Museoiden kätköissä olevat arkistoaineistot ovat yleensä pieniä, seulomattomia kokonaisuuksia, jotka ovat voineet saapua museon kokoelmiin esimerkiksi esine- tai kuvalahjoituksen ohessa. Aikalaismainos voi taustoittaa esineen historiaa, yksityishenkilön kirje saattaa kertoa kiehtovan tarinan ja sekalaisten suunnittelupaperien joukosta voi löytyä mullistavan idean alkusiemen. Tutkijalle tai harrastajalle nämä asiakirjat voivat olla suoranainen kultakaivos. Miksi siis niin harvat tietävät museoiden arkistoaineistojen olemassaolosta?
Esineet ovat pitkään olleet museoiden työn keskiössä, ja
myös käytössä olevat sähköiset kokoelmanhallintajärjestelmät on usein
rakennettu esineiden ja kuvien ympärille. Koska paperiset arkistoaineistot
metatietoineen eivät yleensä sujahda kauniisti järjestelmään, niistä ei
myöskään siirry tietoa Finnaan. Postimuseon, Mediamuseo Rupriikin ja Suomen
pelimuseon yhteinen MASK-hanke etsii keinoja tehdä näistä aineistoista paremmin
löydettäviä ja saavutettavia. Hankkeeseen on valittu mukaan kolme erilaista
aineistokokonaisuutta: Postihallinnon kiertokirjeet vuosilta 1812–1989,
Tampereen Radioyhdistyksen arkistoaineisto vuosilta 1923–1934 sekä suomalaiseen
postipelaamiseen liittyvää aineistoa 1990-luvun alkupuolelta.
Tampereen Radio soi ja saarnasi
Haluaisitko tietää, kuinka kaukaisia kuulijoita Tampereen
ensimmäiset radiolähetykset tavoittivat 1920-luvulla? Tampereen
Radioyhdistyksen arkistoaineisto vastaa juuri tähän kysymykseen, ja vieläpä
radiokuuntelijoiden omin sanoin. Kuuntelijat lähettivät yhdistyksen ylläpitämälle
Tampereen Radiolle postikortteja sekä kirjeitä, joissa he kertoivat lähetysten
kuuluvuudesta, kyselivät arpajaisvoitoista ja antoivat välillä kipakkaakin
palautetta radio-ohjelmien sisällöistä. Pääasiassa kirjeitä lähetettiin
Pirkanmaalta sekä Helsingistä, mutta postia tuli myös Enontekiöstä asti.
Kirjeet kertovat kiehtovaa tarinaa uuden median käyttöönotosta, aikansa
ihmisten omin sanoin. Aineistoon kuuluu jonkin verran myös Tampereen radioyhdistyksen
jäsenluetteloita, sillä radionkuuntelu oli tuolloin luvanvaraista puuhaa.
Jäsenluetteloissa on yleensä mainittu henkilön nimi sekä ammatti, mutta
joissakin asiakirjoissa listataan myös osoitteita, puhelinnumeroita ja
syntymäaikoja.
Tampereen Radiolle lähetetyistä palautteista on säilynyt n.
350 yksittäistä kirjettä ja postikorttia, joista suurin osa on kirjoitettu
käsin. Kirjeposti on digitoitu (eli skannattu arkistokelpoiseen pdf/a-muotoon),
mutta niiden sisältämien tekstien tunnistaminen vaatii vielä nykyisin käsityötä
ja ihmissilmää. Käsin kirjoitettujen tekstien tunnistusteknologia ei vielä
sovellu pienten aineistojen käsittelyyn, ja MASK-hankkeen piirissä olevat
aineistot ovat juuri sitä: erilaisilla käsialoilla kirjoitettuja yksittäisiä
kirjeitä sekä postikortteja. Parempia tuloksia saadaan vielä tällä hetkellä
joukkoistamalla sisällöntunnistus osaaville yhteistyökumppaneille ja
sidosryhmille. Olemme harkinneet kuulijakirjeiden viemistä jonkinlaiselle
karttapohjalle verkkoon, jolloin niitä voisi selata paikkakuntakohtaisesti.
Käsin kirjoitetut kirjeet hakujen piiriin
Postihallinnon kiertokirjeet vuosilta 1812–1989 sisältävät mm. nimitystietoja sekä paikallishistoriaa postitoimipaikkojen perustamisesta ja sulkemisesta. Kirjeet löytyvät jo nyt digitoituna Postimuseon sivuilta, mutta hakutoiminto ei vielä ylety varhaisiin, käsin kirjoitettuihin kiertokirjeisiin. Aineistot on sisältötunnistettu OCR (Optical character recognition) -tekniikan avulla, ja sen myötä hakutoiminto tuottaa hyviä tuloksia uudemmasta, konekirjoitetusta aineistosta. Käsin kirjoitettuja kirjeitä ei ole sisältötunnistettu, ja hankkeen aikana pyrimme tuomaan myös nämä kirjeet haun piiriin. Käynnissä on pienimuotoinen Zooniverse.org -projekti, jossa kokeilemme sisältöjen tunnistamista joukkoistamisen avulla, apunamme pieni joukko vapaaehtoisia filatelisteja.
Harrastajien ääni kuuluviin aineistojen suhteen
Museoilla ei valitettavasti ole keinoja tuoda kaikkia
nurkissa pyöriviä arkistoaineistoja haettavassa muodossa verkkoon.
Arkistoaineistoista pitäisikin tunnistaa merkittävät ja kiinnostavat kokonaisuudet,
ja pyrkiä viestimään paremmin niiden olemassaolosta tutkijoille, sidosryhmille
sekä harrastajille. Harrastajien toiveilla ja yhteydenotoilla on painoarvoa
silloin, kun museot miettivät millaisiin aineistokokonaisuuksiin digitointiresursseja
sijoitetaan. Museoihin kannattaa siis olla rohkeasti yhteydessä ja kysellä kiinnostavien
arkistoaineistojen perään!
Projektitutkija Riina Ojanen, Postimuseo, MASK (Museoiden arkistoaineistojen saavutettavuus ja käytettävyys) -hanke
Postihallinnon kiertokirjeet: postimuseo.fi/kiertokirjeet-ja-kirjelmat/
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 6/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti