Suomen ensimmäinen valokuva

Nobelin talo Turussa, Suomen ensimmäinen valokuva.
Henrik Cajander 1842. Turun museokeskus.

Ensimmäinen Suomessa otettu valokuva esittää Turussa Uudenmaankadun ja Vähä-Hämeenkadun kulmassa sijainnutta Nobelin taloa. Sen otti 3. marraskuuta 1842 lääkäri Henrik Cajander (1804–1848), joka oli saman vuoden kesällä tekemällään Pariisin-matkalla perehtynyt uuteen keksintöön valokuvaukseen, ja innostunut siitä.

Henrik Cajander syntyi Turussa pakkaaja Matts Cajanderin ja hänen vaimonsa Lisa Simonintyttären poikana. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa, Turun akatemiassa ja Helsingin yliopistossa. Cajander toimi Turussa vt. koleralääkärinä vuonna 1831 ja väitteli tohtoriksi 13. kesäkuuta 1832 väitöskirjalla nimeltä ”Koleran epideemisestä luonteesta”. Suomen kaartin pataljoonanlääkärinä Cajander toimi vuosina 1832–1836, jonka jälkeen hän oli Turun piirin piirilääkäri vuosina 1836–1846. Cajanderin puoliso vuodesta 1837 oli kauppiaan tytär Emma Fredrika Amalia Stenwall (1818–1906). Lapsia syntyi neljä.

Cajanderin ottama kuva on daguerrotypia. Kyseisellä menetelmällä otettu kuva aikaansaatiin valoherkäksi käsitellylle hopeoidulle kuparilevylle. Kamerassa valotettu kuva kehitettiin näkyväksi elohopeahöyryssä. Pysyväksi kuva saatiin poistamalla valottumaton hopeajodidi ruokasuolaliuoksella. Kuvattu kohde tallentui peilikuvana. Cajanderin ottamista daguerrotypioista on Nobelin talon lisäksi säilynyt kaksi muuta. Näistä toinen esittää Vartiovuoren tähtitornia ja toinen Cajanderia itseään, molemmat ovat vuodelta 1844. Kaikki kolme kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmaan.

Menetelmän kehittivät ranskalaiset Louis Daguerre (1787–1851) ja Joseph Nicéphore Niépce (1765–1833). Niépcen kuoltua Daguerrea auttoi hänen poikansa Isidore Niépce (1805–1868). Daguerre julkisti keksinnön 19. elokuuta 1839. Ranskan tiedeakatemia osti Daguerrelta oikeudet keksintöön ja vapautti sen koko maailman käyttöön.

Syy, miksi Cajander valitsi ensimmäisten kuviensa kohteeksi – itsensä lisäksi – Nobelin talon ja tähtitornin, on helppo arvata. Hän asui vuodesta 1837 kuolemaansa asti Uudenmaankadulla talossa, joka sijaitsi lähes vastapäätä Nobelin taloa ja Vartiovuoren alapuolella. Isokokoista kameraa ei tarvinnut kuljettaa kauas kotoa. Kuvauskohteena paikallaan pysyvä kohde oli otollinen sen vuoksi, että daguerrotypiamenetelmässä valotusaika oli pitkä, jopa minuutteja. Kuvattaessa muotokuvia käytettiin usein niskatuella ja käsinojilla varustettua tuolia henkilön liikkeistä johtuvan epätarkkuuden estämiseksi.

Empiretyyliä edustanut Nobelin talo valmistui noin vuonna 1840. Sen piirsi ruotsalainen arkkitehti, insinööri, liikemies ja keksijä Immanuel Nobel (1801–1872), joka oli kuuluisan Alfred Nobelin isä. Immanuel Nobel asui Turussa vuosina 1837–1838, jona aikana hän suunnitteli muun muassa sittemmin nimeään kantaneen talon. 

Nobelin talo oli aivan uusi Cajanderin ottaessa siitä historiallisen valokuvansa. Noihin aikoihin siinä asuivat muun muassa kirkkoherra, sittemmin arkkipiispa Edvard Bergenheim perheineen, kauppias Johan Joseph Rignell vaimoineen, kassanhoitaja Alexander Frans Napoleon Pippingsköld, kapteeni Machaon Pippingsköld, professori Pippingsköldin leski Beata Maria Arnell lapsineen, ranskan kielen opettaja Jean Joseph Guinchard perheineen, hovioikeuden registraattori Victor Christian Gylling ja pankin konttorikirjuri Carl Gustaf Wärnhjelm.

Nobelin talosta on jäljellä enää valokuvia. Se purettiin vuonna 1961 pitkällisen riitelyn jälkeen siitä huolimatta, että se sisältyi kaupungin museolautakunnan laatimaan, historiallisesti arvokkaina säilytettäväksi toivottujen rakennusten luetteloon. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Nobelin talon säilyttämisestä. Historiallisten rakennusten suojelijana Turusta ei ole esikuvaksi muille.

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 5/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.