Suomen ensimmäiset naiset

Maarian kirkko syyskuussa 2017. Kuva Juha Vuorela.

Kuka on ensimmäinen asiakirjoissa nimeltä mainittu nainen Suomen alueella? Siinäpä kiintoisa kysymys. Lähteeksi ei kelpaa Kalevalan henkilöt eivätkä muutkaan kansanrunoissa mainitut henkilöt. Naisen nimen tulee siis löytyä sellaisesta asiakirjasta tai muusta lähteestä, joka on laadittu hänen elinaikanaan. Asiakirjan tai muun dokumentin pitäisi myös todistaa mahdollisimman varmasti se, että nainen on elänyt ja toiminut nykyisen Suomen alueella.
 
Maarian kirkon Ingegerd

Ensimmäinen Suomen alueella toiminut nimeltä tunnettu nainen on ollut Ingigerd tai Ingegerd, jonka nimi löytyy hautakivestä Maarian kirkosta. Voimme hyväksyä hautakiven asiakirjan veroiseksi lähteeksi. Hautakiven mukaan Ingegerd kuoli vuonna 1290.

Nimi Ingegerd löytyi kiveä kiertävästä latinankielisestä tekstistä. Ikävä kyllä tekstistä ei enää tänä päivänä saa selvää, koska se on kulunut jäljettömiin. Suomen Muinaismuistoyhdistys teetti 1871 kivestä muottijäljennöksen, jonka perusteella varmistui, että kivessä lukee: ”Herran vuonna 1215/1290 kuoli Ingigerdis, aikoinaan Petruksen vaimo. Levätköön rauhassa.” Vuosiluku on epävarma, mutta nykykäsityksen mukaan se olisi 1290. Tähän viittaa se, että vastaavanlaisia hautapaaseja on ollut käytössä Gotlannin Visbyssä vasta 1200-luvun lopulta lähtien.

Ingegerdin hautakivi on kallista tuontitavaraa Gotlannista. Siitä taas voi päätellä, että Ingegerdin aviomies Petrus oli rikas mies, ja ehkä Ingegerd itsekin on kuulunut vauraaseen sukuun. Hän syntyi 1200-luvun alkupuolella, ja kuoli vuoden 1290 tienoilla. Muuta ei tiedetä. Kaarinan Ravattulan Ristimäen hautalöytöjen perusteella koottiin taannoin muinaispuku. Tämä 1200-luvulta oleva naisen puku kertoo meille myös siitä, miten Suomen ensimmäinen nimeltä tunnettu nainen Ingegerd pukeutui (ks. http://www.ravattula.fi/puku/).

Ingegerd on nähtävästi elänyt elämänsä vahvasti Turun seudulla. Kenties vielä aikansa kauppiaspiireissä. Markus Hiekkasen mukaan Ingegerdin hautakivi on todennäköisesti sijainnut alun perin Maarian seurakunnan puukirkossa. Naisen hautapaasi päätyi myöhemmin 1440-luvulla rakennetun kivikirkon kynnyskiveksi. Siinä käytössä se oli vuoteen 1893 asti, joten eipä ihme, että teksti ehti kulua lukukelvottomaksi.
 
Hattulan Melutha

Entäpä sitten ensimmäinen asiakirjoissa mainittu Suomessa vaikuttanut nainen? Hän on Hattulan Vesunnan kartanon omistanut Melutha, jonka aviomies oli Paulus. Aviopari mainitaan 11.4.1319 päivätyssä asiakirjassa, jossa he luovuttivat Vesunnan tilan Kokemäeltä kotoisin olevalle Gunnarille syytinkiä vastaan. Todetaanpa, että Gunnarillakin oli vaimo Cecilia, joka mainitaan asiakirjoissa 1320-luvulla. Vuosina 1324 ja 1325 Pauluksen perintöosuus siirtyi mainitulle Gunnarille. Asiakirjat vahvistettiin Hämeen linnassa läntisen Suomen käskynhaltijan toimesta.

Vesunnan Meluthan tekee kiinnostavaksi hänen nimensä. Melutha on nimittäin tulkittu itämerensuomalaiseksi henkilönnimeksi, jonka varovaisesti voi arvella olleen ”Mielitty”. Täyttä varmuutta ei ole, sillä yhtä hyvin se voisi olla Melitta. Vesunnan aviopari on muutenkin mielenkiintoinen, sillä aviomies Paulus on saanut kristillisen nimen, mutta vaimo Melutha kantaa muinaissuomalaista nimeä. Avioparilla ei ollut elossa olevia lapsia mikä selittää tehdyn syytinkisopimuksen Gunnar Satulamestarin kanssa.

Meluthan syntymän voi ajoittaa 1200-luvun puolivälin tienoille. Hän saattoi hyvinkin elää koko elämänsä Hämeessä. Gunnarin vaimo kokemäkeläinen Cecilia onkin sitten kolmas nainen, jonka nimi on säilynyt lähteissä. Hänet mainitaan asiakirjoissa yhdessä miehensä kanssa vuosina 1324 ja 1325.  
 
Suomea ajatelleet naiset

Ruotsin rälssipiireissä tavataan hieman aikaisemmin 1200-luvulla naisia, jotka omista lähtökohdistaan ajattelivat Itämaan eli Suomen parasta. Heidän nimensä löytyvät Ruotsista Suomea koskevissa asiakirjoista. Luodaan siksi lyhyt katsaus myös heihin.

Ensimmäinen tällainen ylhäisönainen on vuonna 1288 mainittu Ragnhild Erlandsdotter, joka tuki tuolloin testamentillaan dominikaanien toimintaa Suomessa. Toinen taas on vuonna 1304 mainittu ritari Magnus Johanssonin leski Ingeborg. Molemmat kuuluivat mahtavan Finstan rälssisuvun piiriin. Naiset tekivät avokätisiä lahjotuksia dominikaanien järjestölle ja sen luostaritoiminnalle.

Ragnhild ja Ingeborg ajattelivat Suomea lähinnä siksi, että he tukivat dominikaanien toimintaa Suomen alueella. Alue haluttiin sitoa tiiviimmin Ruotsin valtakuntaan ja kristillisen kirkon piiriin. Olihan Paavi Gregorius IX valittanut vuonna 1237 hämäläisten luopuneen kristinuskosta ja liittyneen vihollisiin.
 
Ingegerd, Melutha ja Cecilia

Kolmen vanhimman tunnetun suomalaisen naisen kärjen muodostavat siis Ingegerd, Melutha ja Cecilia. Ensimmäinen heistä Ingegerd vaikutti Turun seudulla. Melutha edustaa Hattulaa ja Hämettä. Nimikin viittaa siihen, että kristinusko oli vasta vakiintumassa alueelle. Naisista kolmas eli Cecilia oli elänyt Kokemäellä. Siis kolme varhaista maakuntaa: Varsinais-Suomi, Häme ja Satakunta.

Seuraavaksi pitäisikin sitten löytää ensimmäiset asiakirjoissa mainitut naiset myös Uudeltamaalta, Karjalasta, Pohjanmaalta, Savosta, Lapista ja Ahvenanmaalta.
 
Tiina Miettinen

Lähteet:

• Kiitokset FT, dos. Tapio Salmiselle tiedonannoista 22.3.2021.
• Hiekkanen, Markus 2007: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1117.
• Moilanen, Ulla 2015: Keskiajan naisia ja miehiä Suomen kirkkojen vanhimmissa hautakivissä. Kalmistopiiri.
• Vähäkangas, Tapio: "Vesunnan kartanon omistussuhteet sukulaisuuden ilmentäjinä". Genos (74) 2/2003
• Äldre Svenska frälsesläkter. Del I häfte 1, Red: Folke Wernstedt (utg. 1957, facsimiltryck 2008).

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 5/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.