siis periaatteessa olla virheellinen. Onneksi digitaalisista arkistoista löytyivät myös Kirkkonummen alkuperäiset kastettujen luettelot. Niitä selaamalla Klara Vilhelminan salaisuus vihdoin selvisi.
 
Heinäkuun 26. päivä syntyi Överbyn kylän Abraksen rusthollissa tuon nimen saanut tytär rusthollari ja kirkkoväärti Israel Nymanille ja tämän toiselle vaimolle, Anna Lovisa Boströmille. Minkä takia en sitten ollut löytänyt kyseistä lasta Hiskillä. Yksinkertaisesti siitä takia, että jostain syystä Hiskin kastettujen luetteloista puuttuvat kokonaan Kirkkonummen vuoden 1810 loppupuoliskolla syntyneet lapset. Syytä tähän en tiedä, mutta hyvän opetuksen koko tämä tarina antoi. Liiallinen nettilähteiseen luottaminen voi viedä aivan vääriin johtopäätöksiin.
 
HisKi on äärimmäisen käyttökelpoinen väline tietomassojen louhintaan ja vilkkaasti muuttaneiden perheiden etsintään. Kääntöpuolena on arvaamattomuus; kaikkia maamme seurakuntia ei palvelusta löydy eikä siellä olevista seurakunnista välttämättä kaikki ajanjaksoja. Alkuperäisten historiakirjojen eli kastettujen, vihittyjen j a haudattujen luetteloiden läpikäyminen voi monesti antaa aivan uudenlaista perspektiiviä tutkimiseen. Oletko esimerkiksi selvittänyt kaikkien suorien esivanhempiesi kummit? Keitä he olivat, missä he asuivat, miten he ehkä olivat läsnä lapsen elämässä myöhempinä vuosina? Haastankin sinut etsimään kaikkien viidennen sukupolven esivanhempiesi kummit, ellet sitä ole jo tehnyt. Voit törmätä mukaviin yllätyksiin.

Juha Vuorela

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 4/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Suomen ensimmäinen naisylioppilas

Maria Tschetschulinin ylioppilaskuva.
Kuva: Wikimedia Commons.

Vuonna 1890 annettiin asetus, joka vahvisti naisten pääsyn yliopistoon. Tosin jo ennen 1890-lukuakin yliopistossa opiskeli muutama nainen, mutta opiskeluoikeuden saadakseen heidän täytyi ensin opiskella yksityisesti yliopistoon vaadittu oppimäärä sekä anoa erivapautta sukupuolensa aiheuttamasta esteestä keisarilta, myöhemmin yliopiston kanslerilta.

Ensimmäinen Helsingin yliopiston matrikkeliin merkitty nainen on Marie Tschetschulin (1852–1917). Hän oli käynyt professori Wohlstedtin yksityistä saksalaista koulua ja lehtori Bardyn ranskalaista tyttökoulua; yliopistoon vaadittavan todistuksen hän oli saanut Helsingin ruotsalaisesta yksityislyseosta. Hän aloitti keisarin luvalla opintonsa keväällä 1870 yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa. Marie Tschetschulin oli paitsi Suomen, myös Pohjoismaiden ensimmäinen naisylioppilas.

Tapaus herätti ansaittua huomiota ja ylioppilaskunta tervehti ensimmäistä naisylioppilasta ”kukin, puhein ja lauluin”. Marien isä, kauppaneuvos Feodor Tschetschulin (1818–1871) järjesti tyttärensä kunniaksi ravintola Kaivohuoneella iltajuhlan sadalle vieraalle. Kutsuttujen joukossa olivat muun muassa kaikki yhtä aikaa Marien kanssa ylioppilastutkinnon suorittaneet. Marie ei saanut oikeutta käyttää ylioppilaslakkia ja ylioppilasjuhlassaan hänellä oli kampauksessaan valkoinen rusetti, jota koristi isokokoinen lyyra. Timanteilla koristellun lyyran oli kultaseppä valmistanut vartavasten kauppaneuvos Tschetschulinin tilauksesta.   

Suomen toisen naisylioppilaan Emma Åströmin mukaan Marie Tschetschulin ei halunnut osallistua luennoille, joilla oli vain miespuolisia kuuntelijoita. Tämä ei ilmeisesti häirinnyt Åströmiä, joka ensimmäisenä suomalaisena naisena suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1882. Marie Tschetschulin erosi yliopistosta tutkintoja suorittamatta 4. lokakuuta 1873.

Vuodesta 1888 Marie Tschetschulin oli höyrylaiva-asioimisto ja huolintaliike Ab Lars Krogius & Co:n ja sittemmin Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön palveluksessa. Hän toimi yrityksen Helsingin-konttorissa kirjanpitäjänä ja kauppakirjeenvaihtajana 29 vuoden ajan. Lisäksi hän antoi yksityistunteja saksan ja englannin kielissä.

Tschetschulin-suku on lähtöisin Venäjältä, uskonnoltaan he olivat ortodokseja. Suvun suomalainen kantaisä Feodor Tschetschulin vanhempi toimi kauppiaana Torniossa. Hän kuoli vuonna 1830 jättäen jälkeensä Perigrina-lesken ja ainakin kolme alaikäistä lasta. 

Feodor Feodorovitš Tschetschulin asui Helsingissä viimeistään vuodesta 1845. Hän oli monipuolinen liikemies toimien kauppiaana, tiili- ja ruutitehtailijana sekä laivanvarustajana. Hän oli myös Italian konsuli, Ranskan varakonsuli ja Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 3. luokan ritari. Kauppaneuvoksen arvonimen hän sai 1860-luvun alkupuolella.

