Turun linnansaarnaaja Samuel Wacklin kettu- ja susijahdissa

Turun linna ympäristöineen. Kuva: Museovirasto.

Samuel Michelsson Wacklin syntyi Oulussa 1.11.1710, isä oli postimestari Michael Wacklin ja äiti pitäjänkirjuri Zachris Paldaniuksen tytär Helena. Wacklinit olivat Oulun seudulla vaikuttanut monin tavoin lahjakas, mutta herkkähermoinen kauppiassuku. Samuelin veli oli Suomen ensimmäisiin ja aikansa etevimpiin muotokuvamaalareihin kuulunut, nuorena kuollut Isak Wacklin.

Isak Wacklinin maalaus veljestään Samuel
Wacklinista 1755. Kansallisgalleria.
Kuva: Valtion taidemuseon konservointilaitos.

Triviaalikoulun ja ylioppilastutkinnon (1727) jälkeen Samuel Wacklin toimi muutaman vuoden Oulun triviaalikoulun opettajana, mutta erosi virastaan uskonnollisten ristiriitojen takia ja muutti vuonna 1731 Tukholmaan. Siellä hän toimi kuninkaallisen sihteerin Jacob Wilden pojan , Andreaksen kotiopettajana. Jacob Wilde oli oppinut, avarakatseinen valistussuunnan mies, jolla oli oma kirjapaino. 1700-luvun alussa ja etenkin sotavuosien jälkeen oli puute suomenkielisestä hartauskirjallisuudesta. Wilde halusi Samuel Wacklinin painettaviksi aikomiensa hartauskirjojen suomentajaksi. Turun tuomiokapitulin vastustuksesta huolimatta Wilden kirjapainon onnistui julkaista Wacklinin käännöksinä muutama hartauskirja sekä virsikirja, joilla oli kauan tärkeä merkitys Suomen herätysliikkeiden piirissä.

Tukholman vuodet rauhoittivat Samuel Wacklinia. Hänen radikaalien mielipiteidensä tilalle tuli hillitympi ajattelutapa ja halu löytää elämälleen oikea suunta. Vuoden 1734 syksyllä hän palasi Turkuun jatkamaan teologisia opintojaan ja pappisvihkimyksen saatuaan toimi armovuoden saarnaajana Turun linnaseurakunnassa, virkaa vuodesta 1732 hoitaneen maisteri Petter Forteliuksen sairastuttua. 

Maisteri Petter Fortelius oli avioitunut turkulaisen kauppiaantyttären Elisabeth Björmanin kanssa samana vuonna kuin Samuel Wacklin palasi Suomeen, mutta jo hääpäivänään joutunut sairasvuoteelle. Vuoden sairastettuaan hän menehtyi keuhkotautiin. Suruajan jälkeen, armovuoden saarnaaja , pastori Samuel Wacklin vei vihille edeltäjänsä nuoren, kauniin ja lapsettoman lesken. Häät vietettiin 14.5.1736 ilmeisesti Turun linnankirkossa, joka 1700-luvulla sijaitsi päälinnan eteläsiivessä. Häissä olivat varmasti läsnä morsiamen äiti Maria Henriksdotter Fleege sekä hänen kolmas aviomiehensä, valtaporvari Erik Bergsten. Anoppi Marian, tarmokkaan ja taitavan porvarskan elämästä olen kertonut Aninkainen-lehden 2/2021 numerossa.

Susiturkki 1910–1920.
Kuva: Lusto – Suomen Metsämuseo.

Turun linnaseurakunta, jonka saarnaajana Wacklin toimi vuosina 1736–1747, oli perustettu jo keskiajalla. Juhana Herttuan aikaan se oli ollut hoviseurakunta, johon kuuluivat linnan asukkaat sekä Vähä-Heikkilän kuninkaankartanon ja Ruissalon asukkaat, sotaväki ja vangit.

Turun vuodet olivat pastori Samuel Wacklinille aktiivista nuoruuden aikaa. Silloin syntyivät ensimmäiset lapset, kolme tytärtä, jotka kaikki saavuttivat aikuisiän. Perhe-elämä ja saarnaajan työ eivät estäneet pastoria harrastamasta vähemmän kirkollista toimintaa, nimittäin haittaeläinten, kuten kettujen ja susien metsästystä Linnavuorella, Turun linnan ympäristössä. Susi- ja ketturautoja käyttäen hänen onnistui torjua petojen pääsy asumusten ja kotieläinten lähelle. Tämän lisäksi kaadettujen eläinten nahoista saadut tapporahat olivat tervetullut lisäansio perheelle.  

Ketun- ja sudennahat olivat 1700-luvun Suomessa todella haluttua tavaraa, sillä kotimaisen kysynnän lisäksi ne olivat tärkeä vientituote kaikkialle Keski-Eurooppaan. Kansallisarkistossa säilytettävässä Dahlströmin kortistossa on luettelo kettu- ja susijahdeista, joihin Samuel Wacklin osallistui asuessaan Turun linnan pappilassa.  Luettelossa maininta ”täydellinen” nahka tarkoittaa nahkaa, jossa korvat ovat tallella. Lain mukaan ne sai leikata pois vasta siinä vaiheessa, kun tapporahat maksettiin. Näin estettiin tapporahan maksaminen kahteen kertaan. 

Dahlströmin kortistosta poimittua:

• 16.5.1744  Linnansaarnaaja Samuel Wacklin on viime talven aikana susiraudoilla pyydystänyt Linnavuorelta (Slottsberget) 10 kpl kettuja, joista hän haluaa saada asiaankuuluvan korvauksen. Myös aikaisempina vuosina hän on pyydystänyt susiraudoilla kettuja samasta paikasta.
• 21.1.1745  Samuel Wacklin esitti raastuvanoikeudelle jäävittömien henkilöiden todistukset siitä, että hän on 19.12.1744 ja 10.6.1745 välisenä aikana tappanut ketturaudoilla 7 kettua ja yhden suden. Vuoden 1734 haittaeläinten kaatoa ja niiden nahkoja koskevan lain mukaan maksetaan Wacklinille 16 killinkiä jokaisesta ketusta ja 2 hopeataalaria sudesta, yhteensä 6 hopeataalaria 16 killinkiä. 
• 27.3.1745 Pastori on pyydystänyt ja tappanut Linnavuorella 7 kettua, mutta vain neljän korvat on irroitettu todistajien läsnäollessa; kolmesta korvattomasta hän ei saanut korvausta.            
• Ainoastaan neljästä ketusta à 16 killinkiä, yhteensä 2 hopeataalaria. Wacklin toi julki tyytymättömyytensä, mutta tyytyi kuitenkin myöhemmin päätökseen. 
• 16.12.1745  S.W. on pyydystänyt raudoilla 8 kettua ja yhden suden Linnavuorelta, kaupungin alueelta 5.10.–14.12.1745 välisenä aikana. Hän esittää numeroidut tositteet. Äänestetään, että W. saa 6 hopeataalaria. Raatimies Hagert myöntää hänelle vain 3 hopeataalaria ja vaatii, että puolet on otettava maakunnan kirstusta koska haittaeläimet ovat tulleet maaseudulta; maalaisille on suurempi hyöty niiden pyydystämisestä kuin kaupunkilaisille. 
• 5.2.1746  Tuo esille 2 täydellistä ketunnahkaa, joista nyt irroitetaan korvat. Ne oli pyydetty Linnavuorelta 1.2.samana vuonna. Pastori sai kaupungin osuutena ketuista yhden hopetaalarin.
• 17.2.1746 Jälleen 2 täydellistä ketunnahkaa. Ketut pyydetty Linnavuorelta raudoilla. Kuten tavallisesti, todistukset vaaditaan.
• 3.12.1746  Samuel Wacklin ei ole ainoastaan 10.maaliskuuta vaan myös 4.11. ja 16.11. välisenä aikana Linnavuorelle, kaupungin alueelle laittamillaan ketturaudoilla pyydystänyt 9 täydellistä kettua. Hänelle maksettiin jokaisesta ketusta 16 killinkiä eli yhteensä 4 taalaria 16 killinkiä.
• 23.2.1747 S.W. on pyydystänyt ketturaudoilla 8 vanhaa kettua. 16 killinkiä jokaisesta ketusta.

Juhannuksen aikaan vuonna 1747 pastori Samuel Wacklin muutti perheineen Laihialle, missä hän toimi 34 vuoden ajan seurakuntansa tarmokkaana ja aloitekykyisenä päämiehenä. On sanottu, että hän oli ”vankka kielissä, hyvä lääkäri ja talousmies, mutta luonteeltaan äkkipikainen ja itsepäinen, toisinaan jopa omavaltainen ja joutui sen tähden usein sekä ympäristönsä että viranomaisten kanssa rettelöihin”. Laihian kirkkoherra, rovasti Samuel Wacklin sairastui loppuvuodesta 1779. Yhä yltyvät kivut estivät virantoimitukset ja pakottivat hänet sairasvuoteelle, mistä hän ei enää noussut vaan ”siunattu” kuolema tuli kello viisi 19.11.1780. 

Avioliitto Elisabeth Björmanin kanssa kesti 46 vuotta ja 6 kuukautta. Lapsia oli syntynyt 10, mutta heistä vain kaksi tytärtä elivät vanhempiaan kauemmin. Elisabeth Björman eli 11 vuotta leskenä ja sokeana, mutta ei yksinäisenä sillä hänen vanhuuden turvanaan olivat tyttärien perheet.

Ritva Rouhunkoski

Kirjallisuutta:

Marianne Koskimies-Envall: ”Samuel Wacklin, Laihian kirkkoherra, hyödyn aikakauden vaikuttaja”. Tuhat vuotta Pohjanmaalla. Pohjanmaan museon julkaisuja nro 22 (2000).

Harri Kalpa, Veli Junttila & Timo Moberg: Casagranden talo (2011).

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 6/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.