maanantai 12. joulukuuta 2016

Sukututkijan Joulukalenteri 12.12.2016



Viimeinkin pääsimme kohti itää Arabian aavikolta. Olemme kuuluisalla silkkitiellä. Ratsumme on erinomainen ja ehdotin, että lahjoittaisimme sen Joulupukille. Ratsumies on epävarma ja arvioi, ettei se tule kuitenkaan toimeen Petteri-poron kanssa.

Abu al-Ghazi Bahadur ja karjalaiset

Saavumme tänään Aral-järven eteläpuolelle, nykyisen Uzbekistanin ja Turkmenistanin alueelle, jossa 1600-luvulla sijaitsi Hivan kaanikunta, jota johti vuodesta 1643 kaani Abu al-Ghazi Bahadur (1603-1663) aina kuolemaansa asti. Kaani on merkittävä henkilö eurooppalaisenkin sukututkimuksen historiassa. Hän oli nimittäin itse innokas sukututkija, joka kirjoitti peräti kaksi genealogista teosta: Shajare-i Tarakime (Turkmeenien genealogia 1661) ja Shajare-i Türk (Turkkilaisten genealogia 1665). Ne perustuivat vanhempiin lähteisiin ja suulliseen perimätietoon. Shajare-i Turk käännettiin ranskaksi ja julkaistiin 1726 nimellä Histoire genéalogique des Tatars.

Hivan moskeija ja minareetteja (wikimedia commons)

Pultavan taistelussa Suuren Pohjan sodan aikaan 1709 ruotsalaisia upseereja jäi vangiksi. Upseerit kuluttivat aikaansa vankeudessa, kuka mitenkin. Muutama jopa sukututkimusta tehden. Eräs oppinut buharalainen saneli everstiluutnantti Peter Schönströmille Abu al-Ghazin genealogisen teoksen venäjäksi, jonka tämä tulkitsi saksaksi. Myös toinen vangittu upseeri Philip Johan von Strahlenberg tutustui teokseen. Hän tutki lisäksi vankeutensa aikanaan paikallista kulttuuria ja tapoja sekä julkaisi Ruotsiin palattuaan tutkimuksensa kahtena kirjana.

Hivalaisia miehiä 1800-luvulta
Abu al-Ghazin teokset lähtevät liikkelle eurooppalaiseen perinteiseen tyyliin Aatamista. Keskeisessä osassa on Shaybanidin dynastia, joka hallitsi Buharan kaanikuntaa vuosina 1500-1598. Shaybanidit polveutuvat  Abu al-Ghazin mukaan patrilineaarisesti Tšingis-kaanin (k.1227) pojasta Jotši-kaanista. Mutta niinpä muuten polveutuvat Abu al-Ghazin mukaan myös karjalaiset! Abu al-Ghazi Bahadurin mukaan karjalaisten (kurel) valtakunta kuului niihin, jotka Tšingis-kaanin pojanpoika Batu valtasi. Nuorimmalle veljelleen Siban-kaanille Batu antoi kukistettujen kansojen maista Karjalan ja laajoja alueita Aasiasta. Siban-kaani lähetti Karjalan hallitsijaksi yhden pojistaan. Abu al-Ghazi kirjoittaa:

”Tämä maa jäi pysyvästi Siban-kaanin poikien valtaan. Väitetäänpä, että Karjalan hallitsijat nytkin vielä ovat Siban-kaanin jälkeläisiä. Tämä maa on meistä kaukana, jonka tähden yksin Jumala varmaan tietää, onko tämä väite oikea vai väärä.”

Uskokoon siis ken tahtoo, että Suomenkin karjalaisissa suvuissa olisi pisara Tšingis-kaanin verta!

Hivassa 12.12.

Tervehtien
Arkistopeikko Lussi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti