 |
| Pettuleipä. Lusto - Suomen Metsämuseo. |
Me kaikki tiedämme raskaan nälkäkevään 1697 ajaneen ihmisiä epätoivoisiin tekoihin selviytyäkseen hengissä. Maaseudun kihlakunnanoikeuksissa keväinen ravinnon loppuminen näkyy ruokatavaroiden ja elävän karjan varkauksina. Turussa suuri osa kaupunkilaisista oli varautunut hyvin katoon ruokavarastoilla, jotka olivat riittäviä ja monipuolisia. Huonompiosaiset kaupunkilaiset syyllistyivät varkauksiin, jotka kohdistuivat näihin varastoihin. Turun oikeuspöytäkirjat kertovat karua kieltään kerjäläislapsista, joilla ei ollut elantoa tuona kurjana aikana.
Kaupunkilaisten suhtautuminen kerjääviin lapsiin vaihteli säälistä suoranaiseen vihaan. Kerjäläispoika Matts Johansson koki heistä kurjimman kohtalon, jollei kuolemaa lasketa sellaiseksi. Hovioikeuden asessori Johan Gabrielsson (Rauthelius) antoi haastaa Mattsin oikeuteen maaliskuussa, sillä hän oli kuullut pojan levittäneen kaupungilla huhua, että asessorin väki oli pieksänyt hänet niin, että hän oli vammautunut pysyvästi. Asessori halusi asian tutkittavan kunniansa säilyttämiseksi.
Matts tuli oikeuden istuntosaliin raahautumalla polviensa varassa ja käyttäen käsiään apuna, sillä hän ei voinut kävellä. Hän kertoi isänsä olleen laivamiehen ja asuneen Turussa. Mattsin äiti kuoli hänen ollessaan 1½-vuotias ja isä hänen ollessaan 3-vuotias. Sen jälkeen hän oleskeli yhdeksän vuoden ajan isänsä veljen Jöran Mårtensson Antikkalan tilalla Uudenkirkon (Kalanti) Maurumaan kylässä. Matts kertoi tulleensa sieltä kaupunkiin syksyllä 1696 kerjäämään elantonsa.
Ensin häntä lyötiin vähän ennen joulua erään saksalaisen kauppiaan luona niin, että hänen selkäänsä tuli vikaa, ja hän joutui kävelemään kepin varassa. Nyt viikkoa aiemmin perjantaina puolen päivän aikaan hän meni asessori Johan Gabrielssonin taloon, josta isäntä oli hovioikeudessa. Matts istui pari tuntia eteisessä kerjäämässä, mutta ei saanut mitään. Kun hän alkoi huutaa kovaan ääneen herättääkseen huomiota, tuli asessorin koulua käynyt sukulainen Gabriel paikalle. Gabriel potki Mattsia ensin, ja otti sitten hänen keppinsä ja hakkasi hänet sillä. Lopulta Gabriel tarttui hänen hiuksiinsa ja raahasi hänet portille, jossa hän tönäisi Mattsin katuun. Tästä käsittelystä Matts tuli aivan mustelmille, eikä hän voinut kävellä enää sen jälkeen.
Kun Matts jätettiin makaamaan kadulle, nouti eräs vaimo hänet sieltä takaisin asessorin taloon, ja antoi hänelle lämmitettyä olutta ja leipää. Kun asessori tuli paikalle, käski hän heittää vettä Mattsin niskaan. Poika raahattiin tämän jälkeen takaisin kadulle kauppias Simon Jobbin katupuodin luo, jossa hän makasi iltaan saakka. Tuolloin Gabriel palasi hänen luokseen ja käski parin miehen viedä hänet kauppias Nils Kockin lesken Brita Mattsdotterin luo. Kantajille Gabriel lupasi palkaksi leivän. Kockin leski ei kuitenkaan ottanut Mattsia vastaan, ja myöhemmin illalla eräs vanha ajuri, jonka nimeä Matts ei tiennyt, vei hänet maalari Johan Saltbergin luo, jossa ajuri asusteli. Lauantain aamuna ajuri vei hänet torille, jossa hän makasi koko päivän tukkipinon päällä. Illalla ajuri haki hänet jälleen asuntoonsa.
Kun ajuri vei hänet jälleen torille sunnuntaina, vietiin Matts asessori Erik Tigerstedtin taloon, jossa hän sai olla kolme viikkoa. Sen jälkeen hänet vietiin kauppias Karl Schefferin taloon kolmeksi yöksi. Kun hänet ajettiin sieltä ulos, vietiin hänet raastupaan ja sieltä jälleen asessori Tigerstedtin taloon neljäksi yöksi. Lopulta jalosyntyinen paroni ja maaherra Lorentz Creutz noukki hänet kadulta hovioikeuden presidentin talon portilta ja vei taloonsa, jossa hän oli siitä lähtien kolmen viikon ajan ennen oikeudenkäyntiä.
Veli Pekka Toropainen
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 1/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti