Kuolleeksi julistetut

Tytöt laskevat kukkakimput arkulle hautajaisissa 1930-luvun alussa. Kuva: Museovirasto.

Kuolleeksi julistamisella tarkoitetaan tuomioistuimen päätöstä siitä, että kadonnutta henkilöä on pidettävä kuolleena. Päätöksessä määritellään päivämäärä, jolloin henkilön katsotaan kuolleen. Ensimmäinen laki kuolleeksi julistamisesta säädettiin keisariaikana vuonna 1901 (Laki kuolleeksi julistamisesta 15/1901). Tätä ennen kuolleeksi julistaminen perustui vuoden 1734 lain naima- ja perintökaariin (Ruotzin Waldacunnan Laki Wuonna 1734) sekä niiden myöhempiin muutoksiin. Naimakaaren 13. luvussa säädettiin, että yli kuusi vuotta kadoksissa olleen kadoksissa olleen miehen puoliso saattoi saada luvan uuteen avioliittoon. Lain perintökaaren 15. luvussa puolestaan määrättiin, että vainajan kadoksissa ollut perillinen menetti oikeuden perintöön oltuaan poissa 20 vuotta.

Vuoden 1901 lain mukaan kuolleeksi julistaminen oli mahdollista, jos vähintään kymmenen vuotta oli kulunut siitä, jolloin esimerkiksi kadonnut henkilö tiettävästi oli viimeksi ollut elossa. Jos henkilö oli täyttänyt 85 vuotta, julistaminen voitiin kuitenkin tehdä jo viiden vuoden jälkeen katoamisesta. Mainittua lakia muutettiin useita kertoja, kunnes vuoden 2005 laki kuolleeksi julistamisesta kumosi vanhan lain (Laki kuolleeksi julistamisesta 127/2005).

Kuolleeksi julistamista koskevan asian käsitteli se maaseudun kihlakunnanoikeus tai kaupungin raastuvanoikeus, jonka tuomiopiirissä kadonneella henkilöllä oli viimeksi ollut kotikunta. Jos henkilöllä ei ollut kotikuntaa Suomessa, hakemukset käsitteli Helsingin raastuvanoikeus. Varhaisimmat kuolleeksi julistamisasiat löytyvät tuomioistuinten varsinaisasiain pöytäkirjoista, ja myöhemmin hakemusasioista.

Hakemuksen kuolleeksi julistamisesta jättivät yleensä vainajan omaiset. Vuoden 1930 jälkeen myös virallinen syyttäjä saattoi tehdä hakemuksen saatuaan määräyksen maaherralta. Tällöin paikallinen alioikeus saattoi julistaa kuolleeksi joukon henkilöitä, joista ei vuosiin oltu saatu elonmerkkejä.

Suomen Sukututkimusseuran SukuHaku-aineistopalvelusta löytyy Kuolleeksi julistetut -hakemisto Suomen Virallisessa Lehdessä kuolleeksi julistamismenettelyssä kuulutetuista henkilöistä. Hakemisto kattaa kuulutukset vuosilta 1905–1954 ja sen käyttö vaatii kirjautumisen SukuHakuun, joka on Seuran jäsenpalvelu. Palvelussa hakemistoon voi tehdä hakuja esimerkiksi nimen tai paikan mukaan. Seuran vanhoilta verkkosivuilta aiemmin löytynyt kuolleeksi julistettujen tietokanta ei ole enää käytettävissä. Lisätietoja kuolleeksi julistamisista saattaa löytyä tuomioistuinten pöytäkirjoista, kuten edellä viitattiin. SukuHaussa olevien viitetietojen perusteella julkaistujen kuulutusten tiedot voi tarkistaa Kansalliskirjaston digitoimista Suomen Virallisista lehdistä.