Palkittua historiantutkimusta

Toiminnanjohtajan tuumailuja

1800-luvun alun seksityöläisten historiaa

Työväenperinne – Arbetartradition ry palkitsee vuosittain Vuoden työväentutkimus -palkinnolla ansiokkaan työväestön historiaa käsittelevän teoksen. Maaliskuussa julkistetun vuoden 2019 palkinnon voitti professori Kirsi Vainio-Korhosen teos Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa (SKS 2018). 

Tutkimuksen laajan lähdeaineiston keskiössä ovat poliisin valvontakirjat ja sinne päätyneiden naisten elämäkerrat. Köyhyyden, lukutaidottomuuden ja rikollisuuden ympärille kietoutuvat elämät kertovat työläisnaisten marginaalista ja samalla myös suomalaisen syrjäytymisen historiasta. 

Kirsi Vainio-Korhosen mukaan prostituutiota on tähän asti tutkittu vain rikoshistorian näkökulmasta, mutta nyt sitä tutkitaan myös osana työnteon historiaa, samalla tavoin kuin muitaki epäterveellisiä, vaarallisia tai epämiellyttäviä töitä, joita köyhien täytyi tehdä elääkseen. 

Pohjalaissotilaiden onneton sotaretki Preussiin

Suomen Sotahistoriallisen Seuran valtakunnallisen pro gradu -kilpailunsa voittaja on FM Erkki Hietaniemen Helsingin yliopistosta. Hänen tutkielmansa aihe on "Pohjanmaan rykmentti Preussin sodassa 1626–1629. Rekryyteistä sotilaiksi ja selviytyminen sotaretkellä". 

Tutkielmassa selvitetään, kuinka moni sotaväkeen määrätyistä saapui Preussiin. Tässä yhteydessä selvitetään sotilaiden taustat, sijaisten hankkiminen, pakenemiset, rankkaukset ja kuolema ennen matkaa ja matkan aikana. Lisäksi tutkittiin, kuinka moni Preussiin saapuneista kuoli taisteluissa tai sairauksiin, katosi tai poistui rivistä muulla tavoin. 

Tutkimuksen mukaan Pohjanmaan rykmenttiin rekrytoiduista 3500 miehestä selvisi sotaretkeltä hengissä noin 18 prosenttia. Vain 20 tapauksessa on varmaa, että vihollinen tappoi sotilaan. Aikakauden sodankäynnille oli tyypillistä se, että valtaosa tappioista aiheutui kulkutaudeista, nälästä ja rasituksista ja vain pieni osa varsinaisista sotatoimista. 

Tutkielmassa käytettiin prosopografista metodia eli rykmentin vahvuuden kehitystä tutkittiin yksilöiden kautta. Sotien miestappioita on yleensä tutkittu vahvuusilmoitusten ja sotaan vietyjen kautta. Lähdeaineiston oli Ruotsin sota-arkiston ruodutus- ja sotaväenottorullat, katselmusrullat Preussissa sekä kotimaassa sodan jälkeen laadittu tarkastusrulla. 

Erkki Hietaniemen tutkielma vahvisti aikaisemman tutkimuksen käsitystä siitä, että raskas työpalvelu ja kehno ravitsemus aiheuttivat kenttäolosuhteissa suuren tautikuolleisuuden. Vanhemmat ikäluokat elivät sodassa kauimmin, koska heille oli kehittynyt nuorempia parempi tautien vastustuskyky ja siksi he sairastivat vähemmän. Koko tutkielman voi ladata täältä.

P. T. Kuusiluoma

Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja.

Huomionosoituksia sukututkimuskentällä

Toiminnanjohtajan tuumailuja

Suomalaisen sukututkimuksen kultainen ansiomitali

Suomen Sukututkimusseuran hallitus on päättänyt myöntää Suomalaisen sukututkimuksen kultaisen ansiomitalin vuonna 2020 päätoimittaja Matti Lehtiölle Isostakyröstä.

 Matti Lehtiö on toiminut Eteläpohjalaiset Juuret ry:n puheenjohtajana sen perustamisesta vuodesta 1999 lähtien sekä Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisun päätoimittajana vuodesta 1999 lähtien. Matti Lehtiö tunnetaan eteläpohjalaisen sukututkimuksen eturivin asiantuntijana, joka on kirjoittanut lukuisan joukon julkaistuja sukuartikkeleita.

Rautalammin Rossin suku Vuoden sukukirja

Suomen Sukututkimusseura on valinnut Vuoden sukukirjaksi 2019 teoksen Rautalammin Rossien suku 1. Rossit Ruotsin valtakunnassa. Sen on kirjoittanut HTM Tommy Koukka ja kustantanut Rautalammin Rossien sukuseura ry. 

350-sivuinen sukukirja alkaa 1630-luvulla silloiseen Rautalammin pitäjään kuuluneeseen Kärkkäälän kylään tulleesta Brusius Matinpoika Kaipaisesta, jolle vakiintui 1600-luvun puolivälissä sukunimeksi Rossi. Sukukirja kertoo Brusius Rossin elämänvaiheista ja sisältää suku- eli perhetaulut. 

Sukukirjassa esitellään myös muualla Suomessa (Akaalla, Jääskessä, Mouhijärvellä ja Tyrväällä) esiintyneitä Rossi-sukuja, joilla ei ole todettu olevan yhteyttä Rautalammin Rossien kanssa. 

Rautalammin Rossien suku 1 edustaa perinteistä sukukirjatyyppiä ja täyttää laadukkaan sukututkimuksen kriteerit, mm. lähdeviitteet on tehty esimerkillisesti. Teoksen sisältö on selkeästi rajattu ja se perustuu pitkäjänteiseen ja perusteelliseen sukututkimukseen, jossa on käytetty ansiokkaasti monipuolista lähdeaineistoa. Kovakantinen teoksen taitto on selkeä ja kuvitus onnistunut.

Vuoden sukukirja valittiin 29. kerran ja kilpailuun osallistui 35 teosta. Raatiin kuuluivat Mikko Kuitula (puheenjohtaja), Eeva Hasunen, Matti Lehtiö ja Pirjo Terho.

P. T. Kuusiluoma

Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja

Show must go on!

Toiminnanjohtajan tuumailuja

Koronaepidemian ja sen ehkäisytoimien vuoksi Seura on joutunut sulkemaan kirjastonsa ja peruuttamaan kaikki tilaisuudet maaliskuun puolivälistä alkaen näillä näkymin ainakin heinäkuun loppuun asti. Kesäkuun alkuun suunniteltu jäsenmatka Ruotsiin on peruutettu, mutta elokuun puolivälin Viron jäsenmatka on toistaiseksi tapahtumakalenterissa. Siitä päätetään viimeistään juhannuksen alla.

Valitettavasti myös Suomen Sukututkimusseuran suuren neuvottelukunnan kokous jouduttiin peruuttamaan. Toukokuussa Lahdessa pidettäväksi suunniteltu paikallisten sukututkimusyhdistysten yhteistyötä koordinoiva kokous olisi ollut tärkeä tilaisuus. Kokouksen uudesta ajankohdasta tiedotetaan yhdistyksille, kun epidemiatilanne selkiytyy.

Tällä hetkellä on epävarmaa, voidaanko elokuun lopulle suunniteltu sukututkimuksen opettajien neuvottelukunnan kokous pitää. Siitä tiedotetaan viimeistään elokuun alussa. Vahvasti toiveissa on, että 19.9.2020 Helsingissä pidettäväksi suunniteltu seminaari Släktforskningspublikationer i fokus ja syyskaudelle suunnitellut koulutustilaisuudet voitaisiin jo järjestää, mutta näidenkin kohtalo jää myöhemmin päätettäväksi.

Seuran kevätkokous oli kutsuttu koolle Suku 2020 -tapahtuman yhteyteen Keuruulle, mutta sekin jäi pitämättä. Seuran hallitus päätti siirtää kevätkokouksen pidettäväksi samana päivänä kuin syyskokouksen eli 21.11.2020 Tieteiden talolla Helsingissä. Niinikään syyskokouksen yhteydessä luovutetaan Suomalaisen sukututkimuksen kultainen ansiomitali ja Vuoden sukukirja -kilpailun palkinto sekä julkistetaan Sukutarinoita 2019 -antologia.

Peruutettujen koulutustilaisuuksien aukkoa paikkaamaan Seura on tiedottanut verkkosivuston Ajankohtaista-sivulla Videokirjaston tarjonnasta teemasisällysluetteloina. Lisäksi Seuran YouTube-kanavalla on vastikään julkaista neljä uutta opastusvideota. 

Seura avasi äskettäin myös Podcast-radion, jossa julkaistaan noin kerran viikossa uusi äänite. Viimeisin on puheenjohtaja Teppo Ylitalon podcast ”Quo vadis, sukututkimus?”, jossa hän pohtii sukututkimuksen olemusta. Podcast käsittelee samoja teemoja kuin oli tarkoitus tehdä Suku 2020 -tapahtuman avajaisten perinteisessä puheenjohtajan puheessa.

Maaliskuusta kesäkuuhun Seura lähettää Jalmarien ilmestymiskertojen välissä jäsentiedotteen, jossa kerrotaan mm. verkosta löytyvistä sukututkijaa kiinnostavista hyödyllisistä aineistoista. Käsillä oleva huhtikuun Jalmari on poikkeuksellisesti vapaasti myös muiden kuin jäsenien luettavissa. Se sisältää Suku 2020 -tapahtumaan teemaan liittyvän artikkelin tietosuoja-asetuksen soveltamisesta sukukirjahankkeessa. Touko-, kesä- ja elokuun Jalmareihin on tulossa sukututkimuksen perusasioita käsitteleviä artikkeleita, mm. siitä mitä lähdekritiikki tarkoittaa sukututkimuksessa.

Seuran toimisto on jatkanut työtään normaaliin tapaan. Sillä on jo pitkä kokemus etätyöstä ja etäyhteyksien käyttämisestä. Esimerkiksi viikkopalaveri pidetään useimmiten skypen välityksellä. Useimmissa työryhmissä toiminnan suunnittelu ja valmistelu jatkuu ilman katkosta. Ensi vuoden maaliskuussa Keravalla pidettävän Suku 2021 -tapahtuman järjestelytyö on hyvässä vauhdissa. Myös strategiatyö on käynnissä, samoin siihen liittyvä koulutuspalvelujen uudistaminen. Koronaepidemia on vauhdittanut Seuran digiloikkaa koulutuspalvelujen toimintasektorilla.

Seura toiminta on toistaiseksi melko vähän häiriintynyt koronaviruksen aikaansaamasta tilanteesta. Vaikka arviot poikkeuksellisten olosuhteiden kestosta vaihtelevat paljon, Seura suunnittelee ja valmistelee syyskauden ja osittain jo ensi vuodenkin toimintaa — senkin uhalla, että loppuun saakka valmisteltu tapahtuma saatetaan joutua peruuttamaan. Näin on tehtävä, että tapahtumakalenterissa olisi ohjelmaa sitten, kun olot jälleen normalisoituvat. Show must go on!

P. T. Kuusiluoma

Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja