Sukututkijan Joulukalenteri 4.12.2016

Ratsumies sanoi, ettei viitsi ratsastaa jyrkässä vuoristossa. Epäilen kyllä, että Wien ja valssit houkuttivat häntä liikaa. No, sovimme, että tapaamme ehkäpä Roomassa. Toivon, että joku vuoriston ystävällinen kotka heittää minut sinne. 

Serbialaiset prinssit ja sikopaimenet

Kellun Wienistä mukavasti sinistä Tonavaa pitkin Serbiaan. Mietin samalla kanslianeuvos ja sukututkija Osmo Durchmania (1890-1959). Hän on oikeastaan Suomen Sukututkimusseuran Hiskin isä, koska kaukoviisaana miehenä käynnisti vuonna 1924 kirkonarkistojen historiakirjojen jäljennystyön. Huhujen mukaan Durchman ihastui vanhoilla päivillään serbialaisiin prinsessoihin. Moni sukututkija on hörähdellyt törmättyään SSS:n Vuosikirjassa  IX vuonna1925 julkaistuun Durchmanin artikkeliin ”Kahden Serbian prinssin suomalaisista esivanhemmista”. 

”Kun hallitsijasukujen sukuteoksissa ei tavata tietoja Kara-Georgevitsch-suvun vanhemmista (ei-kuninkaallisista) jäsenistä, niin lienee paikallaan tässä julkaista ne tiedot heistä, jotka tämän kirjoittajalle on yst. antanut Subotican (Szabadka, Maria-Theresiopel) yliopiston professori, tohtori Aleksa Ivic.”

Durchman sai siis ainutlaatuista tietoa artikkeliinsa! George Petrovićin (Karađorđe) ja vaimonsa Jelena Jovanocin lapsia saa kauan etsiä jopa internetin ihmemaailmasta. Professori sen paremmin kuin genealogiset kirjatkin vaikenivat kuningassuvun ei-kuninkaallisista juurista. Olihan se tuolloin vahvasti vallassa ja valtaistuimella. Otetaanpa Durchmanin ihailemasta suvusta hieman selvää.

Saavun Tonavaa pitkin Balkanin jylhään vuoristoiseen seutuun nimeltä Sumandija. Nykyisin se kuuluu Montenegroon mutta 1700-luvulla se oli Serbiaa tai Ottomaanien valtakuntaa. Vasojevići heimoa oli muuttanut alueelle ja vuonna 1658. He liittyivät osaksi Venetsian tasavaltaa taistellen samalla ottomaanien valtakuntaa vastaan. Heimon keskuudessa suurperheet muodostivat zadrugan eli klaanin, jota johti päämies. Avioituessaan naiset siirtyivät miehensä zadrugaan. Verikosto ja sukusodat olivat vuoriston arkipäivää ja taistelu ottomaaneja vastaan.

Uroš Predić 1889: Herzegovinan alueen pakolaiset

Merkittävään asemaan nousi Vojnović-klaani, josta polveutuu joukoittain serbialaisia sukuja. Tässä ryhmässä oli zadruga, johon kuului Petar Jovanović perheineen. Hänellä oli poika nimeltä George Petrović, lempinimeltä Karađorđe eli Musta-George, joka paimensi sikoja ja vuohia. Hän muutti 1787 Itävaltaan ja loi siellä sotilasuran. Palattuaan Serbiaan, Karađorđe toimi karjakauppiaana. Hänet valittiin johtamaan serbien kansannousua, joka johti maan itsenäistymiseen 1808. Sankariksi noussut Karađorđe valittiin maan päämieheksi. Kilpailijansa Miloš Obrenovićin toimesta Karađorđe tuli murhatuksi vuonna 1815. Kahden kuninkaallisen suvun Karađorđevićin ja Obrenovićin välinen valtataistelu leimasi Serbiaa seuraavat sata vuotta.

Dynastian perustajat Karađorđe ja Jelena Petrović

 

Toisin sanoen, mitä luulette: olisiko Osmo Durchman pettynyt, jos olisi tiennyt Serbian kuninkaallisten esi-isän olleen 1700-luvun lopulla sikopaimen, jonka sukua ei pääse sen pidemmälle taaksepäin? Sukutaulua voi silmäillä täältä.

Jugoslavian viimeinen kuningas 1941-45 oli Peter III, Karađorđević. suvun nykyinen päämies Aleksandar Karađorđevic asuu Belgradin lähellä Deli Dvorissa, Serbian kuninkaallisen perheen kesäasunnossa.

Sumandija 4.12.

Teitä tervehtii

Arkistopeikko Lussi

Sukututkijan Joulukalenteri 3.12.2016

Ratsumies väittää koko ajan ettei eksy. Hän kuulemma tuntee hyvin Euroopan, koska retkeili täällä aika paljonkin vuosina 1618-1648. Hmm.. mitä siitäkin tulisi ajatella? Mystinen tyyppi.

Uudenvuoden konserttia odotellessa…

Wien on aina Wien. Sinne siis ratsumme suuntaa! Uusi vuosi käynnistyy miljoonissa kodeissa Itävallasta Wienin filharmonikoiden Uuden vuoden Strauss-konsertilla. Jo useamman vuosikymmenen ajan tv:n edessä on taputettu Radetzky-marssin tahtiin ja saatu tulevalle vuodelle keinuvat tahdit ”Tonava kaunoisen” sävelin. Ja myös Garmisch-Partenkirchenin mäkiviikon osakilpailuun, joka tunnetusti alkaa heti konsertin jälkeen. 

Palaamme wienervalsseja edeltäneeseen aikaan ja vuoteen 11.2.1762, jolloin Itävallassa vihittiin muuan toivoa täynnä oleva nuori pari. Vihkitodistuksessa lukee näin:

Kunnianarvoisa Johann Michael Strauss, hänen ylhäisyytensä kenttämarsalkka, kreivi von Roggendorfin palveluksessa, kastettu juutalaiseen uskoon, naimaton, syntynyt Ofenissa, Wolf Straussin ja vaimonsa Theresian laillinen poika, molemmat juutalaisia. Puoliso: Kunniallinen ja hyvämaineinen Rosalia Buschin, syntynyt Gföllissä, Ala-Itävallassa, entisen metsästäjän Johann Georg Buschin ja Eva Rosinan laillinen tytär.

Wienin Musikvereinin Kultaisessa Salissa ovat soineet vuoden ensimmäisenä päivänä Straussin sävelet aina vuodesta 1939 alkaen. Se oli aikaa, jolloin Natsi-Saksa valtasi Itävallan ja Wienin filharmonikoista erotettiin kaikki juutalaiset.

Kuten arvata saattaa, Johan Strauss vanhemman isoisän vihkitodistus oli kipeä löytö Natsi-Saksan rotupuhtautta vaaliville sukututkijoille. Straussien maailmankuulu sukudynastia haluttiin nähdä arjalaisena… ja mitä löytyi: juutalainen kantaisä. No mitä tehtiin? Oltiin ihan hiljaa ja väärennettiin vanhaa vihkimerkintää siten, ettei siitä kävisi ilmi juutalaisuus. Mutta eihän suvun menneisyys muutu lähteitä väärentämällä! Naurettavaa.

Straussin suku on aivan uskomaton. Kuuluisia säveltäjiä löytyy useassa sukupolvessa ja jokainen heistä on vieläpä täysin ansainnut kuuluisuutensa. Unkarinjuutalainen Johann Michel Strauss voi olla ylpeä jälkeläisistään. Me kaikki voimme olla, sillä maailma olisi paljon ankeampi paikka ilman tätä sukua.

Klikkaa sukutaulu suuremmaksi

Musiikin parissa puuhailee myös Johann Strauss vanhemman jälkeläinen, lakitieteen tohtori Eduard Strauss (s.1955), joka muuten selvittelee vapaa-ajallaan sukunsa historiaa. Siinäpä on hyvä harrastus!

Wien 3.12.

Tervehtien

Arkistopeikko Lussi