Feodor Tschetschulin vihittiin 4. marraskuuta 1850 avioliittoon Hilda Axelina Maria Ecksteinin (1830–1916) kanssa, jonka vanhemmat olivat ruotsalaissyntyinen, vuodesta 1836 Helsingissä asunut kauppias Axel Ferdinand Eckstein ja Eva Maria Hagelström. Avioliitosta syntyi neljä tytärtä, joista vuonna 1852 syntynyt Marie oli vanhin. Agnes (1859–1942) oli viulutaiteilija, säveltäjä ja musiikkipedagogi, Eugénie (k. 1942) musiikinopettaja ja Mélanie (1867–1952) kieltenopettaja. Kukaan tyttäristä ei solminut avioliittoa. Isän kuoltua äiti ja tyttäret – Englannissa ja myöhemmin Tukholmassa asunutta Agnesia lukuun ottamatta – asuivat osoitteessa Ludviginkatu 3–5, 3. kerros.

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 4/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Suomen ensimmäinen valokuva

Nobelin talo Turussa, Suomen ensimmäinen valokuva.
Henrik Cajander 1842. Turun museokeskus.

Ensimmäinen Suomessa otettu valokuva esittää Turussa Uudenmaankadun ja Vähä-Hämeenkadun kulmassa sijainnutta Nobelin taloa. Sen otti 3. marraskuuta 1842 lääkäri Henrik Cajander (1804–1848), joka oli saman vuoden kesällä tekemällään Pariisin-matkalla perehtynyt uuteen keksintöön valokuvaukseen, ja innostunut siitä.

Henrik Cajander syntyi Turussa pakkaaja Matts Cajanderin ja hänen vaimonsa Lisa Simonintyttären poikana. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa, Turun akatemiassa ja Helsingin yliopistossa. Cajander toimi Turussa vt. koleralääkärinä vuonna 1831 ja väitteli tohtoriksi 13. kesäkuuta 1832 väitöskirjalla nimeltä ”Koleran epideemisestä luonteesta”. Suomen kaartin pataljoonanlääkärinä Cajander toimi vuosina 1832–1836, jonka jälkeen hän oli Turun piirin piirilääkäri vuosina 1836–1846. Cajanderin puoliso vuodesta 1837 oli kauppiaan tytär Emma Fredrika Amalia Stenwall (1818–1906). Lapsia syntyi neljä.

Cajanderin ottama kuva on daguerrotypia. Kyseisellä menetelmällä otettu kuva aikaansaatiin valoherkäksi käsitellylle hopeoidulle kuparilevylle. Kamerassa valotettu kuva kehitettiin näkyväksi elohopeahöyryssä. Pysyväksi kuva saatiin poistamalla valottumaton hopeajodidi ruokasuolaliuoksella. Kuvattu kohde tallentui peilikuvana. Cajanderin ottamista daguerrotypioista on Nobelin talon lisäksi säilynyt kaksi muuta. Näistä toinen esittää Vartiovuoren tähtitornia ja toinen Cajanderia itseään, molemmat ovat vuodelta 1844. Kaikki kolme kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmaan.

Menetelmän kehittivät ranskalaiset Louis Daguerre (1787–1851) ja Joseph Nicéphore Niépce (1765–1833). Niépcen kuoltua Daguerrea auttoi hänen poikansa Isidore Niépce (1805–1868). Daguerre julkisti keksinnön 19. elokuuta 1839. Ranskan tiedeakatemia osti Daguerrelta oikeudet keksintöön ja vapautti sen koko maailman käyttöön.

Syy, miksi Cajander valitsi ensimmäisten kuviensa kohteeksi – itsensä lisäksi – Nobelin talon ja tähtitornin, on helppo arvata. Hän asui vuodesta 1837 kuolemaansa asti Uudenmaankadulla talossa, joka sijaitsi lähes vastapäätä Nobelin taloa ja Vartiovuoren alapuolella. Isokokoista kameraa ei tarvinnut kuljettaa kauas kotoa. Kuvauskohteena paikallaan pysyvä kohde oli otollinen sen vuoksi, että daguerrotypiamenetelmässä valotusaika oli pitkä, jopa minuutteja. Kuvattaessa muotokuvia käytettiin usein niskatuella ja käsinojilla varustettua tuolia henkilön liikkeistä johtuvan epätarkkuuden estämiseksi.

Empiretyyliä edustanut Nobelin talo valmistui noin vuonna 1840. Sen piirsi ruotsalainen arkkitehti, insinööri, liikemies ja keksijä Immanuel Nobel (1801–1872), joka oli kuuluisan Alfred Nobelin isä. Immanuel Nobel asui Turussa vuosina 1837–1838, jona aikana hän suunnitteli muun muassa sittemmin nimeään kantaneen talon. 

Nobelin talo oli aivan uusi Cajanderin ottaessa siitä historiallisen valokuvansa. Noihin aikoihin siinä asuivat muun muassa kirkkoherra, sittemmin arkkipiispa Edvard Bergenheim perheineen, kauppias Johan Joseph Rignell vaimoineen, kassanhoitaja Alexander Frans Napoleon Pippingsköld, kapteeni Machaon Pippingsköld, professori Pippingsköldin leski Beata Maria Arnell lapsineen, ranskan kielen opettaja Jean Joseph Guinchard perheineen, hovioikeuden registraattori Victor Christian Gylling ja pankin konttorikirjuri Carl Gustaf Wärnhjelm.

Nobelin talosta on jäljellä enää valokuvia. Se purettiin vuonna 1961 pitkällisen riitelyn jälkeen siitä huolimatta, että se sisältyi kaupungin museolautakunnan laatimaan, historiallisesti arvokkaina säilytettäväksi toivottujen rakennusten luetteloon. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Nobelin talon säilyttämisestä. Historiallisten rakennusten suojelijana Turusta ei ole esikuvaksi muille.

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 5/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.