Krouvarittaret ja muut kuopiottaret

Tutkiessani aikanaan kuopiolaisia esivanhempiani törmäsin omituiseen nimeen, jonka perusmuoto ei heti auennut minulle. Oliko Staffan Leskisen vaimo Anna Kruvitar sukujaan Kruuvinen vai mikä? Tilannetta ei parantanut löytämäni Judith Krugaritar, mutta Marja Krögärittären kohdalla kellot alkoivat soida! Kuuluisivatko nämä naiset kuten Krugerat ja Krouvarittaret kuitenkin kuopiolaiseen pappissukuun Kröger? 

Kuopion kirkkoherrana vuodesta 1616 vuoteen 1625 toiminut Olaus Andreae ei itse käyttänyt mitään sukunimeä, kuten vuosisadan alkupuolen papistolla olikin tapana. Hänen talonpoikina Kuopion seudulla asuneet poikansa Abraham, Jakob ja Isak kulkivat patronyymillä, ja sukunimi Kröger yleistyi vasta heidän lastenlastensa sukupolvessa. Kirkkoherra Olauksen Säämingin rovastina toiminut poika Samuel tosin käytti jo nimen latinalaista muotoa Krogerus. 

Kirkkoherra Olaus asui vuodesta 1616 kahden vanhan veromarkan tilalla Kuopionniemellä. Hänen nimeltään tuntemattomaksi jäävä leskensä oli elossa vielä vuonna 1646, sillä hän pyysi tuolloin Kuopion syyskäräjillä perinnönjakoa lastensa kanssa näiden isänperinnön osalta. Hän asui yhden vanhan veromarkan tilalla Kuopion Hiltulanlahdella vuodesta 1625 lähtien ja omisti samasta vuo- desta lähtien 1 1⁄4 veromarkan maan Kuopion Savisaaressa. 

Savisaaresta sai nimensä toinen kuopiolainen pappissuku Argillanderit. Olisiko leski kuulunut tähän sukuun? Varsinkin kun Argillandereiden kantaisä, Savisaaren ja Niuvanniemen omistanut vouti, nimis- mies ja rajapäällikkö Johan Larsson, kuoli ennen vuotta 1624. Hänen kymmenen veromarkan suuruisessa maaomaisuudessaan oli jakamista usealle lapselle. 

Suvun traditio kertoo Krögereiden tulleen Saksasta. Miten lienee, mutta kirkkoherra Olaus ainakin kirjoitti varsin sujuvaa ruotsia. Hänen sinettinsä ei viittaa ainakaan krouvaritaustaan, sillä sen keskuskuvion kirjaimia reunustavat kaksi seisovaa päätöntä kapakalaa pyrstöineen ja evineen. Turusta ja Pohjanlahden rannikkokaupungeista tunnetaan Krögereitä porvareina 1600-luvulta, joten yhteys saattaa viitata niihin, varsinkin kun porvaristo koulutti mielellään poikiaan papeiksi. 

Krögerin suvun naisten nimimuodot -tar ja -tär jäivät asiakirjoissa pois käytöstä 1700-luvun mittaan. Sitä ennen niitä käytettiin säännöllisesti sukututkijoiden iloksi, sillä osa nimistä saa suun vetäytymään hymyyn. Voisivatko Toifvotar, Peloitar, Kolematar, Tenhotar, Herratar, Pahatar, Kiukoitar ja Kiljotar olla haltiattaria? Entä mahtavatko Papitar, Piispatar ja Karhutar olla karhunpeijaisten ja ukonvakkojen johtajia? Jos mielikuvituksen antaa edelleen laukata, saavat esiäidit Hapotar, Mykätär, Hillutar, Kakitar, Ihalemmitär ja Hututar aikaan sukunimestä kauas viittaavia merkityksiä. 

Hauskuus sikseen, sillä nimien takana ovat aivan tavalliset savolaiset sukunimet. Useimmat niistä, kuten Takitar, Metitär, Laamatar, Hardikatar, Parviatar, Kankutar, Fouditar ja Jalatar, on helppo yhdistää sukunsa miehiseen nimeen. Metittärestä kun saadaan Miettinen ja Foudittaresta Voutilainen. Mutta mikä nimi mahtaa luurata Maria Käkälättären takana? 

Nämä sukunimet johtavat leikittelemään myös etunimillä. Kuopiossa oli muotinimenä 1600-luvun loppupuolella Scholastika eli Lastikka. Se sai pian rinnalleen toisen muotinimen Apollonaria, arjessa Aplu tai Aplo. Hyppäys 1800-luvulle tuo eteemme harvinaisen nimen Gylnandyne eli Tyyne. Kun tyt- tären nimeksi yhdistää Lastikka Tyyne, johtaa ajatus väistämättä tv-ohjelmaan, jossa esiintyi Kassi-Alma. Syntyväthän lempinimet edelleenkin mitä omituisempien mielleyhtymien kautta! 

Veli Pekka Toropainen 
Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen

Sukututkimus ja auktoriteetit

Opiskellessani vuosikymmeniä sitten yliopistossa eräs professori ”ripitti” minua auktoriteettiuskosta. Olin kirjallisessa työssäni hyväksynyt jonkun tiedon perustelematta, koska alan huippuosaaja oli kirjoittanut niin. Sen verran nolotti, että jäi mieleeni. Vanhojen julkaisujen tutkimustietojen käyttöä olen joutunut pohtimaan myös sukututkimusta tehdessäni.

Ala-Satakunnan talonpoikaissuvuista löytyy paljon lainattuja sukututkimuksia. Lempi Ahlan julkaisut ovat huolellisesti tehtyjä ja lähteet on merkitty tarkasti. Aarne Rauvola teki sukuselvityksiä, joissa tiedot ovat usein tuomiokirjoihin perustuvia, mutta ilman lähdetietoja. Hän tutki muun muassa Lapin pitäjän talonpoikaissukuja, joita oli kirkonkirjojen puuttumisen takia poikkeuksellisen hankala tutkia ja siksi häntä lainataan paljon. Pitäjän ja kaupungin historioita kirjoittanut Aina Lähteenoja julkaisi myös jonkin verran sukututkimuksia.

Aloitellessani sukututkimusta arvioin Suomen asutuksen yleisluettelon perusteella euralaisen Anders Häggrothin Carmelinus-sukuisen vaimon Gertrudin äidiksi jonkun Elisabethin, vaikka niin Ahla kuin Rauvolakin kirjoittivat hänen olevan Elin Andersintytär Äimä. Uskoin näiden tunnettujen tutkijoiden tuloksia. Sittemmin laatiessamme Ulla Koskisen kanssa artikkelia Äimälän rusthollin kaupoista, kävi ilmi, että Gertrudin äiti oli Elisabeth Lucander.

Samaan sukuun liittyen, vailla alkuperäislähdettä, on tieto Elinin isän kamariviskaali Anders Äimän ensimmäisestä avioliitosta nimeltä tuntemattoman naisen kanssa. Kysymyksessä on historiallinen merkki- henkilö ja tieto toistuu jatkuvasti hänen elämäkertatiedoissaan. Laatiessamme Ulla Koskisen kanssa Äimän sukua koskevaa artikkelia selvittelimme hänen avioliittojaan. Alkujaan Anders Äimän kahdesta avioliitosta on luultavasti kirjoittanut Axel Bergholm vuonna 1892. Hän toteaa: ”Taisi olla useampia kertoja naimisissa, koska poika Jakob sanoo veljeään Gustavia velipuoleksi.” Emme löytäneet vahvistusta tälle alkuperäislähteistä. Sen sijaan käräjäpöytäkirjoissa todetaan Jakob Andersinpojan äidin Margareta Hansintyttären sanovan Gustavia pojakseen ja Jakob kutsuu häntä veljekseen. 

Vanhojen sukututkimusten käyttämisessä ei läheskään aina ole kyse auktoriteettiuskosta. Omat taidot eivät ehkä riitä tai jostakin muusta syystä ei kaikkia tietoja pysty kontrolloimaan. Olen joskus tullut leimatuksi kritiikittömäksi ”hienojen sukujen bongaajaksi”, kun käytin perusteluna sukujohdolle tunnettujen historioitsijoiden tutkimustietoja. Perehdyin heidän julkaisuihinsa huolellisesti ja mielestäni ne olivat lähdeviitteineen hyvin perusteltuja, joskaan Tukholmassa olevia alkuperäislähteitä ei ollut mahdollista tarkistaa. Myöhemmin sukujohto vahvistettiin väitöskirjatasoisessa tutkimuksessa aikaisemmin tuntemattoman lähteen perusteella. 

Nämä esimerkit tuovat esiin tasapainottelun toisaalta jo julkaistujen tutkimusten ja oman tutkimisen välillä. Nykyiset mahdollisuudet monien alkuperäislähteiden rinnakkaiskäyttöön ovat mahdollistaneen vanhojen, sinänsä ansiokkaiden tutkimusten uudelleen tarkastelun. On aivan eri asia hakea tietoa kotoa netistä kuin lukea kirjastossa mikrofilmejä tai mahdollisesti selata vanhoina aikoina sivu sivulta alkuperäislähteitä Kansallisarkistossa. Oma ongelmansa on sitten, miten uusi tutkimustieto tavoittaa sukututkijat. 

Virpi Nissilä
Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen

Suku 2021 -tapahtuma järjestetään!

Toiminnanjohtajan tuumailuja

Suomen Sukututkimusseura järjestää Suku 2021 -tapahtuman viikonloppuna 20.–21.3.2021. Nyt 43. kerran järjestettävät valtakunnalliset sukututkimuspäivät ovat maamme suurin sukututkijoiden vuotuinen koulutustapahtuma. Kaikista aiemmista sukututkimuspäivistä poiketen Suku 2021 toteutetaan kokonaisuudessaan etäyhteydellä.

Suku 2021 -tapahtuman pääohjelmassa lauantaina ja sunnuntaina 20.–21.3.2021 kuullaan kahdeksan esitelmää, joiden aiheet liittyvät vuoteen 1721. Reaaliaikaiset esitelmät pidetään tapahtuman virtuaalisessa luentosalissa ja keskusteluhuoneissa on ryhmäneuvontaa, jossa asiantuntijat vastaavat osallistujien kysymyksiin. Lisäksi tapahtuman hubissa on tarjolla tietoiskuja sukututkimuksen eri aihepiireistä. Sinne tulevat myös esitelmät katseltaviksi sitä mukaan kuin ne on pidetty. 

Valtakunnallisten sukututkimuspäivien ohjelmaan perinteisesti kuuluva sukututkimusaiheinen näyttely, jossa yhdistykset, arkistot ym. tahot esittelevät toimintaansa, toteutetaan sekin, mutta aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Näyttelypöytien sijaan näytteilleasettattajat voivat tehdä omasta toiminnastaan lyhyitä videotallenteita, jotka ovat tapahtuman virtuaalisessa messuhallissa osallistujien vapaasti katseltavissa. Näytteilleasettajat voivat tuoda messuhalliin myös linkin omaan kanavaansa ja esitellä siellä reaaliaikaisesti toimintaansa.

Suomen Sukututkimusseura tiedottaa tarkemmin Suku 2021 -tapahtuman ohjelmasta seuraavissa Jäsenviesti Jalmareissa sekä verkkosivustolla ja Facebookissa.

Tule näytteilleasettajaksi Suku 2021 -tapahtumaan

Paikalliset sukututkimusyhdistykset, sukuseurat, arkistot, kirjastot ym. sukututkimusta lähellä olevat tahot voivat valtakunnallisten sukututkimuspäivien tapaan esitellä toimintaansa Suku 2021 -tapahtumassa 20.–21.3.2021. Tämä tapahtuu virtuaalisessa messuhallissa, jonne on mahdollista saada kahdenlaisia näyttelypaikkoja.

Näyttelypaikka voi olla etukäteen tehty esittelytallenne, jonka näytteilleasettaja voi toteuttaa joko suoraan videoimalla tai käyttämällä jotakin webinaaritekniikkaa. Tallenteen pituus saa olla enintään 10 minuuttia. Neuvoja ja opastusta tallenteen toteuttamiseen voi tiedustella Tmi Juhan Suvulta (j.vuorela@gmail.com).

Näyttelypaikka voi olla myös näytteilleasettajan tapahtuman ajaksi avaama reaaliaikainen kanava, jonka osallistumislinkki on virtuaalisessa messuhallissa. Näytteilleasettajan on ilmoitettava linkin lisäksi kellonajat, jolloin kanava on avoinna, sekä laadittava muutaman virkkeen selostus siitä, mitä kanavalla on tarjolla. Omalla kanavallaan näytteilleasettajan on käytettävä itse hankkimaansa webinaaritekniikkaa.

Näyttelypaikka virtuaalisessa messuhallissa on ei-kaupallisille toimijoille maksuton. Valtakunnallisten järjestöjen ja kaupallisten toimijoiden kanssa näyttelypaikan hinta neuvotellaan erikseen.

 

Videotallenteet ja tiedot reaaliaikaisista kanavista on toimitettava Suomen Sukututkimusseuralle viimeistään 1.3.2021. Lisätietoja saa tiedottaja Laura Aholta osoitteesta laura.aho@genealogia.fi.

P. T. Kuusiluoma

Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja