Keskeytynyt saarna

Turun tuomiokirkon pääkäytävä.

Turun kolmas kappalainen Grels Kulhovius saarnasi antaumuksella Turun tuomiokirkon päiväjumalanpalveluksessa 22. heinäkuuta 1688, kun hänet keskeytti radikaalipietisti Lars Ulstadius ryhtymällä kovaan ääneen lukemaan omaa uskontunnustustaan syytäen siinä ohessa solvauksia luterilaisesta kirkosta ja sen papistosta. Vartijat kävivät käsiksi Ulstadiukseen viedäkseen hänet ulos, jolloin Ulstadius riuhtaisi itsensä vapaaksi niin rajusti, että kaikki repaleiset vaatteet putosivat hänen yltään. Sen jälkeen hän lähti juoksemaan alasti pitkin tuomiokirkon pääkäytävää. 

Lars Andersinpoika Ulstadius (n. 1650–1732) oli kotoisin Oulusta. Hän opiskeli Uppsalassa ja Turussa saaden pappisvihkimyksen vuonna 1680. Ulstadius nimitettiin vielä samana vuonna Oulussa sekä papiston apulaiseksi että triviaalikoulun kollegaksi. Saatuaan voimakkaan uskonnollisen herätyksen hän erosi molemmista viroista vuodenvaihteessa 1683. Hän asui Turussa jo saman vuoden huhtikuussa. Ulstadius noudatti ankaran askeettista elämäntapaa. Hän antoi tukkansa ja partansa kasvaa ja vaatteidensa muuttua rääsyiksi.

Ulstradiuksen kirkkopahennuksen käsittely kesti neljä vuotta. Lopulta hänet tuomittiin kuolemaan, mutta kuningas muutti tuomion elinikäiseksi työvankeudeksi. Tuomiota kärsimään Ulstadius siirrettiin Tukholman Smedjegårdenin vankilaan. Hänet armahdettiin kuningatar Ulriika Eleonooran kruunajaisten yhteydessä vuonna 1719, mutta hän sai omasta pyynnöstään jäädä vankilaan asumaan.

Historiaan jääneen kahden papin kohtaamisen tuntemattomampi osapuoli Grels Kulhovius oli syntyjään turkulainen. Kulhoviuksen kotipaikaksi on arveltu Kulhon saarta, mutta uskoakseni sukunimi viittaa ennemminkin Turun Mätäjärven korttelissa sijainneeseen Kulhon taloon. Grelsin isä oli mahdollisesti talon omistanut Jakob Kulho, joka vannoi porvarinvalan vuonna 1638.

Gregorius Jacobi Culhovius Aboensis kirjoittautui Turun akatemiaan 10. toukokuuta 1673. Hän opiskeli akatemiassa viitisen vuotta, minkä jälkeen hänet nimitettiin Mustion ruukinsaarnaajan virkaan. Mustion seurapiireistä löytyi herra Grelsille puoliso. Hänet vihittiin vuonna 1680 avioliittoon Elisabet Sparfin kanssa (n. 1660–1736), jonka vanhemmat olivat Lohjan Karnaisten vouti Daniel Sparf ja Margareta Hansintytär.

Grels Kulhovius palasi Turkuun vuonna 1683, jolloin hänestä tuli kaupungin kolmas kappalainen. Tuomiokirkon välikohtauksen tapahtuessa heinäkuussa 1688 Kulhovius oli Turussa viimeisiä aikojaan, sillä jo seuraavana vuonna hänet nimitettiin Hämeenkyrön kirkkoherraksi. Kulhovius tuli hyvin toimeen seurakuntalaistensa kanssa Turussa, mutta hämeenkyröläisten kanssa ei sujunut yhtä hyvin.

Kulhovius joutui usein karhuamaan palkkasaataviaan seurakuntalaisilta, jotka puolestaan valittivat kirkkoherran rasittavan rahvasta kymmenysviljan kuljettamisella lähimmän kaupungin sijasta kaupunkiin, missä siitä sai parhaan hinnan. Sotamiehet syyttivät Kulhoviusta siitä, että hän vaati heiltä liikaa papinmaksuja ja oli kohtuuttoman ankara heidän kristinopintietojaan kuulustellessaan. Erään sotamiehen mukaan kirkkoherra näytti pelottavasti elehtien, kuinka paholainen tempaisi hänen sielunsa helvettiin. Kulhoviuksen mukaan sotamiehet kävivät harvoin kirkossa ja vielä harvemmin ripillä, joten hän katsoi velvollisuudekseen yrittää jopa uhkauksin ja pelotuksin saada heidät parantamaan tapansa. 

Kulhoviuksen aika Hämeenkyrössä jäi suhteellisen lyhyeksi, sillä hän kuoli jo vuonna 1695 noin 43-vuotiaana. Hänen leskensä Elisabet Sparf avioitui seuraavana vuonna Hämeenkyrön kirkkoherran apulaisen Jakob Rubelliuksen (k. 1717) kanssa, josta vuonna 1697 tuli Paimion kappalainen. Kulhoviuksen lapsista Daniel kuoli 8-vuotiaana ja Margareta (1683–1748) avioitui vuonna 1701 Piikkiön pitäjänapulaisen, sittemmin Paimion kappalaisen Henrik Sevoniuksen (n. 1675–1740) kanssa.

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 3/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.