keskiviikko 8. maaliskuuta 2023

Pyövelin kivittäminen

Plakaatti pyöveleiden kivittämisestä. KA (Turku), Kruunusarja.
Turun pyövelinä vuosina 1669─1670 toimineelta Matts Bertilssonilta kysyttiin marraskuussa 1669, pystyisikö hän mestaamaan miekalla. Hän sanoi, ettei ollut aiemmin mestannut sillä, mutta oli valmis yrittämään, sillä hänen olisi kuitenkin tehtävä se ennemmin tai myöhemmin. Miekka oli myönnetty piilukirveen sijaan mestausvälineeksi nimenomaan huoruudesta mestattavan ylioppilas Sigfridus Simoniksen omasta pyynnöstä. Mestaus epäonnistui ja kaupungin parturit joutuivat kantamaan Sigfriduksen pois paikalta parantaakseen hänet. 

Juttu ei päättynyt tähän. Raastuvan vahtimestari Hemming Mårtensson kertoi seuranneensa vankia täytäntöönpanopaikalle torille ja seisseensä sitten ringissä muiden kanssa katsomassa toimitusta. Hemmingin vaimo oli nähnyt raatihuoneen portista pyövelin juoksevan suuri joukko väkeä perässään raatihuoneen ohi. Toimituksen epäonnistumisesta raivostunut väkijoukko oli ajanut pyöveliä takaa kivet käsissään Kuninkaankadulle, jonne hänet oli pahoinpidelty ja jätetty makaamaan. Vaikka Matts Bertilsson sai useita haavoja päähänsä, hän itse uskoi paranevansa. Monet ringissä seisseiden todistajien mukaan ensimmäinen kivi oli lentänyt ringin takaa kansanjoukosta. Oikeus ei lopulta tuominnut ketään pyövelin kivittämisestä, sillä siihen osallistui ilmeisen suuri joukko turkulaisia. 

Turun pyövelinä vuosina 1695─1696 toiminut Erik Bengtsson Liten oli kotoisin Ruotsista. Hän käyttäytyi mestauksessa harhaoppisesti puremalla ensin miekkaansa ja pistämällä sen sitten hiekkaan. Mestattava Robert Såger oli nimittäin sanonut, ettei miekka pystyisi häneen. Pyöveli kertoi oppineensa esivanhemmiltaan, että tuomittu ei voinut ”kuurouttaa” miekkaa, mikäli pyöveli toimi, kuten Liten oli toiminut. Kun Liten käyttäytyi muutenkin sopimattomasti, erotettiin hänet virasta.

Hänen uransa pyövelinä ei kuitenkaan päättynyt tähän, sillä hänet valittiin Karlskronan pyöveliksi. Mikko Moilasen (Suomen pyövelit, 2019) mukaan hän ei osannut sielläkään hoitaa leiviskäänsä kunnialla. Joulukuun toisella viikolla 1699 hänen piti mestata ja polttaa roviolla kruunun laivamies Roos. Liten Epäonnistui mestauksessa ja joutui lyömään kirveellä useita kertoja, ennen kuin Roosin kaula katkesi. Tämä sai väkijoukon levottomaksi, sillä Roos tunnettiin ja hänestä pidettiin. Roos ennätti lisäksi uhota, että hänen toverinsa kostaisivat pyövelille, jos hän epäonnistuisi mestauksessa.

Liten ennätti tuskin laskea kirvestään, kun ensimmäiset kivet jo lensivät väkijoukosta. Kaupungin vahtimestari huusi moneen kertaan, ettei pyöveliä saanut kivittää. Liten pakeni lopulta metsässä olleeseen kivimajaan, jonka luo kivittäjät saapuivat ja sanoivat, että täällä on se koira, joka otetaan hengiltä. Hän sai jälleen kivisateen niskaansa ja eräs väkijoukosta löi Litenin takaraivoon kuolettavan iskun kivellä.

Kuningas Kaarle XII oli antanut vajaa vuosi aiemmin tammikuussa 1699 asetuksen, jolla hän nosti pyövelit kunniallisiksi kansalaisiksi. Heitä ei saanut kohdella halventavasti eikä sulkea yhteisöelämän ulkopuolelle. Heidät tuli ymmärtää oikeudenhoidon välttämättömäksi osaksi, sillä he käyttivät esivallan miekkaa. Vain muutama viikko Litenin kuoleman jälkeen kuningas antoi 24.5.1700 uuden asetuksen pyöveleiden koskemattomuudesta. Kansa ei saanut ottaa oikeutta omiin käsiinsä, vaikka toimitus olisi epäonnistunut, vaan pyöveli tuli tuomita lain mukaan. Jos joku teki vielä niin, uhkasi häntä itseään kuolemantuomio. Litenin surmannut mies mestattiin ja eniten kiviä heittänyt sai juosta kujanjuoksun. Litenin kuolemasta oli siis lopulta hyötyä ammattikunnalle!

Veli Pekka Toropainen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 4/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti