Lyhytikäinen Ravattulan rälssisäteri

Gyllenstaken vaakuna

Ruotsalaissyntyinen Jakob Andersson siirtyi Tukholmasta tullikirjurin virasta vuonna 1640 Turun suuren meritullin esimieheksi. Hän sai lisäksi vuonna 1658 hoidettavakseen suuren meritullin tarkastajan viran. Kuningatar Kristiina aateloi hänet 24.5.1654 Upsalassa antamallaan aateliskirjeellä nimellä Gyllenstake. Kuningatar Kristiina teki tiettäväksi, että hyveet ja kunnia koristivat itse itseään, eikä niitä tarvinnut koristella ulkoisesti. Silti hänen esi-isänsä, viisaat ja ymmärtäväiset Ruotsin kuninkaat, olivat kautta aikojen palkinneet niitä, jotka olivat puolustaneet sotakentillä isänmaata tai hankkineet tuloja valtakunnalle. Niinpä Turun suuren meritullin hoitaja rehellinen ja luotettu Jakob Andersson oli jo nuoruudestaan ahkeroinut hyveen ja kunnian poluilla.

Gyllenstaken rälssi

Olen tutkinut Turun yliopiston arkeologian oppiaineen Ravattulan Ristimäen kirkko –hankkeessa kylän historiallista aikaa. Kaarinan Ravattulan kylän talot olivat olleet jo pitkään 1650-luvulle tultaessa suurelta osin veroautioina, joiden asukkaat eivät kyenneet suorittamaan kaikkia verojaan kruunulle. Osa tiloista oli myös todellisia autioita, joilla ei ollut laisinkaan asukasta. Tilat joutuivat kolmen vuoden verorästeistä kruununtiloiksi ja kuningatar saattoi lahjoittaa ne ratsumestari Per Eriksson Balckille ja vasta aateloidulle Jakob Gyllenstakelle.

Kylässä oli ennen tätä läänitystä seitsemän tilaa, mutta Gyllenstaken kylään perustaman säteriin eli aatelin asuinkartanoon jäi enää kaksi lampuotia eli vuokratilallista. Neljän talon tonteilla näkyi 1680-luvulle tultaessa enää uunien perustuksia. Gyllenstaken suku ei kauaa hallinnut maita, sillä Jakobin poika luutnantti Johan Gyllenstake joutui panttaamaan ne 700 kuparitaalarista apelleen laivaston luutnantti Isak Zachariasson Palmqvistille ja 2 400 kuparitaalarin lainasta langolleen amiraaliluutnantti Werner von Rosenfeltille jo 1670-luvun alussa. 

Luutnantin taistelu

Luutnantti Gyllenstake hankki saamillaan rahoilla sotilasvarustuksen. Hän joutui kuitenkin niin suureen kurjuuteen, ettei voinut hankkia itselleen edes vaatteita tai ruokaa. Appi Isak Palmqvist lupasi vävylleen ne viljatynnyrit, jotka Ravattulan kartano tuotti apelle lainan takuina. Maaherra Harald Oxe määräsi kuitenkin säterin von Rosenfeltille tämän suuremman saatavan vuoksi.

Johan Gyllenstake kirjoitti asemastaan kuninkaalle ja hänen valituksensa kirjattiin saapuneeksi 29. huhtikuuta 1689. Siinä hän valitti surullisena köyhyyttään ja varattomuuttaan, vaikka oli kuninkaallisen majesteetin soturi. Hän kirjoitti jättäneensä valituskirjelmänsä Turun ja Porin läänin maaherraa Lorentz Creutzia vastaan, joka vainosi häntä köyhää soturia ja raunioitti hänen elämänsä. Hän oli joutunut myymään vaatteensa elättääkseen itsensä ja ottamaan suuria velkoja selviytyäkseen. Kun kukaan ei enää auttanut häntä, olisi hänellä edessään nälkäkuolema Tukholman kaduilla.

Hänen valituksensa koski kolmea tilaa Ravattulassa, jotka hänen edesmennyt isänsä Jakob Gyllenstake oli ostanut edesmenneeltä Per Balckilta ja kolmea autiotilaa, jotka kuningas oli lahjoittanut hänen isälleen tämän pitkällisestä ja uskollisesta palvelusta. Hänen isänsä oli rakentanut näille tiloille suurin kustannuksin asuinkartanokseen rälssisäterin ja varustanut tilalta ratsukon aatelislippueeseen. Säteri oli tosin peruutettu jo vuonna 1683 kruunulle suuressa reduktiossa. Nämä tilat oli nyt annettu palkkatiloiksi maaherranviraston virkamiehille kuninkaallisen majesteetin omien ohjeiden mukaan. Kaikki säteriin kuuluneet kuusi tilaa saivat jälleen omat viljelijänsä.

Veli Pekka Toropainen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 2/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.