S/S Urania II:n tuho

Urania II. Kuva: Museovirasto

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua 28. heinäkuuta 1914 Suomen kauppalaivasto, joka purjehti Venäjän lipun alla, joutui välittömästi Saksan sotatoimien piiriin. Laivat, jotka sodan alkaessa olivat Itämeren ulkopuolella, eivät päässeet palaamaan kotiin ohi Saksan sotalaivojen. Eräs näistä aluksista oli S/S Urania II, joka jäi Englannin Hulliin.

Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö (SHO) oli hankkinut Urania II:n vasta edellisenä vuonna haaksirikkoutuneen ensimmäisen Uranian tilalle. Laiva oli alkuperäiseltä nimeltään Russie ja se oli valmistunut vuonna 1897 Ranskan Marseillesissa. Aluksessa oli tilaa 600 matkustajalle ja 60 hengen miehistölle. Se oli 85 metriä pitkä, 11 metriä leveä, vetoisuudeltaan 1106 rekisteritonnia ja kulki 15 solmun nopeudella. Joulukuussa 1913 Urania II sijoitettiin linjalle Helsinki-Kööpenhamina-Hull.

Urania II:n kapteeni oli Bertel Förbom (1878–1958), joka toimi päällikkönä monissa SHO:n 1900-luvun alkupuolen suurimmissa matkustaja-aluksissa. Hän oli kotoisin Särkisalon Förbyn Nedergårdista, missä hän syntyi talollinen August Förbomin ja Maria Margareta Karlintyttären kahdeksasta lapsesta toiseksi vanhimpana. Förbom suoritti merikapteenin tutkinnon Helsingin ruotsinkielisessä merenkulkuoppilaitoksessa vuonna 1905. Eläkkeelle jäätyään vuonna 1936 Förbom palasi kotikyläänsä ja asui siellä naimattomana kuolemaansa asti.

Kapteeni Förbom. Kuva: Museovirasto

Kapteeni Förbom muistetaan ennen muuta uroteosta, jonka hän teki helmikuussa 1918 hakemalla S/S Arcturuksella jääkäreiden pääjoukon Saksan Libausta (nyk. Latvian Liepaja) Vaasaan. Matka oli vaaroja täynnä, mutta päättyi onnellisesti. Förbomin kerrotaan olleen kapteenina rauhallinen, kylmäpäinen ja rohkea, joita ominaisuuksia varmasti tarvittiin Arcturuksen historiallisella matkalla. Förbomia kuvataan myös charmikkaaksi ja hauskaksi seuramieheksi. Kyseisiä ominaisuuksia puolestaan tarvitsi matkustajalaivan kapteeni, jonka toimenkuvaan kuului edustaminen ja matkustajien kanssa seurustelu. Illalliskutsu kapteenin pöytään oli matkustajalle suuri kunnia.

Elokuussa 1914 kapteeni Förbom laivoineen jäi siis ”vangiksi” Hulliin. Venäjän amiraliteetti otti Urania II:n haltuunsa 7. huhtikuuta 1915 ja määräsi sen purjehtimaan kaksi matkaa Englannista Alexandrovskin kautta Arkangeliin. Urania II purjehti Hullista Liverpooliin ottamaan lastin, jonka laadusta ei ole tietoa. Papereissa oli leima ”salainen”, joten lastin on ajateltu sisältäneen aseita ja muita sotatarvikkeita. Matka sujui hyvin ja Urania II saapui Arkangeliin 11. toukokuuta.

Urania II:n toinen matka Arkangeliin alkoi Liverpoolista 1. heinäkuuta 1915. Lasti lienee ollut samankaltainen kuin ensimmäiselläkin matkalla. Tällä kertaa se ei kuitenkaan päässyt perille, vaan on luultavasti yhä Vienanmeressä, Kuolan niemimaan pohjoisrannikolla lähellä Kap Gorodetskia, jonne Urania II upposi nopeasti ajettuaan miinaan 12. heinäkuuta 1915. Miinan oli todennäköisesti asettanut saksalainen risteilijä Meteor. Aluksen kolme pelastusvenettä onnistuttiin laskemaan vesille ennen kuin se painui syvyyksiin, joten koko 42 hengen miehistö, 35 miestä ja 7 naista, pelastui. Kaikki pääsivät onnellisesti ensin Arkangeliin ja sieltä Suomeen.  

Kapteeni Förbomin lisäksi Urania II:n päällystöön kuuluivat ensimmäinen perämies Allan Fredriksson, toinen perämies K. Eklund ja kolmas perämies Max Bonsdorff. Perämies Fredriksson nappasi kainaloonsa laivan kompassin ja myös laivan asiakirjat onnistuttiin pelastamaan. Kompassi sijoitettiin sittemmin muistoesineeksi SHO:n johdon huoneeseen. Lokakuussa 1915 Urania II:sta maksettiin Lontoossa vakuutuskorvauksena 59 700 puntaa.

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 8/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.