Rouvat ja palvelijattaret
Herrasväen nuorten vastakihlautuneiden neitien avuksi julkaistiin 1800-luvulla lukuisia
ohjekirjoja, joissa neuvottiin taloudenpidon ohella kuinka toimia
palvelijattarien kanssa. Asenne oli se, että herrasväki on kaikin tavoin
moraalisesti ja älyllisesti piikatyttöjä ylempänä. Palkolliset olivat
lähes eri rotua kuin sivistyneistö. Vuonna 1885 julkaistiin suomeksi
Mathilda Langletin (1832-1904) kirjoittama teos Perheenemännille, jossa annettiin
seuraavia ohjeita piikojen varalle:
"Palvelustytöt ovat usein siinä luulossa,
ettei herrasväet voisi tulla toimeen heidän avuttansa. Sentähden on hyödyllistä,
että sattuvassa tilaisuudessa huomautetaan, ettei heilläkään olisi
toimeentuloa, jolleivat saisi olla herrasväen
palveluksessa. Jos nyt isäntäväki päättäisi koneiden avulla toimittaa kaikki
tehtävänsä, niin mistä he sitte saisivat leipää, nämä nuoret tytöt, jotka nyt
niin helposti voivat ansaita elatuksensa."
 |
| Pilakuva röyhkeästä sisäköstä ja emännästä Liekki-lehdessä |
"Perheenemännän tulee hänen aina pitää itseänsä ikään kuin äitinä
niille nuorille tytöille, joita hän ottaa palvelukseensa. Silloinkin, kun
palkollinen on vanhempi kuin perheenemäntä, voidaan suurella varmuudella otaksua
viimeksimainitun olevan siveellisesti korkeammalla, jonka ohessa hänen laajempi
sivistyksensä on antanut hänen järjellensä kehityksen, joka on paljon etevämpi
kuin palkollisen. Hänen velvollisuutensa ja oikeutensa on vaikutusvoiman
käyttäminen omaksi ja palkollisten hyväksi, jotta hän voi tehdä niistä kunnon
ihmisiä."
"Lukot ja salvat eivät auta, jos palvelustytöt tavasta tai halusta
tahtovat mennä ulos illalla ja tahtovat hankkia itselleen ihailijoita. Vakavat
nuhteetkaan eivät aina auta. Aina on paras saada palvelijattaren ilmoittamaan
tuon välttämättömän ”sulhasen” ja sallia tämän käydä tervehtimässä, muutoin
kohtaa hän tätä epäilemättä salaisesti tahi seisoo portilla lavertelemassa
tämän kanssa. Monesta tuntunee ikävältä jonkun ”Kallen” tai ”Matin”
näkeminen istumassa keittiössä tahi palvelijattaren huoneessa
sunnuntaiehtoopuolina, mutta asianlaita nyt on sellainen, että elämässä
on melkein yhtä paljon tukaluutta kuin hauskuuttakin. Tämä tukaluus on
kuitenkin vähempi kuin se, että meitä petetään. Kaikki tämä on tietysti sanottu
samansäätyisestä rakastajasta kuin tyttökin on. Mutta joskus asia ei olekaan
sellainen, ja niissä kodeissa, joissa on nuoria herroja, käy palvelustyttöjen
siveyden silmälläpitäminen kahdenkertaisesti vaikeammaksi."
Tultaessa
1900-luvulle hupilehdet täyttyivät kaksimielisistä vitseistä, joissa herrat ja
sievät palvelijattaret kuhertelivat keskenään. Usein arvellaan, että
piiat olivat isäntien armoilla maalaistaloissa. Mutta paljon suurempi riski hyväksikäytölle
olivat 1800- ja 1900-lukujen suljetut kaupunkiasunnot, joissa nuori palvelustyttö joutui olemaan kahden herran tai nuorten herrojen kanssa. Jos palvelijatar
vieteltiin tai häntä hyväksikäytettiin, niin tilanteen paljastuessa voitiin syy vierittää palvelijattarelle
itselleen: tämä oli vietellyt miehen, sillä kuten Perheenemännän käsikirjakin
sanoi, herrasväen rouvat ja
neidit olivat siveellisempiä kuin palkolliset, joilla oli suurempi luontainen taipumus siveettömyyteen.
Päivän Piikafakta:
 |
| Klikkaa Päivän Piikafakta suuremmaksi |
Lähteet:
Langlet, Mathilda 1885: Täydellinen käsikirja perheenemännille kaupungissa ja maalla I-II (näköispainos vuodelta 1991, Helsinki, Art House).
Liekki 24.6.1926, 30.12.1925
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti