Avioliitoista eräässä maalaispitäjässä

Tarvasjoen saarnahuonekunta sai oman pappinsa vasta vuonna 1772, kun herra Henrik Hammaren nimitettiin Turun tuomiokapitulin toimesta tähän virkaan. Vuodesta 1774 lähtien Hammaren ryhtyi pitämään tälle Euran kappelina tunnetulle seurakunnalle rippikirjoja sekä kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloita. Tätä aikaisemmat Tarvasjoen aluetta koskevat tiedot löytyvät emäseurakunta Marttilasta.

Syystä tai toisesta vihittyjen luetteloita ei pidetty Tarvasjoella 1787-1789 eikä 1794-1800. Tämän jälkeen luettelot kuitenkin jatkuivat katkeamattomina aina nykypäivään saakka. Tarvasjoki 700 vuotta -luentosarjaan kuuluneessa esityksessäni olivat tarkastelussa vihkimiset aina vuoteen 1874 saakka.
Tuon ajan kuluessa Tarvasjoen kirkossa vihittiin kaikkiaan 732 pariskuntaa. Koska vihkiminen tapahtui pääsääntöisesti aina morsiamen kotiseurakunnassa, lähdin tarkastelemaan sulhasten kotipaikkoja. Vanhan käsityksen mukaan sulho löytyi lähes poikkeuksetta joko kotipitäjästä tai sen rajanaapureista. Olisiko siis niin, että pienessä maaseutupitäjässä tämä pitäisi paikkansa.

Edellä mainittujen 732:n avioparin seulomiseen käytin Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokantaa, mistä löytyvät Tarvasjoen vihityt aina vuoteen 1881. HisKi-tietokantaa liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä, sillä se on suurelta osin kopion kopio. Toisin sanoen alkuperäiset luettelot kirjoitettin aikoinaan puhtaaksi Sukututkiusseuran toimesta mustiin vahakantisiin vihkoihin. Näitä vihkoja vanhemman polven sukututkijat kutsuivat nimellä Mustat Kirjat. Kun internetin aikakausi koitti 1990-luvun puolivälissä, kehitettiin HisKi-tietokanta.

Sen sisällöksi tulivat em. Kastettujen, vihittyjen, haudattujen sekä myös muuttaneiden luettelot. Tietokoneelle syötettiin vapaaehtoistyöntekijöiden voimin tietoja Mustista Kirjoista. Näin mahdolliset kopiointivirheet Mustissa Kirjoissa jäivät myös HisKiin ja samalla tuli joukko uusia virhetulkintoja. Tämän takia HisKi ei ole lähdemateriaalia, vaan se on hyödyllinen apuväline varsinkin aloittevalle sukututkijalle.

Tarvasjoen vihittyjen luettelosta löytyi siis 732 pariskuntaa. Sulhasista peräti 516 asui vihkihetkellä Tarvasjoella. Naapuriseurakunnista eli Liedosta, Prunkkalasta (nyk. Aura), Karinaisista, Marttilasta ja Paimiosta oli morsianta tullut hakemaan 151 miestä. Tätä kauempaa sulhoja oli ainoastaan 65 kappaletta. Morsiamen kotipitäjää tai sen rajanaapureita kauempaa oli siis löytynyt reilut kahdeksan prosenttia sulhasista. Näin ollen voidaan pitää hyvin perusteltuna ainakin piskuisen Euran kappelin osalta sitä, että ennen kulkuyhteyksien merkittävää parantumista kosiomatkat olivat sangen lyhyitä.

Pisimmän matkan alttarille teki vuonna 1825 Rengon kappalaisena 1816-1827 toiminut Anders Lunden, joka oli syntynyt Kalannissa. Hän oli jo lähes 50 vuoden ikäinen viedessään vihille Kallelan kylässä asuneen muurarimestarin tyttären, Marian. Pariskunnalle syntyi kaksi poikalasta, joista ainakin toinen menehtyi avian pienenä. Kalannissa vuonna 1777 syntynyt Anders Lunden erotettiin pappisvirastaan 1828 ja hän asui loppuelämänsä Kallelassa perheensä kanssa.
Toinen pitkämatkalainen oli renki Juho Simonpoika, sillä hän asui vihkimisen aikaan Askaisten Kauppisten kylän Laperlassa. Hän puolisokseen tuli piika Liisa Aatamintytär. Juhon mieltymys juuri tarvasjokelaiseen naiseen lienee helposti selitettävissä; hän oli itsekin syntynyt Euran kappeliseurakunnan Suitsulan kylässä helmikuussa 1817.

Turun kaupungista Tarvasjoelle matkasi 12 sulhasta. He edustivat lähinnä lähinnä käsityöläisiä poikkeuksena merimies Ekendal, renki Jacobsson ja aliupseeri Briha.


Pitämäni esityksen voit katsoa tältä Youtube-videolta.


Juha Vuorela

Anders Kultaseppä

Koska olen harvinaisen tumpelo ja kaikin puolin käsityötaidoton ihminen, harva esi-isä on kiinnostanut minua niin paljon kuin 1500-luvulla Turussa vaikuttanut Anders Kultaseppä. Nimensä mukaisesti Anders nimittäin toimi käsityöläisammatissa. Toisin kuin tällä jälkeläisellään, hänellä oli sorminäppäryyttä ja taitoa luoda kauniita, arvokkaita esineitä. 

Moisessa taidossa on mielestäni aina ollut jotain suorastaan maagista. 

Mitä tiedän Anders Kultasepästä, isoisäni isästä 14 polven takaa? 

Anders tunnetaan Turun pormestarina 1532. Tiedämme myös, että hänen puolisonsa nimi oli Elin Ragvaldsdotter. Anders on ammattikunnalleen tyypilliseen tapaan ilmeisesti ollut kohtalaisen varakas, koska hänen naimakauppansa ei ollut ollenkaan huonommasta päästä. Elinin isä Ragvald oli ilmeisesti Raaseporin kihlakunnan tuomarin Björn Ragvaldinpojan sisarenpoika. Elinin äidin etunimeä emme tiedä, mutta hänen patronyyminsä oli Olofsdotter ja sukunimi Djäkn. Anders Kultasepän puolison Elinin äidinäiti oli valtakunnan korkeinta aatelia, Birgitta Henriksdotter Svärd.  

Kultasepät olivat käsityöläisten eliittiä. Vuoden 1571 verotietojen mukaan turkulaisten käsityöläisten keskivarallisuus oli 58 markkaa. Kultaseppien verotettava omaisuus oli huomattavasti suurempi, 115 markkaa.  Varallisuutensa turvin monet kultasepät myös harrastivat sivutoimista rahanlainausta ja kaupankäyntiä. 

Vertailun vuoksi - piika tienasi vuodessa vain 8-12 markkaa. 

Kultaseppien korkeasta asemasta kertoo myös se, että usein he Anders Kultasepän tavoin nousivat kaupungin luottamustoimiin. 

Historian hämärissä takahuoneissa eläneet esivanhempamme herättävät kysymyksiä, kiehtovat mielikuvitusta, härnäävät olemuksellaan. Valitettavan usein he kiinnostavat sukututkimusharrastajaa enemmän kuin elävät sukulaiset. Minkä näköisiä he olivat? Olivatko luonteeltaan tiukkoja vai ystävällisiä, lankesivatko samoihin inhimillisiin sudenkuoppiin kuin me? Ajattelivatko he koskaan jälkipolviaan tai tulevaisuutta ylipäänsä, mittailivatko paikkaansa maailmankaikkeudessa? 

Kysymyksiä olisi, mutta vastauksia saa harvoin, jos koskaan. 

Olen usein miettinyt esimerkiksi sitä, mahtoiko Anders olla suomalainen vai tuliko hän jostain ulkomailta. Niukat historialliset lähdemaininnat eivät anna tästä mitään viitteitä. Niinpä olinkin suorastaan töpinöissäni, kun löysin Visa Immosen kirjan "Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä." Tähän kauniiseen kirjaan on koottu tietoa jalometallituotteiden valmistuksesta ja käytöstä maassamme 1200-1600. 

Vaikka kirja ei pettymyksekseni nostanutkaan Anders Kultaseppää suuresta tuntemattomuudesta - hänet mainittiin kerran, Turun pormestarina - on kirja keskiajan ja uuden ajan alun kultasepistä kiinnostuneelle suoranainen löytö. Jos esi-isissäsi on tuon ajan kultaseppiä, on Immosen kirja sinulle, no - kultakaivos. Vuosien 1371 ja 1600 väliseltä ajalta on säilynyt 66 Suomessa työskennelleen kultasepän nimet. 

Immosen kirjan sivuilta moni heistä nousee esiin, niin Sven Kultaseppä, Ablunia Hopiaseppälä, Baltzar Wulff kuin Samuel Lidskoukin. 

Monien kultaseppien nimet kuulostavat ulkomaalaisilta. En pitäisi tavattomana, että Anders Kultaseppäkin oli saksalaista alkuperää. Saksalaisten kultaseppien määrä oli maassamme suurin 1300-luvulla, minkä jälkeen heidän määränsä väheni. 1500-luvulla saksalaisten kultaseppien lukumäärä jälleen alkoi kasvaa. Kenties Anders oli yksi heistä? 

Anders Kultaseppä kuoli noin vuonna 1557. Iäkkäänä miehenä hän tuskin kovin suuresti pääsi osalliseksi ylellisyystavarabuumista, jonka Juhana-herttuan aika Turun linnassa kultasepillekin toi 1550-1560. Ammattiuransa kukkeimpina vuosina hän sijaan joutui seuraamaan, miten Juhanan isän, Kustaa Vaasan edistämä uskonpuhdistus heikensi kultaseppien asemaa vähentämällä oleellisesti kirkkojen esineistöä. Pieneksi kostoksi tästä Anders hyvinkin saattoi viimeisillä hetkillään huahtaa esirukouspyynnön kultaseppien suojeluspyhimykselle Eligiukselle. 

Sukututkimuksen uusia tuulia Seinäjoella

Runsaan viikon kuluttua, lauantaina ja sunnuntaina 12.—13.3.2016 Seinäjoella järjestetään Suomen ensimmäinen valtakunnallinen sukututkimus & genomitieto -tapahtuma. Aiheeseen paneudutaan seminaarissa ja kolmessa keskustelutyöpajassa. Nyt kannattaa lähteä Seinäjoelle kuulemaan alan viimeisimmästä tutkimuksesta sekä tutustumaan geneettisen sukututkimuksen perusasioihin.

Lauantaina 12.3.2016 Sukututkimuspäivien seminaarissa tarkastellaan neljän esitelmän valossa ajankohtaista tutkimusta, joka liittyy genomitiedon käyttämiseen sukututkimuksessa. 

Oulun yliopiston vararehtori, professori Olli Silvén käsittelee aihetta ”Esivanhempien juuria paikantamassa yDNA- ja autosomaalitiedon varassa”. Hän pohtii DNA-tiedon mahdollisuuksia suullisen perimätiedon varmentamisessa ja alkuperähypoteesien rakentamisessa. Silvénin aineistona on Ruotsin metsäsuomalaisen sukunimen muuttuminen lappilaiseksi sukunimeksi ja hän pyrkii toteennäyttämään hypoteesinsa yhtäältä autosomaalipohjaisella sukunimivarmistusta ja toisaalta Y-kromosomin DNA-vertailun avulla. 

Esitelmässään ”Tawast-sukujen yDNA-tutkimus” Hannu Tawast esittelee jo vuonna 1999 alkaneiden Y-kromosomin DNA-vertailuun pohjautuvien tutkimusten tuloksia, joilla on pyritty saamaan selvyyttä Tawastien rälssisuvun mieskantaiseen polveutumiseen.

Valtiotiet. lis. Erkki Nenonen käsittelee esitelmässään ”Mitä mtDNA kertoo Sursill-sisaruksista ja heidän äidistään” mitokondrion DNA:n avaamia mahdollisuuksia varmistaa, ovatko Sursillin suvun varhaisimmat polvet todella sukua toisilleen kuten asiakirjalähteet antavat ymmärtää. Tähän mennessä jo varmistunut, että ainakin kaksi Östen Sursillin tyttäristä ovat sisaruksia keskenään.

Fil. tri Marja Pirttivaara päättää seminaarin esitelmällä ”Genomitieto sukututkimuksen apuna maailmalla”. Hän selostaa tuoreita tutkimuksia, joissa genomitietoa on menestyksellisesti käytetty sukututkimuksen edistämisessä.

Sunnuntaina 13.3.2016 tapahtumassa on kolme 1,5 tunnin keskustelutyöpajaa, joissa yhdessä kysellen ja keskustellen pureudutaan genomitiedon käytön perusasioihin. Marja Pirttivaara toimii kaikkien kolmen keskustelutyöpajan vetäjänä.

Sunnuntain ensimmäisessä työpajassa ”Karjalaiset sukujuuret” keskustellaan sukututkimuksen ja genomitiedon yhdistämisestä karjalaisen historiatiedon valossa. Työpajassa saadaan uutta tietoa karjalaisesta sukuhistoriasta ja väestön liikkumisesta. Paikalla ovat asiantuntijoina Erkki Kiuru ja Ahti Kurri.

”Pohjanmaan muuton monet muodot” -työpajassa pohditaan, miten DNA kertoo omalla tavallaan alueen asutushistoriasta, ihmisten liikkumisesta ja sukujen yhteyksistä. Työpajassa käsitellään eräitä tunnettuja pohjalaissukuja ja Pohjanmaan asutushistoriaa genomitiedon valossa. Siellä myös tarjotaan vinkkejä siitä, miten tutkimuksissa kannattaa edetä. Asiantuntijoina työpajassa toimivat Ilkka Salo ja Aila Yli-Hakola.

Keskustelutyöpajassa ”Vesiä pitkin Hämeen sydänmaille” tarkastellaan, miten hämäläisten vesireittien vaikutus näkyy väestön DNA:ssa. Näin on esimerkiksi Vesilahdessa, missä on viime vuosina verrattain runsaasti hyödynnetty genomitietoa yhdessä sukututkimuksen kanssa sukujen liikkumisen tutkimisessa. Keskustelua johdattelevat ja kysymyksiin vastaavat Risto Hyvätti ja Riikka Piironen.

Tapahtuman tarkka ohjelma on ladattavissa Suomen Sukututkimusseuran verkkosivustolta.

Tervetuloa Seinäjoelle Valtakunnallislle Sukututkimuspäiville tutustumaan sukututkimuksen uusiin tuuliin!

P. T. Kuusiluoma

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja