Viimeinkin pääsimme kohti itää Arabian aavikolta. Olemme kuuluisalla silkkitiellä. Ratsumme on erinomainen ja ehdotin, että lahjoittaisimme sen Joulupukille. Ratsumies on epävarma ja arvioi, ettei se tule kuitenkaan toimeen Petteri-poron kanssa.
Abu al-Ghazi
Bahadur ja karjalaiset
Saavumme tänään Aral-järven
eteläpuolelle, nykyisen Uzbekistanin ja Turkmenistanin alueelle, jossa 1600-luvulla
sijaitsi Hivan kaanikunta, jota johti vuodesta 1643 kaani Abu al-Ghazi Bahadur (1603-1663) aina kuolemaansa asti. Kaani on merkittävä
henkilö eurooppalaisenkin sukututkimuksen historiassa. Hän oli nimittäin itse innokas sukututkija, joka kirjoitti peräti kaksi
genealogista teosta: Shajare-i Tarakime (Turkmeenien genealogia 1661) ja
Shajare-i Türk (Turkkilaisten genealogia 1665). Ne perustuivat vanhempiin
lähteisiin ja suulliseen perimätietoon. Shajare-i Turk käännettiin ranskaksi ja
julkaistiin 1726 nimellä Histoire genéalogique des Tatars.
 |
| Hivan moskeija ja minareetteja (wikimedia commons) |
Pultavan taistelussa Suuren Pohjan sodan aikaan 1709
ruotsalaisia upseereja jäi vangiksi. Upseerit kuluttivat aikaansa vankeudessa,
kuka mitenkin. Muutama jopa sukututkimusta tehden. Eräs oppinut buharalainen
saneli everstiluutnantti Peter Schönströmille Abu al-Ghazin genealogisen
teoksen venäjäksi, jonka tämä tulkitsi saksaksi. Myös toinen vangittu upseeri
Philip Johan von Strahlenberg tutustui teokseen. Hän tutki lisäksi vankeutensa
aikanaan paikallista kulttuuria ja tapoja sekä julkaisi Ruotsiin palattuaan
tutkimuksensa kahtena kirjana.
 |
| Hivalaisia miehiä 1800-luvulta |
Abu al-Ghazin teokset lähtevät liikkelle eurooppalaiseen perinteiseen
tyyliin Aatamista. Keskeisessä osassa on Shaybanidin dynastia, joka hallitsi Buharan
kaanikuntaa vuosina 1500-1598. Shaybanidit polveutuvat Abu al-Ghazin mukaan patrilineaarisesti
Tšingis-kaanin (k.1227) pojasta Jotši-kaanista. Mutta niinpä muuten polveutuvat
Abu al-Ghazin mukaan myös karjalaiset! Abu
al-Ghazi Bahadurin mukaan karjalaisten (kurel) valtakunta kuului niihin, jotka
Tšingis-kaanin pojanpoika Batu valtasi. Nuorimmalle veljelleen Siban-kaanille
Batu antoi kukistettujen kansojen maista Karjalan ja laajoja alueita Aasiasta.
Siban-kaani lähetti Karjalan hallitsijaksi yhden pojistaan. Abu al-Ghazi
kirjoittaa:
”Tämä maa jäi pysyvästi Siban-kaanin poikien valtaan. Väitetäänpä, että Karjalan hallitsijat nytkin vielä ovat Siban-kaanin
jälkeläisiä. Tämä maa on meistä kaukana, jonka tähden yksin Jumala varmaan
tietää, onko tämä väite oikea vai väärä.”
Uskokoon siis ken tahtoo, että Suomenkin karjalaisissa suvuissa
olisi pisara Tšingis-kaanin verta!
Hivassa 12.12.
Tervehtien
Arkistopeikko Lussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti