Ryynästen Sukuseura järjesti viime viikonloppuna tyylikkään kolmipäiväisen sukukokouksen Espoon Hanasaaren Kulttuurikeskuksessa. Perjantaina oli kiinnostavan tuntuinen seminaari, joka liittyi sukukirjan tekemiseen ja sukuseuran omaan sukukirjahankkeeseen. Se on vastikään saanut uutta tuulta alleen puheenjohtaja Erkki Ryynäsen johdolla. Toisena päivänä oli sukujuhla, vuosikokous ja juhlaillallinen sekä kolmantena päivänä purjehdus. Minulla oli kunnia esittää sukujuhlassa juhlapuhe.
Sukukokoontumiset ovat suvustaan kiinnostuneille merkityksellisiä tilaisuuksia. Totesin puheessani mm. seuraavaa:
"Suvun jäsenen näkökulmasta suvun yhteiset kokoontumiset ovat tärkeitä erityisesti niiden elämyksellisyyden vuoksi. On tärkeää tavata sukulaisia, kohdata uudelleen jo tutuksi tulleita ja löytää uusia. Monille merkitsee paljon myös se, että voi isolla joukolla kokoontua yhteen sellaisten kanssaihmisten kanssa, joiden tietää polveutuvan samasta juuresta kuin itsekin. Sukujuhlassa yhteenkuuluvuuden ilmapiiri tiivistyy parhaimmillaan niin, että siitä voi ammentaa sukutunnetta tarpeen mukaan vielä juhlan jälkeenkin."
Minä olen ehtinyt katsella suomalaista sukututkimuskenttää noin 34 vuoden ajan. Olen ollut Suomen Sukututkimusseuran jäsen vuodesta 1982 ja kuulunut Seuran johtoon jo melkein kymmenen vuotta. Tuona aikana olen käynyt puhumassa aika monessa sukuseurassa ja minulle on syntynyt käsitys, että Seura ja sukuseurat tuntevat huonosti toinen toisensa. Erilaisista syistä johtuen sukuseurat eivät ole löytäneet Suomen Sukututkimusseuraa omaksi valtakunnalliseksi edunvalvojakseen, vaikka Seurasta löytyy mitä parhain asiantuntemus juuri sukuseurojen keskeisimpien toimintamuotojen - monipuolisen sukutukimuksen, sukututkimusrekisterien ylläpitämisen ja sukukirjojen julkaisemisen - alueella. Sukujuhlaneuvonnan Seura suosiolla jättää sen alan asiantuntijoille.
Vikaa on niin sysissä kuin sepissäkin. Suomen Sukututkimusseura ei ole oman käsitykseni mukaan riittävän selvästi kutsunut sukuseuroja jäsenikseen eikä varsinkaan tarjonnut juuri sukuseuroille räätälöityjä palveluita. Itse olen omalla toiminnanjohtajakaudellani pyrkinyt tekemään Seuraa tykö myös sukuseuroille. Siihen on ollut erittäin hyvä syy kuten Ryynäsillekin sanoin:
"Sukututkimuksen näkökulmasta sukuseurojen ehdottomasti tärkein toimintamuoto on sukukirjojen julkaiseminen. Suomessa julkaistaan vuosittain vajaat 100 sukukirjaa, joista valtaosan kustantaa sukuseura ja iso osa niistä on tuotettu sukuseurojen hankkeina. Varsinaisten sukukirjojen lisäksi meillä julkaistaan laskematon määrä muita sukujulkaisuja, lähinnä monisteina. Sukuseurat muodostavat yksittäisten sukututkijoiden rinnalla merkittävän tutkimusyhteisöjen verkoston. Sukuseura on valmis organisaatio, jolla on valmiudet hyvin tehokkaasti hankkia sukututkimusaineistoa. Suomalaiselle sukututkimukselle on ensiarvoisen tärkeää, että sukuseurat myös aktiivisesti harjoittavat sukutietojen kartuttamista."
Juhlapuheeni varsinaisena aiheena oli hyvä sukukirja. Sen käsitteleminen juhlapuheessa on mielestäni aiheellista:
"Valtaosa suomalaisista suhtautuu positiivisesti sukuharrastukseen yleensä ja sukututkimusta pidetään erittäin hyväksyttävänä toimintana. Meillä arvostetaan korkealle erityisesti sukukirjojen julkaisemista. Elossa olevien henkilötietojen julkaisemista ei koeta ongelmana. Laajoissakin sukukirjahankkeissa on yleensä vain muutamia henkilöitä, jotka haluaisivat kieltää nimeä myöten kaikkien itseään koskevien tietojen julkaisemisen. Huomattavasti suuremmaksi ongelmaksi on muodostunut se, ettei henkilö löydä itseään sukukirjasta lainkaan, vaikka kaiken järjen mukaan niin pitäisi olla. Yleensä tällöin kysymys on siitä, että on julkaistu keskeneräiseksi jäänyt kokonaisuus."
P. T. Kuusiluoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti