Sukututkijan Joulukalenteri 24.12.2015

Kuka on Emerentia?

Jouluaaton kunniaksi esittelemme veistoksen, jossa on Pyhä Anna kolmantena. Mutta.. hei, hetkinen? Henkilöitähän on neljä!? Kuka on tuo ylimpänä seisovat nainen, jolla on kirja ja sauva? No, kukapas muu kuin… Emerentia.

Harva lienee kuullut Jeesuksen isomummusta nimeltä Emerentia. Hän oli Pyhän Annan äiti. Raamattu tosin ei tunne Emerentiaa. Varhaisin maininta Emerentiasta löytyykin vasta Josse Baden (1462–1535) vuodelta 1502 olevasta Petrus Dorlanduksen (1454–1507) teoksen Vita gloriosissime matris Anne käännöksestä. Siinä oleva legenda kertoo näin:

”Seitsemänkymmentä vuotta ennen Kristuksen syntymää, eräs hurskas ja kauneudestaan kuulu neito vieraili vanhempiensa luvalla profeetan poikien luona Karmel-vuorella. Hän oli haluton solmimaan avioliittoa kunnes eräs karmeliitoista sai profeetallisen näyn, jossa maassa olevasta juuresta alkoi kasvaa kaksi puuta. Toisesta haarautui kolme oksaa, jotka kaikki puhkesivat kukkaan. Kukista yksi oli puhtaampi ja tuoksuvampi kuin muut… Sitten ääni sanoi: Tämä juuri on meidän Emerentiamme, määrätty saamaan suurenmoisia jälkeläisiä.”

Voiko olla hienompaa genealogista profetiaa?! Toinen lähde mystisestä Emerentiasta on Johan Eck (1486-1543), jonka mukaan Pyhän Annan vanhemmat olivat Stollanus ja Emerentia. Myös kahdessa William Shakespearen näytelmässä (Talvinen tarina ja Henrik VIII) viitataan Emerentian olemassaoloon. Emerentian uskottavuutta heikentää se, ettei Palestiinan Karmel vuorella asunut erakkoyhteisöä ennen kuin vasta 1190-luvulla.

Mystiselle Emerentialle oli siis genealoginen tarve. Annan lisäksi hänelle ja Stollanukselle kehiteltiin toinenkin tytär nimeltä Hysmeria tai Esmeria, jonka jälkeläiseksi on nimetty 300-luvulla elänyt piispa Pyhä Servatius, Maastrichtin suojeluspyhimys. Pyhälle Annallekin kehiteltiin lisää tyttäriä ja esimerkiksi evankelista Johannesta pidettiin Jeesuksen pikkuserkkuna. Vaikuttaa siltä, että myöhäiskeskiajan oppineille tuntui olevan välttämätöntä luoda Pyhän perheen ympärille laaja suku. Ydinperhe oli ajalle perin vieras käsite: Jeesuslapsi tarvitsi setiä, tätejä, serkkuja ja pikkuserkkuja aivan kuten muutkin kunnon ihmiset.

Emerentiaa on kuvattu keskieurooppalaisessa kirkkotaiteessa (Emerentia Selbviert). Oheinen alasaksalainen veistos on vuosilta 1515-1530. Herttaisessa veistoksessa hahmot ovat kuin mistä tahansa perhekuvasta. Onnellinen äiti pitää sylissä lasta, isoäiti on tarttunut vauvan kätösiin, isoäidinäiti katselee hellästi jälkikasvuaan. Näinhän sen kuuluu aina ollakin: Matrilineaarinen sukuketju lapsen - ja tulevan sukupolven - turvana.

Pyhän Emerentian ja leppoisan perhe- ja sukuidyllin myötä voimmekin siirtyä rauhaisaan Joulun viettoon. Me vuorenpeikot kokoonnumme nyt Korvatunturille pitämään Vuorenpeikkojen Pohjoismaisen Sukututkimusseuran vuosittaista kokousta sillä välin kun Joulupukki on kierroksellaan...

Arkistovuorenpeikko Lussi 

Toivottaa Kaikille Oikein Mukavaa Joulua ja Löytörikasta Uutta Sukututkimusvuotta 2016!

Lähde: The Virgin and Child, Saint Anne, and Saint Emerentia. The Urban Master of Hildesheim 1515-1530. The Metropolitan Museum of Art. John Bauer, I julnatten, 1913. Wikimedia Commons.

Sukututkijan Joulukalenteri 23.12.2015

”Familia Lithoviorum”

Palaamme Suomeen ja pohjalaisiin pappissukuihin. Pohjanmaa on Suomen sukututkimuksen kehto. Tunnetusti vuonna 1850 ilmestynyt E.R.Alceniuksen toimittama Genealogia Sursilliana on kotimainen klassikkoteos. Piispa Terserus kirjasi Pohjanmaan tärkeimmät pappissuvut muistiin. Moniin sukuihin verkostoitunut Sursill-suku kiinnosti piispaa eniten johtuen myös hänen opettajansa ja ystävänsä Johannes Bureuksen vuosina 1600-1601 muistiinmerkinnästä koskien Erik Ångermanin ja tämän vaimon Dordin jälkeläisiä Pohjanmaalla.

Gabriel Peitziuksen kopiosta vuodelta 1747 löytyy vielä erilliset selvitykset muistakin pappissuvuista. Tässä esittelemmekin aatonaaton kunniaksi nyt yhden erillisselvityksen nimeltä Familia Lithoviorum. Se esittelee Lithovius suvun kantaperheen: Henricus Laurentii Lithoviuksen ja vaimo Catharina Östensdotter Sursillerskan sekä heidän kolme lastaan Josephuksen, Johanneksen ja Christieruksen.

Jouluna onkin erityisen sopivaa esitellä suku, jonka alkukoti on Turun lähellä Kaarinassa. Turusta julistetaan Joulurauha ja Kaarinassa on Suomen vanhin kirkonpaikka. Kronikka kertoo Lithoviusten taustasta ruotsiksi näin:

Henricus Laurentii Lithovius födder i Finland, en Bondes Son, som bodde en mijl Södostran ifrån Åbo stad, wid ett Träsk, h(vli)ket kallas Lithus Järfwi, och gården äfwen deras Lithus gården i inde Lithovius dictus, blef Past. och Prop. i Limingo 1583 war Past. och Prop. i 32 åhr obiit 1615. Stamfader till Lithovianiska Prest. Familien. Hans hustru (vid pag 9.1.1.) Catharina Östen Erickssons Sursillerskan (dr) h(vil)ken warar fougde i Uhmo, dr och hade 7 döttrar, deraf kallas 7 systrars Slächt Register (lisäys sivussa: stamfader).

Tästä Lithovius-perheestä polveutuu myös Ahlholmin, Hourenius-Hoffrenius-Hoffrénin ja Forbuksen pappissuvut. Lithovius-suvun naisista polveutuu edelleen Cajanusten, Achreniusten, Porthanien, Franzénien, Topeliusten, Julinien, Snellmanien, Bonsdorffien ja Danielsonien sukujen jälkeläisjoukot. Edellisten lisäksi löytyy toki vielä joukoittain muitakin sukuja, tuhansittain.

Kuten havaitaan, niin pohjalaiset pappismiehet tyytyivät suorasanaisiin selvityksiin, joissa sukupolvia merkittiin vasemmalla oleviin sarakkeisiin järjestyksessä a, b, c, jossa a oli 1. sukupolvi jne. Malli periytyi Alceniuksen Sursillianaan. Selventäviä kaavioita ei piirretty. Sen sijaan kerrottiin henkilöiden taustasta ja urasta mihin tällainen malli sopiikin paremmin.

Aatonaaton Terveisin

Arkistovuorenpeikko Lussi

Lähde: Codex Peitzius 1747, Alcenius samling VII, Kansallisarkisto. Kuva: Tiina Miettinen.

Sukututkijan Joulukalenteri 22.12.2015

Ruusujen sota käydään... ruusupensaissa 

 

Siinäpä kerrassaan huima sukupuu 1400-luvun Englannista! Tämä taulu ei ole kovin hyvin säilynyt, mutta poikkeuksellisuutensa ansiosta se kannattaa esitellä. Kyseessähän on tietenkin Ruusujen sota, jota käytiin Englannissa vuosina 1455–1485. 

Yorkien ja Lancasterien suvut on kuvattu osuvasti kahteen ruusupensaaseen. Toinen kukkii tietysti valkoisilla ruusuilla (Yorkien tunnus) ja toinen punaisilla (Lancasterien tunnus). Liput liehuvat, miekat heiluvat katkoen oksia, kädet viittovat, osa taitaa kuherrellakin ruusunkukissa. Draamaa ei tästä piikkisestä sukupuusta totisesti puutu eikä puuttunut tuon aikakauden aatelin elämästä muutenkaan.

Ruusupensaat kasvavat nukkuvien kantaisien kyljistä Raamatun Jesajan profetiaa mukaillen. Toinen on Henrik III (1207-1272) ja toinen oletettavasti Edward III. Pensaikon yläosaan on kuvattu jälkeläiset Edvard IV (York) ja Henrik VI (Lancaster) toistensa vastustajina miekkojaan heilutellen. Sukutaulu on tehty vuosien 1460-1470 välillä. Se kuvaa lähinnä Edvard IV:n (1444-1483) elämää ja sukua.

Ruusujen sodassa olivat siis vastakkain Yorkien ja Lancasterien suvut, jotka polveutuivat samasta Plantagenet-suvusta, joka taas sai alkunsa Edvard III:sta (1312-1377). Oikeastaan kyse oli yhdestä ja samasta suvusta, mutta sen eri sukuhaaroista. Ruusujen sota jos mikä oli sota, jossa sukututkimus tavallaan näytteli yhtä pääosaa.

Taistelevat suvut yhdistyivät, kun Henrik VII Tudor avioitui vuonna 1486 Yorkin Elisabetin kanssa. Siitä alkoi Tudorien valtakausi. Ruusujen sota on aihe, josta esimerkiksi William Shakespeare kirjoitti näytelmänsä Richard II, Henrik IV ja Henrik V. Ja yhä edelleen fiktio jaksaa aiheesta ammentaa. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa nuorison suosima George R. R. Martinin Game of Thrones (suom. Tulen ja jään laulu) kirjojen ja tv-sarjan muodossa.

Sukutaulu näkyy suurempana myös tästä.

Jouluruusuisin Terveisin

Arkistovuorenpeikko Lussi

Lähde: Detail of the bottom section of the roll showing the genealogy of Edward IV. ? A Dominican house in Gloucester: see Sutton p. 139. British Museum.